Julkaisemme blogissa Vulvodyniaviikon kunniaksi Korennon projektikoordinaattori Tiia Tuovisen tekstin, joka pohjautuu aiemmin syksyllä järjestettyyn Kivun psykologia -webinaariin. Webinaarissa laillistettu psykologi ja kivun psykologian asiantuntija Elina Kiehelä käsitteli kivun psykologiaa ja kertoi, miksi psykologinen hoito on pitkittyneen kivun hoidossa keskeinen hoitomuoto fysiatrisen ja lääkkeellisen hoidon rinnalla.
Kipu koetaan aina aivoissa
Kipu määritellään nykytiedon mukaan seuraavalla tavalla: ”Kipu on epämiellyttävä aisti- ja tunnekokemus, joka liittyy kudosvaurioon tai sen uhkaan, tai tällaista kokemusta muistuttava tuntemus.” Kivunhoidon näkökulmasta olennaista onkin alleviivata sana tunnekokemus, sillä se sisältää tärkeän syyn siihen, miksi psykologia on olennainen osa kivunhoitoa.
Kipu on biopsykososiaalinen ilmiö, mikä tarkoittaa sitä, että siihen vaikuttavat biologisten tekijöiden lisäksi myös psykologiset ja sosiaaliset tekijät. Kivun biopsykososiaalisen luonteen ymmärtämistä voi helpottaa tieto siitä, kuinka kipukokemus syntyy ja mitkä asiat siihen vaikuttavat.
Kipu on pitkään ymmärretty pelkästään fyysisen vaurion aikaansaannoksena, minkä vuoksi on ajateltu, että kipukokemus syntyy siinä kohdassa, missä kipu tuntuu. Nykyään kipua kuitenkin ymmärretään paremmin ja sen ansiosta tiedetään, että todellisuudessa kipu koetaan aina aivoissa.
Kipu ja nosiseptio
Arkikielessä kipuun viitataan yhtenä ilmiönä. Todellisuudessa kipukokemuksen syntymiseen liittyy kaksi ilmiötä, kipu ja nosiseptio, jotka on tärkeää erottaa toisistaan kivun ymmärtämiseksi. Nosiseptio on ääreishermostosta selkäytimen takasarveen kulkeva vaurioviesti, joka ilmoittaa aivoille kudoksen vaurioitumisesta tai sen uhkasta. Aivot käsittelevät ääreishermostosta saapunutta viestiä selvittääkseen, onko kyseessä uusi kipu, onko se oire jostain pahemmasta, pääseekö siitä eroon tai onko siihen saatavilla kivunlievitystä. Nosiseption arvioinnissa aivot huomioivat aiemmat kipukokemukset, nykyiset odotukset sekä tunteet – ja vasta niiden pohjalta syntyy kipukokemus. Kun aivot ovat tehneet arvionsa, vaurioviesti lähtee takaisin selkäytimen laskeutuvia ratoja pitkin, jotka joko lievittävät tai voimistavat vaurioviestiä aivojen arvion mukaisesti.
Kipukokemukseen vaikuttavat siis monet yksilölliset tekijät, kuten aiemmat kipukokemukset, mielialatekijät, tunnereaktiot, tiedonkäsittely ja sosiaaliset tekijät. Lisäksi merkitystä on keskus- ja ääreishermoston herkistymisellä, sopeutumisella ja kuntoutuksella sekä geneettisillä ja epigeneettisillä tekijöillä.
Kipu koetaan aina yksilöllisesti ja yhdelle lievänä tuntuva kipu voi tuntua toisesta sietämättömältä. Yksilöllisiä reaktioita kipuun on mitattu esimerkiksi kuumaärsytystesteillä, joissa testihenkilöille annetaan tismalleen samanlainen lämpöärsyke iholle. Testin avulla on havaittu kivun subjektiivisuus: sen lisäksi, että osallistujat raportoivat kokemaansa kipua eri voimakkuustasoilla, eroavaisuuksia on havaittu aivokuvantamisessa myös aivojen hermoverkostojen aktivaatiossa.
Kivulla on ollut ihmisen kehityksessä suojaava tarkoitus ja se on auttanut meitä oppimaan millaiset asiat ovat elämälle tai elimistölle vaaraksi. Kipukokemukseen liittyvät myös olennaisesti tunteet, kuten pelko ja ahdistus, joiden avulla olemme oppineet suojautumaan ja vetäytymään. Pitkittyneessä kivussa suojaukselle ei kuitenkaan ole yhtäläistä tarvetta ja siksi ihmislajin selviämistä auttava mekanismi voikin heikentää merkittävästi elämänlaatua ja mahdollisuuksia nauttia elämästä.
Gynekologinen kipu
Gynekologisen kivun syntymekanismi on samanlainen kuin muunkin kivun. Gynekologiseen kipuun ja kipukokemuksen syntymiseen liittyy kuitenkin joitain erityispiirteitä, jotka on hyvä tiedostaa. Tällaisia ovat muun muassa kivun vaikutus sosiaalisiin suhteisiin ja seksuaalisuuteen sekä vähättely, jota kipuun on voinut liittyä.
Kipupotilaille kokemukset kivun vähättelystä, mitätöinnistä ja sivuuttamisesta terveydenhuollossa ovat yleisiä. Laajojen tutkimusten mukaan kuitenkin erityisesti naisten kokemaa kipua usein vähätellään. Vääristymä terveydenhuollossa vaikuttaa siihen, millaisia kokemuksia myös gynekologisen kivun kanssa elävillä on – ja selittää myös diagnostisia viiveitä, joita kipua aiheuttaviin gynekologisiin sairauksiin ja oireyhtymiin liittyy. Gynekologiseen kipuun liittyy edelleen myös tabuja, minkä vuoksi siitä puhumiseen saattaa liittyä vaivautuneisuutta niin kivun kanssa elävän kuin terveydenhuollon ammattilaisten puoleltakin. Intiimialueen kipu myös helposti typistetään ”vain” seksiin liittyväksi, minkä takia sitä saatetaan vähätellä entisestään.
Tutkimustietoa gynekologisen kivun mekanismeista yleisesti on vähän, sillä aihetta tutkitaan usein yksittäisten diagnoosikoodien puitteissa. Yksittäisiin diagnooseihin liittyvät tutkimukset ovat usein otannaltaan pieniä, minkä takia niistä ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä. Gynekologista kipua aiheuttavista diagnooseista eniten on tutkittu endometrioosia. Osa endometrioosikivun mekanismeista soveltuu kuitenkin myös vulvodyniakivun tarkasteluun.
Osa kipua aiheuttavista tekijöistä on samalla myös kipua ylläpitäviä tekijöitä. Endometrioosikivussa tällaisia tekijöitä ovat ahdistusherkkyys, unihäiriöt ja masennus; sairauteen sekä kipuun liittyvät korostuneen kielteiset ajatukset, tunteet ja tulkinnat kivun syistä ja seurauksista; sosiaaliset suhteet ja seksuaalisuuteen liittyvät tekijät; sekä lihasjännitys ja trigger-pisteet lantion ja lantionpohjan lihaksissa sekä ympäröivissä kudoksissa. Moni näistä tekijöistä vaikuttaa kipuun myös vulvodynian kanssa elävien kohdalla.
Olennaista on myös kiinnittää huomiota kivun kokemiseen vaikuttaviin yleisiin tekijöihin, kuten aiemmat kokemukset kivusta sekä pystyvyyskäsitykset. Pystyvyyskäsityksellä viitataan esimerkiksi kivun hallinnan tunteeseen. Useat kipupotilaat kertovat menettäneensä oman elämänsä hallinnan kivulle. Myös pitkittyneestä kivusta aiheutuvat, kivulle herkistävät muutokset keskushermostossa sekä häiriöt autonomisessa hermostossa ovat endometrioosin lisäksi olennaisia myös vulvodyniassa.
Gynekologista kipua kokeneilla kipukokemukseen voi vaikuttaa myös kivun aiheuttajan heikko tunnistaminen. Kipuun saatetaan etsiä selitystä pitkiäkin aikoja, minä aikana kokemuksen vähättelyn lisäksi kipuun liittyy kasvava määrä epätietoisuutta ja ahdistuneisuutta. Vulvodynian kanssa elävillä onkin usein ahdistuksen, häpeän, syyllisyyden ja jopa itseinhon kokemuksia.
Kivun sosiaalinen ulottuvuus
Sosiaalisilla suhteilla on kipuun niin lieventävä kuin pahentavakin vaikutus. Sosiaalinen tuki vahvistaa kivunsietokykyä, kun taas ihmissuhteiden ristiriidat voivat heikentää sitä ja pahentaa kipukokemusta. Vulvodyniakivussa sosiaalinen ulottuvuus on todella keskeinen. Oireet vaikuttavat erityisesti ihmissuhteisiin, joihin kuuluvat seksuaaliset toiminnot, sillä kipu usein vähentää läheisyyttä ja kiinnostusta seksiä kohtaan.
Kivun vaikutuksia ei kuitenkaan voida typistää pelkästään seksiin ja läheisyyteen, vaan kipu voi vaikuttaa seksuaalisten kokemusten lisäksi monitahoisesti myös tunne-elämään, omanarvontunteeseen, naiseuden kokemukseen, kehonkuvaan sekä seksuaaliseen itsetuntoon ja identiteettiin. Vulvodyniakipu voi vaikuttaa ihmissuhteissa hyvin eristävällä tavalla, sillä sitä koetaan tilanteissa, joissa toisen ihmisen kanssa ollaan haavoittuvaisia ja jaetaan intiimejä asioita. Suhteeseen vaikuttavasta aiheesta voi olla myös vaikeaa puhua.
Validaatio kivun vastalääkkeenä
Kivun mekanismien ymmärtäminen on olennaista kivun psykologisen hoidon kannalta. Tiedostamalla kipukokemuksen syntymiseen vaikuttavia tekijöitä voidaan tunnistaa yksilöllisiä hoidon tarpeita ja kivun hallinnan keinoja. Kun kipu ymmärretään kokonaisvaltaisesti, myös siihen liittyvien kokemusten ymmärtämisestä tulee helpompaa.
Yksi tärkeä vastalääke kivulle on validaatio eli kokemus kuulluksi tulemisesta. Kipuun liittyy usein pelkoa ja huolta esimerkiksi vammautumisesta tai siitä, tunnistetaanko kivun aiheuttaja oikein. Terveydenhuollossa näitä pelkoja usein tyynnytellään huomioimatta sitä, että pelko yleensä liittyy fyysisen vammautumisen lisäksi myös siihen, miten kipu vaikuttaa elämään. Kipua kokevalla voi olla murheita siitä, että kipu tai sen aiheuttaja tulee vaikuttamaan vääjäämättä parisuhteeseen, työhön, harrastuksiin ja unelmiin, jolloin tyynnyttely voi aiheuttaa kokemuksen siitä, että kipua tai siihen liittyviä huolia ei oteta vakavasti. Pelkojen tyynnyttelyn taustalla on usein hyvä tarkoitus, mutta valitettavasti sen seurauksena huoliajatukset voivat jopa lisääntyä.
Terveydenhuollon rooli kipukokemuksen hyväksymisessä tuomitsematta sitä onkin tärkeä osa asiakkaan kohtaamista ja kivun hoitoa. Kokemus kuulluksi tulemisesta syntyy, kun vastaanotolla toteutuu toimiva vuorovaikutus, riittävä aika ja yksilöllisen tilanteen huomiointi. Validointi on kipukokemuksen kannalta olennaista siksi, että se auttaa sopeutumaan stressaavaan tilanteeseen laskemalla fyysistä ja psyykkistä vireystilaa: korkea vireystila nimittäin herkistää ihmistä kivulle.
Monilla gynekologisen sairauden tai oireyhtymän kanssa elävillä on kokemuksia siitä, kun kipua on vähätelty. Onkin tärkeää painottaa, että validaatio on hoitotilanteissa aina terveydenhuollon vastuulla. Ilmiötä ja sen taustalla olevia tekijöitä tiedostamalla on kuitenkin mahdollista käsitellä niitä kokemuksia, jolloin validaatio ei toteutunut ja siten ymmärtää, mikä vaikutti huonon kokemuksen syntyyn.
Psykologinen kivunhoito
Psykologisessa kivunhoidossa tavoitteet voivat tukea hoidon vaikuttavuutta. Tavoitteiden asettamisessa kannattaa kuitenkin huomioida, että aivot ovat korostuneen kiinnostuneita kivusta ja mitä enemmän kiinnitämme siihen huomiota, sitä enemmän aivot siitä kiinnostuvat. On siis tärkeää, että hoidon tavoitteet eivät vaadi kivun jatkuvaa arviointia – siksi esimerkiksi kivun väheneminen on paradoksaalisesti huono tavoite kivun hallinnassa.
Hyvät tavoitteet lisäävät toimintakykyä, nopeuttavat toipumista tai lisäävät toipumisastetta, ehkäisevät kivun uusiutumista tai lisäävät valinnanvapautta, itsereflektiokykyä ja ymmärrystä omaa tilannetta kohtaan. Pitkittyneen kivun kanssa elävillä on usein kokemus siitä, että kipu hallitsee elämää. Tällaisissa tilanteissa tavoitteena voisi olla kivun sietämis- ja selviämiskeinojen löytyminen, joiden avulla tunnetta oman elämän hallinnasta voidaan vahvistaa.
Kivunhallinnassa on viisi avaintaitoa, joita voidaan psykologisen hoidon avulla harjoitella.
- Oman kivun ymmärtäminen
- Rauhoittumis- ja elpymiskeinot
- Tasapainoinen tekeminen
- Hyväksyminen
- Selviytymiskeinot kivun voimistumiseen
Oman kivun taustojen ja siihen vaikuttavien tunteiden sekä ajatusten tiedostaminen on tärkeää kivunhallinnassa. Se auttaa itselle sopivien rauhoittumis- ja elpymiskeinojen tunnistamisessa sekä niiden käyttämisessä tilanteissa, joissa kivun vahvistuminen tai sen pelko vaikuttaa elämänlaatuun. Kivunhallinnassa tärkeä taito on myös oman tekemisen tasapainottaminen. Usein pitkittynyt kipu ja siihen liittyvät kokemukset voivat johtaa joko-tai tyyppiseen toimintaan. Hyvinä hetkinä asioita tehdään siis joko samalla intensiteetillä ja kestolla kuin ennen kipuoireita ja kivun iskiessä tai pahentuessa ei lainkaan. Tärkeää olisikin löytää tekemiseen tasapaino, jossa tunnistetaan, mikä on esimerkiksi itselle sopiva tapa tehdä arjen askareita tai harrastaa liikuntaa.
Tunteet ja ajatukset ovat kiinteä osa kipukokemusta. Siksi kivunhallinnassa tunteiden käsittely onkin keskeinen osa. Tunteiden käsittely voi helpottaa myös kivun hyväksymistä. On luonnollista vastustaa kipua, jos se herättää epämukavia tunteita tai ajatuksia. Vastustaminen kuitenkin usein kuormittaa ja väsyttää, eikä se lopulta muuta lopputulosta. Siksi pitkittyneen kivun hyväksyminen sellaisenaan on tärkeä taito. Kivun hyväksymisen lisäksi tarvitaan lisäksi selviytymiskeinoja niille hetkille, kun kipu voimistuu.
Stressinsäätely- ja tietoisuustaidot
Stressinsäätely- ja tietoisuustaidot ovat keskeisiä psykologisia kivunhallintakeinoja. Stressinsäätelytaitojen avulla sairauteen tai oireisiin liittyvää stressiä voidaan käsitellä niin, että muuttuvan tilanteen kanssa voidaan tulla toimeen. Kun kivun kanssa tullaan toimeen, yleensä myös kivunsietokyky sekä kokemus minäpystyvyydestä vahvistuu.
Tietoisuustaitojen avulla vaikutetaan siihen, kuinka suuren huomion kipu saa ajatuksissa. Kuten todettu, aivot ovat korostuneen kiinnostuneita kivusta, minkä takia se usein vie huomion kaikelta muulta. Kun kipu hallitsee ajatuksia, meiltä jäävät huomiotta muut meille tärkeät asiat, kuten ihmiset, harrastukset tai työ. Kipu myös heikentää kykyämme havaita muita ajatuksia tai tunteita sekä niitä kohtia kehossa, joissa ei tunnu kipua. Tietoisuustaitojen avulla tietoisuutta opetellaan siirtämään pois kivusta, jolloin ajatuskaistaa vapautuu niille asioille, jotka voivat vahvistaa voimavaroja tai tuoda mielihyvää.
Kipu onkin aivoille kuin huutava lapsi luokkahuoneessa. Opettajan huomio kiinnittyy helpommin huutavaan lapseen, mutta tämän lisäksi luokkahuoneessa voi olla 20 hiljaisempaa oppilasta. Tilanteessa opettajan on tehtävä tietoinen päätös huomioida myös hiljaisemmat oppilaat ja heidän tarpeensa. Tasapuolisuuden nimissä huutavalle lapselle tuleekin sanoa, että sinut on huomattu, mutta nyt on muidenkin vuoro puhua. Samalla tavalla omien ajatusten kanssa on hyvä katsoa myös kivun taakse ja siirtää tietoisesti huomiota myös muualle.
Kivun psykologiseen hoitoon löytyy eritasoisia palveluja:
- ilman lähetettä tarjotut kivun omahoito-ohjelmat (tutustu esim. Eteenpäin kivunhoidossa -itsehoito-ohjelmaan Terveyskylän verkkosivuilla)
- lääkärin lähetteellä saatava, ilmainen nettiterapia (tutustu esim. pitkäaikaisten kehollisten oireiden nettiterapiaan Mielenterveystalon verkkosivuilla)
- työterveyspsykologit
- moniammatilliset kipuklinikat
- yksityiset lyhyet ja pitkät psykoterapiat
- yksityiset kipupsykologit
- Kelan kuntoutuspsykoterapia
Omahoitomuodoksi lasketaan myös vertaistuki, joka psykososiaalisena tuen muotona auttaa monia pitkittyneen kivun kanssa eläviä. Korennon vertaistukisivulta löydät itsellesi sopivat vertaistuen muodot. Kipuoireisen vertaistukea tarjoaa myös Suomen Kipu ry, johon voit tutustua Suomen Kivun verkkosivuilta.
Lisämateriaalia oman kivun ymmärtämiseen löytyy esimerkiksi Retrain pain -sivustolta ja Terveyskylä-sivuston kivunhallintatalosta.
Lähteet:
Guzikevits, M., Gordon-Hecker, T., Rekhtman, D. & Choshen-Hillei, S. (2024). Sex bias in pain management decisions. Proceedings of the National Academy of Sciences, 121 (33) e2401331121. Saatavilla: https://doi.org/10.1073/pnas.2401331121
Sipilä, R. (2018). Pain Sensitivity and Factors associated with the Pain Experience after Breast Cancer Treatments. Saatavilla: http://hdl.handle.net/10138/229343
Hamunen, K., Sipilä, R., Jernfors, V. & Härkki, P. (2022). Endometrioosikivun hoito. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 138(5):431-8. Saatavilla: https://www.duodecimlehti.fi/duo16722