PCOS:n itsehoito ja tukihoidot

Painon pudottaminen voi säännöllistää kierrot, vähentää karvankasvua ja mahdollistaa raskauden alkamisen ilman varsinaisia lapsettomuushoitoja. Painonlasku pienentää myös alkuraskauden keskenmenon vaaraa sekä muita raskauteen ja synnytykseen liittyviä riskejä. Lisäksi painon pudottaminen auttaa ehkäisemään sairauksia, joiden riskiä PCOS lisää, kuten tyypin 2 diabetesta ja verenpainetautia. Tupakoinnin lopettaminen on suositeltavaa, sillä myös se lisää merkittävästi riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.

PCOS luetaan lihavuuden Käypä hoito -suosituksessa liitännäissairaudeksi, jonka vuoksi lihavuusleikkausta voidaan harkita jo silloin, kun potilaan painoindeksi on 35. Normaalisti leikkaushoidon painoindeksiraja on 40. Ensisijaisesti painoa pyritään kuitenkin pudottamaan terveellisillä elämäntavoilla, mahdollisesti lääkehoidolla tuettuna.

Liikunta
Painonpudotukseen pätevät PCOS:n kohdalla samat periaatteet kuin muutenkin. Liikunta parantaa insuliinin vaikutusta kudoksissa ja on hyödyllistä niin fyysisen kuin psyykkisen hyvinvoinnin kannalta, vaikka paino ei laskisikaan. Myös istumista ja muuta paikallaan oloa kannattaa pyrkiä vähentämään ja tauottamaan. Tutkimusnäyttöä minkään tietyn liikuntalajin paremmuudesta PCOS:n kanssa eläville ei ole. Olennaista onkin löytää itselle sopivilta tuntuvia tapoja liikkua. 

PCOS:n kansainvälisessä hoitosuosituksessa painonhallintaan ja terveyden ylläpitämiseen pyrkiville aikuisille suositellaan vähintään 75 minuuttia rasittavaa liikuntaa tai 150 minuuttia reipasta liikuntaa viikossa, sisältäen lihaskuntoharjoittelua vähintään kahdesti viikossa. Suositus vastaa UKK-instituutin liikuntasuositusta aikuisille. Maltilliseen painonpudotukseen pyrkiville PCOS-potilaille kansainvälinen hoitosuositus suosittelee vähintään 250 minuuttia reipasta liikuntaa tai 150 minuuttia rasittavaa liikuntaa viikossa sekä suuria lihasryhmiä kuormittavaa lihaskuntoharjoittelua vähintään kahdesti viikossa.

Ruokavalio
Ruokavaliolla on tärkeä rooli painonhallinnassa ja insuliiniresistenssin hoidossa. Monet PCOS:n kanssa elävän kokevat hyötyvänsä esimerkiksi vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, mutta tieteellistä näyttöä minkään yksittäisen ruokavalion paremmuudesta ei ole. Yleiset periaatteet esimerkiksi maltillisesta sokerin käytöstä, riittävästä kuitujen saannista huolehtimisesta sekä pehmeiden rasvojen suosimisesta pätevät kuitenkin myös PCOS-potilailla.

Koska PCOS:ään liittyy myös kohonnut syömishäiriön riski, syöminen on hyvä pyrkiä pitämään joustavana ja omat makumieltymykset huomioivana. Liian tiukkoja ja rajoittavia dieettejä kannattaa välttää. Kansainvälisessä hoitosuosituksessa painonpudotukseen pyrkiville PCOS-potilaille suositellaan 500–750 kcal energiavajetta päivittäin yksilöllinen energiantarve, fyysinen aktiivisuus ja muut tekijät huomioiden. Tarvittaessa omasta ruokavaliosta kannattaa keskustella laillistetun ravitsemusterapeutin kanssa.

PCOS:n kanssa elävä ei lähtökohtaisesti tarvitse erityisiä ravintolisiä ruokavalionsa tueksi. Raskautta toivoville suositellaan toisinaan folaattilisän käyttöä. Jotkut käyttävät lisäksi inositoli-nimistä lisäravinnetta, joka saattaa parantaa elimistön herkkyyttä insuliinille. Tieteellinen näyttö inositolin hyödyllisyydestä ei kuitenkaan ole vielä kovin vahvaa.

Tukihoidot
PCOS-potilaille markkinoidaan paljon erilaisia täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kuten ruokavalio-ohjeita, lisäravinteita ja erilaisia rohdos- ja luontaistuotevalmisteita. Näiden tehosta ja toimivuudesta ei ole tieteellistä näyttöä. Lääketieteen ulkopuolisiin hoitoihin kannattaa suhtautua tietyllä varauksella.

Tukihoidoista voi kuitenkin joskus olla apua, jos PCOS aiheuttaa esimerkiksi merkittävää stressiä tai kipua. Niiden lievittämisessä jotkut kokevat hyödyllisiksi esimerkiksi akupunktion, vyöhyketerapian tai mindfulness-harjoittelun.