PCOS – mahtavat, mutta omapäiset munasarjat

nettisivun kuva lapsettomuuslääkäri

Lapsettomuuslääkäri katselee työkseen erilaisia munasarjoja ultraäänimonitorilta. Munasarjoja on monenlaisia ja yhdet mielenkiintoisimmista yhteistyökumppaneista ovat monirakkulaiset munasarjat.

Lapsettomuuslääkärit törmäävät luonnollisesti päivittäin PCOS:ään. Koska aiheesta on jo paljon hyvää tutkimustietoa, on lääkärin velvollisuus toki jakaa tätä tietoa potilaalle. PCOS:n kohdalla tulee väistämättä lueteltua sellaista ikävää ja pitkääkin riskien listaa, tyypin 2 diabeteksestä ovulaatiohäiriöihin. Usein mietin lääkärinä, mitä tästä ”tietopaketista” jää potilaalle käteen. Ja ennen kaikkea, mikä fiilis siitä jää. Me lääkärit syyllistymme usein muutenkin asioiden medikalisointiin, ja PCOS:n tapauksessa paljon on kiinni siitä, minkä asian vuoksi potilas on ylipäätään vastaanotolla. Kaikki eivät suinkaan ole liikkeellä raskaustoivein, vaan toivovat vain mahdollisimman hyvää apua PCOS:n ilmentymiin kuten karvojen liikakasvuun. Kansanterveydellisesti on tietenkin äärimmäisen tärkeää tunnistaa riskiryhmiä esimerkiksi aikuistyypin diabeteksen suhteen. Samaan aikaan pitäisi yrittää muistaa, että siinä edessä istuu vain yksi ihminen (eikä koko väestö) kuuntelemassa sanojani. Kun kyseessä on ilmiö joka koskettaa noin 1015 % naisista, olisiko järkevämpää nähdä PCOS vain yhtenä ominaisuutena muiden joukossa?

Lapsettomuushoitojen ennuste hyvä

Lapsettomuus on asia, joka istuu tiukassa PCOS-myyttien joukossa. On kyllä totta, että PCOS hankaloittaa tai viivästyttää usein raskauden alkamista, liittyyhän siihen tyypillisesti ovulaatioiden puuttuminen. On myös tärkeää, että PCOS- potilaat ymmärtävät hakeutua lapsettomuushoidon arvioon, jos spontaania raskautta ei ala kuulua. Harmillisen moni PCOS- potilas on uskoakseni kuitenkin epätietoinen siitä, kuinka hyväennusteinen tilanne lapsettomuuden suhteen on, varsinkin jos PCOS on ainoa ongelma. Osa PCOS-potilaista tulee raskaaksi hyvinkin yksinkertaisilla hoidoilla. Hoito saattaa toki olla alkuun takkuista tasapainottelua – eräänlainen taiteenlaji oikeastaan. PCOS-munasarjat ovat nimittäin oikukkaat ja joskus vaikeasti ennustettavat. Toisinaan menee reilusti aikaa saada valjastettua ne yhteistyöhön vauvaprojektissa. Siinä saatetaan koetella sekä lääkärin että potilaan kärsivällisyyttä – aina sopivat lääkkeet eivät löydykään heti ja syklejä saatetaan joutua perumaan.

Toisaalta ja onneksi: PCOS-potilaan lapsettomuuden hoidossa ei yleensä epätoivo iske, jos aikaa vaan on. Keskimäärin he ovat nimittäin meille se ryhmä potilaita, jotka lähettävät sen kaivatun vauvan kuvan jälkikäteen kahvihuoneen seinän kollaasiin. Toisinaan se toki vaatii raskaampiakin hoitoja, mutta onneksi vain lopputulos ratkaisee ja palkintokin on mitä ihanin. 

Uskon, että liian usein luetellaan vain PCOS:ään liittyviä pitkäaikaisia terveysriskejä, ja unohdetaan kertoa pilven hopeareunuksesta. Nimittäin se tosiasia, että monirakkulaiset munasarjat tuottavat koeputkihedelmöityshoidoissa suurimmat määrät munasoluja, ja hoidosta saadaan näin ollen alkioitakin enemmän. Olkoonkin, että enempi ei ole ihan aina parempi – meidänkään alallamme… Lapsettomuuslääkärille pahin vihollinen on aika ja vanhenevat munasarjat, ja tässäkin PCOS-munasarjat näyttävät kyntensä. Monirakkulaiset munasarjat vastaavat keskimääräistä paremmin lapsettomuushoitoihin silloinkin, kun lähestytään jo 40 vuoden ikää. Välillä tämän ansiosta todella syntyy lapsia, joita ei olisi ilman monirakkulaisia munasarjoja syntynyt!

 

Kirjoittaja: Eeva Pohjonen, erikoislääkäri, TAYS hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikka

Kategoriat: