PCOS (munasarjojen monirakkula­oireyhtymä)

PCOS (polycystic ovary syndrome, munasarjojen monirakkulaoireyhtymä) on yleinen hormonihäiriö.  Sitä esiintyy 10−18 %:lla naiseksi syntymässä määritellyistä ihmisistä. Suomessa sen kanssa elää siis jopa noin puoli miljoonaa ihmistä.

Mikä on PCOS?

PCOS on nimensä mukaisesti oireyhtymä, ei varsinainen sairaus. Moni oireyhtymän kanssa elävä voi kuitenkin huomata häiriöitä kuukautiskierrossaan, miestyyppistä liikakarvoitusta eli hirsutismia sekä painon kertymistä erityisesti keskivartalon alueelle. Oireyhtymän kehittymisen taustalla epäillään olevan todennäköisesti sekä perinnöllisiä että ympäristötekijöitä. PCOS periytyy vanhemmalta lapselle noin 50–70 % todennäköisyydellä.

PCOS:n lisäksi puhutaan joskus PCO:sta, joka viittaa ultraäänikuvauksessa todettuun munasarjojen monirakkulaisuuteen ilman PCOS:ään liittyviä hormonaalisia häiriöitä. PCO-tyyppiset munasarjat ovat itsenäisenä löydöksenä tavallinen eivätkä johda automaattisesti PCOS-diagnoosiin. Kaikilla oireyhtymän kanssa elävillä ei myöskään todeta monirakkulaisia munasarjoja (PCO).

Usein paras tukija PCOS:n kanssa elävälle on samoja asioita kokenut vertainen. Tutustu Korennon vertaistukimuotoihin täällä.

Takaisin sivun alkuun.

Oireet

PCOS:n oireet alkavat useimmiten murrosiän hormonitoiminnan käynnistyessä ja lieventyvät 40 ikävuoden jälkeen. Tyypillisimpiä oireita ovat pitkä tai epäsäännöllinen kuukautiskierto, pitkittynyt kuukautisvuoto tai kokonaan puuttuvat kuukautiset.

Hormonihäiriön aiheuttamat poikkeamat kuukautiskierrossa kertovat munasolujen kypsymisongelmista tai ovulaation puuttumisesta. PCOS:n onkin yleisin synnyttävästä osapuolesta johtuva syy lapsettomuuden taustalla. Kuukautiskierron säännöllisyyteen voidaan kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan esimerkiksi elämäntavoilla ja lääkityksellä, ja lapsen saamista voidaan tarvittaessa tukea lapsettomuushoitojen avulla.

Jopa yli 60 % PCOS:n kanssa elävistä on painoindeksin (BMI) mukaan mitattuna ylipainoisia ja rasvakudosta kertyy helposti etenkin keskivartalon alueelle. Monet kokevat, että PCOS:n kanssa laihduttaminen vaatii tavallista enemmän työtä. Se on kuitenkin mahdollista. Lisäksi PCOS:ään liittyy usein myös liiallisesta miessukuhormonien erityksestä aiheutuvaa aknea sekä hirsutismia. Hirsutismilla tarkoitetaan liiallista karvankasvua ns. miestyyppisillä alueilla, kuten alavatsalla sekä leuassa ja ylähuulella.

Sekä ylipaino että liiallinen miessukuhormonien tuotanto heikentävät sokeriaineenvaihduntaa. PCOS-potilailla onkin kohonnut riski rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin. Riski sairastua tyypin 2 diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään on kaksin- tai kolminkertainen muihin verrattuna. Myös riski sairastua sepelvaltimotautiin sekä sydän- ja verisuonisairauksiin on koholla.

PCOS:ään on havaittu liittyvän myös mielenterveydellisiä ongelmia. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja masennusoireet ovat merkittävästi yleisempiä PCOS-potilailla kuin muulla väestöllä. Syytä ei toistaiseksi tunneta, mutta korkeat miessukuhormonitasot ja erityisesti liiallinen karvankasvu vaikuttavat olevan yhteydessä mielenterveydellisiin ongelmiin. Myös syömishäiriöt ovat keskimääräistä yleisempiä PCOS-potilailla. Syömiseen liittyvistä huolista tulisikin mainita herkästi hoitavalle lääkärille tai laillistetulle ravitsemusterapeutille.

Oireitasi voit seurata helposti Korento ry:n Moona Oirepäiväkirjan avulla. Moonasta voit myös tulostaa mukaan tilastot lääkärikäynnille, jotta oirekuvasi on helpompi kertoa lääkärillesi.

Lataa Moona AppStoresta | Lataa Moona GooglePlaystä

Takaisin sivun alkuun.

Diagnosointi

PCOS:ää voidaan epäillä oireiden ja ultraäänitutkimuksen perusteella. Tyypillisesti diagnoosi tehdään joko kuukautishäiriöiden tai lapsettomuuden syytä selvitellessä. Epäsäännöllinen kuukautiskierto ja liiallinen karvankasvu ovat jo aihe epäillä PCOS:ää.

Varsinainen diagnoosi edellyttää, että vähintään kaksi seuraavista löydöksistä toteutuu:

  • monirakkulaiset munasarjat ultraäänikuvauksessa (yli 20 munarakkulaa vähintään toisessa munasarjassa)
  • pitkittynyt tai puuttuva kuukautiskierto (kierto yli 35 vrk vähintään kaksi kertaa vuodessa)
  • liiallinen miessukuhormonivaikutus (hyperandrogenismi), joka voidaan todeta joko miestyyppisen liikakarvoituksen (hirsutismi) tai verikokeiden perusteella

Liialliseen miessukuhormonivaikutukseen viittaavaa karvankasvua esiintyy etenkin kasvoilla, erityisesti ylähuulessa ja leuassa sekä navan alla. PCOS-potilailla voi myös olla aknetaipumusta sekä miestyyppistä hiusten harvenemista. Aknen ja hiusten harvenemisen perusteella ei kuitenkaan tehdä PCOS-diagnoosia.

PCOS-diagnoosia tehdessä on myös suljettava pois muut mahdolliset syyt, jotka voivat aiheuttaa saman tyyppisiä oireita. Näitä ovat esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriö, stressi tai liiallinen laihtuminen.

Nuorten kohdalla diagnosointi on vaikeaa, sillä PCOS:n oireet voivat sekoittua helposti murrosiän tyypillisiin muutoksiin.

Murrosiässä myös munasarjojen rakkuloiden määrä voi olla suurempi ilman, että kyseessä on epänormaali löydös. Nuorten kohdalla PCOS-diagnoosi edellyttääkin, että kaikki kolme diagnoosikriteeriä toteutuvat.

Takaisin sivun alkuun.

Hoito

PCOS ei ole varsinainen sairaus, eikä siihen ole olemassa parantavaa hoitoa. Hoito on aina oireenmukaista. Keskeistä siinä on sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden korjaaminen. Oireita voi ja kannattaa pyrkiä hoitamaan, vaikka lapsitoivetta ei olisikaan, sillä PCOS vaikuttaa elämään ja hyvinvointiin monella muullakin tavalla kuin lapsettomuuden kautta.

Sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöt

Liiallinen miessukuhormonituotanto ja ylipaino heikentävät sokeriaineenvaihduntaa. PCOS:n kanssa elävälle voi siksi painosta riippumatta kehittyä insuliiniresistenssi, jossa kudosten herkkyys verensokeria säätelevälle hormonille eli insuliinille on heikentynyt. Tällöin haima alkaa tuottaa normaalia enemmän insuliinia pitääkseen verensokerin tasaisena, ja myös rasva-aineenvaihdunta muuttuu. Insuliiniresistenssi altistaa muun muassa tyypin 2 diabeteksen puhkeamiselle. Kehon insuliiniherkkyyttä voidaan parantaa lääkityksellä (esim. metformiini) ja elämäntapamuutoksilla.

Epäsäännöllinen kuukautiskierto

Kuukautiskiertoa voidaan lääkkeellisesti pyrkiä säännöllistämään yhdistelmäehkäisypillereiden avulla. Myös keltarauhashormonia sisältäviä pillereitä ja hormonikierukkaa käytetään hoitomuotoina.

Hedelmättömyys

Raskauden alkamisen edistämiseksi on erilaisia hoitomuotoja, kuten munasolujen kypsymiseen tähtäävä lääkehoito tai koeputkihedelmöitys.

Hirsutismi

Miessukuhormonien liikatuotannosta aiheutuvaa hirsutismia eli karvojen liikakasvua voidaan pyrkiä vähentämään lääkkeellisesti, esimerkiksi yhdistelmäehkäisypillereillä tai miessukuhormonien tuotantoa hillitsevillä antiandrogeeneilla (esim. spironolaktoni). Antiandrogeenilääkkeet voivat vahingoittaa sikiötä, joten niitä käytettäessä on tarvittaessa huolehdittava raskauden ehkäisystä. Lääkkeiden vaikutus karvankasvuun näkyy yleensä kuuden kuukauden kuluessa lääkityksen aloittamisesta. Tämä johtuu siitä, että karvat kasvavat ja irtoavat eri tahtiin, ja niiden elinkaari kestää yleensä joitakin kuukausia.

Takaisin sivun alkuun.

Tukihoidot

Jopa yli 60 % PCOS:n kanssa elävistä on painoindeksin (BMI) mukaan ylipainoisia. Ylipainoisilla PCOS-potilailla painonpudotus korjaa tehokkaasti hormonaalista epätasapainoa. Jo 5–10 % painonpudotus voi helpottaa PCOS:n oireita.

Painon pudottaminen voi säännöllistää kierrot, vähentää karvankasvua ja mahdollistaa raskauden alkamisen ilman varsinaisia lapsettomuushoitoja. Painonlasku pienentää myös alkuraskauden keskenmenon vaaraa sekä muita raskauteen ja synnytykseen liittyviä riskejä. Lisäksi painon pudottaminen auttaa ehkäisemään sairauksia, joiden riskiä PCOS lisää, kuten tyypin 2 diabetesta ja verenpainetautia. Tupakoinnin lopettaminen on suositeltavaa, sillä myös se lisää merkittävästi riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.

PCOS luetaan lihavuuden Käypä hoito -suosituksessa liitännäissairaudeksi, jonka vuoksi lihavuusleikkausta voidaan harkita jo silloin, kun potilaan painoindeksi on 35. Normaalisti leikkaushoidon painoindeksiraja on 40. Ensisijaisesti painoa pyritään kuitenkin pudottamaan terveellisillä elämäntavoilla, mahdollisesti lääkehoidolla tuettuna.

Liikunta

Painonpudotukseen pätevät PCOS:n kohdalla samat periaatteet kuin muutenkin. Liikunta parantaa insuliinin vaikutusta kudoksissa ja on hyödyllistä niin fyysisen kuin psyykkisen hyvinvoinnin kannalta, vaikka paino ei laskisikaan. Myös istumista ja muuta paikallaan oloa kannattaa pyrkiä vähentämään ja tauottamaan. Tutkimusnäyttöä minkään tietyn liikuntalajin paremmuudesta PCOS:n kanssa eläville ei ole. Olennaista onkin löytää itselle sopivilta tuntuvia tapoja liikkua.

PCOS:n kansainvälisessä hoitosuosituksessa painonhallintaan ja terveyden ylläpitämiseen pyrkiville aikuisille suositellaan vähintään 75 minuuttia rasittavaa liikuntaa tai 150 minuuttia reipasta liikuntaa viikossa, sisältäen lihaskuntoharjoittelua vähintään kahdesti viikossa. Suositus vastaa UKK-instituutin liikuntasuositusta aikuisille. Maltilliseen painonpudotukseen pyrkiville PCOS-potilaille kansainvälinen hoitosuositus suosittelee vähintään 250 minuuttia reipasta liikuntaa tai 150 minuuttia rasittavaa liikuntaa viikossa sekä suuria lihasryhmiä kuormittavaa lihaskuntoharjoittelua vähintään kahdesti viikossa.

Ruokavalio

Ruokavaliolla on tärkeä rooli painonhallinnassa ja insuliiniresistenssin hoidossa. Monet PCOS:n kanssa elävän kokevat hyötyvänsä esimerkiksi vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, mutta tieteellistä näyttöä minkään yksittäisen ruokavalion paremmuudesta ei ole. Yleiset periaatteet esimerkiksi maltillisesta sokerin käytöstä, riittävästä kuitujen saannista huolehtimisesta sekä pehmeiden rasvojen suosimisesta pätevät kuitenkin myös PCOS-potilailla.

Koska PCOS:ään liittyy myös kohonnut syömishäiriön riski, syöminen on hyvä pyrkiä pitämään joustavana ja omat makumieltymykset huomioivana. Liian tiukkoja ja rajoittavia dieettejä kannattaa välttää. Kansainvälisessä hoitosuosituksessa painonpudotukseen pyrkiville PCOS-potilaille suositellaan 500–750 kcal energiavajetta päivittäin yksilöllinen energiantarve, fyysinen aktiivisuus ja muut tekijät huomioiden. Tarvittaessa omasta ruokavaliosta kannattaa keskustella laillistetun ravitsemusterapeutin kanssa.

PCOS:n kanssa elävä ei lähtökohtaisesti tarvitse erityisiä ravintolisiä ruokavalionsa tueksi. Raskautta toivoville suositellaan toisinaan folaattilisän käyttöä. Jotkut käyttävät lisäksi inositoli-nimistä lisäravinnetta, joka saattaa parantaa elimistön herkkyyttä insuliinille. Tieteellinen näyttö inositolin hyödyllisyydestä ei kuitenkaan ole vielä kovin vahvaa.

Täydentävät hoitomuodot

PCOS-potilaille markkinoidaan paljon erilaisia täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kuten ruokavalio-ohjeita, lisäravinteita ja erilaisia rohdos- ja luontaistuotevalmisteita. Näiden tehosta ja toimivuudesta ei ole tieteellistä näyttöä. Lääketieteen ulkopuolisiin hoitoihin kannattaa suhtautua tietyllä varauksella.

Täydentävistä hoidoista voi kuitenkin joskus olla apua, jos PCOS aiheuttaa esimerkiksi merkittävää stressiä tai kipua. Niiden lievittämisessä jotkut kokevat hyödyllisiksi esimerkiksi akupunktion, vyöhyketerapian tai mindfulness-harjoittelun.

Takaisin sivun alkuun.