Endometrioosi

Endometrioosi on kohdun limakalvon sirottumatauti, jossa kohdun limakalvon (endometrium) kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolella esimerkiksi munasarjoissa, munanjohtimissa sekä kohdun, suolen ja virtsarakon pinnoilla.

Mikä on endometrioosi?

Endometrioosi on yksi yleisimmistä gynekologisista sairauksista. Endometrioosia sairastaa 10–15 % hedelmällisessä iässä olevista naiseksi syntymässä määritellyistä ihmisistä. Jopa 200 000 suomalaista elää siis endometrioosin kanssa.

Endometrioosi aiheuttaa kroonista kipua, heikentää sitä sairastavan elämänlaatua ja aiheuttaa lapsettomuutta. Endometrioosi on uusiutuva, krooninen sairaus. Lopullista parantavaa hoitoa ei sairauteen ole vielä löytynyt, mutta oireita voidaan hoitaa muun muassa tulehduskipulääkkeillä, hormonilääkkeillä tai leikkauksella.

Mistä endometrioosi johtuu?

Endometrioosissa kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolella endometrioosipesäkkeinä esimerkiksi vatsakalvon pinnalla, kohdun takana, emättimen ja peräsuolen välisessä kudoksessa, suoliston pinnalla, munanjohtimien ja munasarjojen pinnalla, kohdun kannatinsiteissä tai virtsarakon pinnalla, palleassa sekä erittäin harvinaisissa tapauksissa jopa muualla kehossa. Munasarjan sisällä kasvava endometrioosikudos voi muodostaa kookkaita kystamuodostelmia, joita kutsutaan suklaakystiksi tai endometrioomiksi.

Endometrioosipesäkkeiden (kystien, kasvainten tai pienempien alueiden) ulkonäkö vaihtelee suuresti. Siksi on tärkeää, että kaikki endometrioosiin liittyvät leikkaukset suorittaa kokenut kirurgi, joka pystyy tunnistamaan kaikki endometrioosin ilmenemismuodot. Leikkauksessa pystytään poistamaan vain näkyvät ja tunnistettavissa olevat pesäkkeet. Mikroskooppisia muutoksia ei voida havaita. Leikkausvaihtoehdoista lisää täällä.

Endometrioosipesäkkeet voivat olla:

  • väriltään mustia ns. “ruudinpolttamia” täpliä
  • valkoisia pinnallisia muutoksia, jotka näyttävät arpikudokselta
  • värittömiä tai lievästi rusehtavia kohoumia
  • ärtyneitä kirkkaanpunaisia leesioita, jotka ovat vastikään kehittyneet ja ovat hormonaalisesti hyvin aktiivisia
  • taskumaisia ulokkeita vatsakalvolla: sisältävät usein endometrioosikasvaimen
  • syvälle kiinnittyneitä kasvaimenkaltaisia pesäkkeitä
  • munasarjan pinnallisena pesäkkeenä tai kystana

Endometrioosipesäkkeet reagoivat kuukautiskierron mukaiseen estrogeenitason nousuun ja laskuun kohdunsisäisen limakalvon tavoin. Estrogeenitason kohotessa kudos paksuuntuu, mutta väärässä paikassa kasvava kudos ei pääse poistumaan elimistöstä kuukautisten tapaan verenvuotona. Vatsaonteloon vuotava veri ärsyttää ja tulehduttaa viereisiä kudoksia.

Vaikeassa endometrioosissa jatkuva kudosärsytys sekä mahdollisesti sen hoitamiseen tähtäävät kirurgiset toimenpiteet muodostavat myös arpikudosta ja kiinnikkeitä. Kiinnikkeet voivat liimata elimiä kiinni toisiinsa, mistä voi seurata voimakasta kipua. Kohdun ulkopuolella kasvavat kohdun limakalvon palaset myös verisuonittuvat vatsaonteloon. Pesäkkeisiin kasvaa myös hermopäitä, minkä takia pesäkkeet voivat olla kivuliaita niiden koosta riippumatta.

Endometrioosin eri muotojen perimmäiset syntymekanismit tunnetaan edelleen vajavaisesti. Kolme yleisintä teoriaa ovat retrogradinen menstruaatio, metastaasiteoria sekä immuunivajeteoria.

  1. Retrogradinen menstruaatioteoria = Endometrioosi saa alkunsa kuukautisvuodosta, joka pääsee munanjohtimia pitkin vatsaonteloon ja kohdun limakalvon solut kiinnittyvät vatsaonteloon ja sen elimiin.
  2. Metastaasiteoria = Endometrioosin oletetaan leviävän veri- ja imusuonten välityksellä.
  3. Immuunivajeteoria = Endometrioosia sairastavan immuunijärjestelmä ei kykene poistamaan retrogradisen vuodon tuomia kohdun limakalvon soluja vatsaontelosta. Endometrioosiin on liitetty useita immunologisen järjestelmän häiriöitä.

Näiden teorioiden lisäksi tunnistetaan nykyään myös seuraavat teoriat: muuttunut immuniteetti, aktivoitunut tulehdus, solujen metaplasia, kantasolut, geneettinen alttius ja ympäristötekijät.

Endometrioosi vaikuttaa myös olevan huomattavan perinnöllinen. Tautiriski on 6–9-kertainen, mikäli ensimmäisen asteen lähisukulaisella (vanhempi, sisar, lapsi) on endometrioosi.

Elämää endometrioosin kanssa

Endometrioosi on sairaus, joka vaikuttaa laajasti elämän eri osa-alueisiin. Kivun ja moninaisten muiden oireiden kanssa on usein raskasta elää. Ennen diagnoosia on kannettavana epätietoisuus ja huoli omasta terveydentilasta, diagnoosin jälkeen huolta ja pelkoa voi aiheuttaa hoidon onnistuminen tai esimerkiksi mahdollisen raskaustoiveen toteutuminen. Endometrioosista ja lapsettomuudesta lisää täällä.

Endometrioosiin liittyy laaja tunteiden kirjo, ja siihen saattaa liittyä voimakkaita vihan ja turhautumisen tunteita sekä masennusta. Sairastunut voi kokea olevansa vuoroin hämmentynyt, surullinen, vihainen, yksinäinen, peloissaan, masentunut, turhautunut, väärinymmärretty, toivoton, kireä… Kaikki tunteet ovat kuitenkin normaaleja ja luvallisia ja ne kannattaa käydä läpi.

Lääkityksen, kroonisen väsymyksen ja kivun vuoksi sairastunut saattaa kärsiä vähentyneestä seksuaalisesta halukkuudesta ja saattaa epäillä omaa seksuaalista haluttavuuttaan. Tämä voi johtaa myös minäkuvan huonontumiseen. Endometrioosista ja seksuaalisuudesta lisää täällä.

Omasta ruumiista ja omasta hyvinvoinnista on syytä ottaa vastuu. Tieto lisää tunnetta elämänhallinnasta. Asioita ja hoitovaihtoehtoja kannattaa käsitellä yksi kerrallaan, vain yhteen asiaan keskittyen. Yksin ei kuitenkaan tule jäädä tai pyrkiä tilanteessa kuin tilanteessa olemaan aina vahva: apua mielenterveydelle voi ja täytyykin hakea. Jokaisella endometrioosia sairastavalla on myös oikeus empaattiseen ja asiantuntevaan lääkäriin. Toisaalta vain sairastunut itse voi tietää, mikä hänen oloaan ja oireitaan helpottaa tai toisaalta pahentaa, ja lääkäri on ainoastaan yksi monista käytettävissä olevista resursseista sairautta hoidettaessa. Paras voimavara on sairastunut itse, ja tästä voimavarasta on pidettävä erityisen hyvää huolta. Itsestä huolehtimiseen kuuluu mielen hellimisen, liikunnan ja terveellisen ruokavalion ohella myös lepo. Negatiivisten tunteiden aikoina sekä muina vaikeina tai kivuliaina hetkinä voi koettaa löytää apua erilaisista rentoutumistekniikoista tai vaikkapa meditaatiosta.

Jos on mahdollista, endometrioosista kannattaa puhua esimerkiksi toisen samaa kokeneen kanssa, sillä vertaistuki kannattelee. Moni kokee, että vain toinen endometrioosia sairastava voi täysin ymmärtää, miltä se tuntuu. Korento ry on olemassa juuri tätä tarkoitusta varten. Kokemusten jakaminen, tuen antaminen ja saaminen sekä tunteiden tuulettaminen turvallisessa ja ymmärtäväisessä yhteisössä ovat yhdistyksen kulmakiviä. Potilasjärjestössä on myös mahdollisuus ajaa yhdessä endometrioosin kanssa elävien asiaa eteenpäin ja osallistua edunvalvontaan.

Tutustu Korennon vertaistukimuotoihin täällä.

Takaisin sivun alkuun.

Oireet

Merkittävin ja yleisin endometrioosin oire on voimakas, useamman päivän kestävä kuukautiskipu, joka esiintyy joka kierrolla. Oireita voi esiintyä kierron muissakin vaiheissa. Lantion ja vatsan alueen kipu voi myös muuttua krooniseksi eli pitkäaikaiseksi.

Useimmiten kipu alkaa jo ennen kuukautisvuodon alkamista. Kipuun auttaa harvemmin tavalliset, ilman reseptiä saatavat kipulääkkeet. Kipu ja muut oireet haittaavat normaalia elämää ja saattavat aiheuttaa poissaoloja koulusta, töistä tai harrastuksista.

Yleensä kipu paikallistuu sinne, missä endometrioosipesäkkeetkin ovat. Kipu voi myös säteillä. Usein kipu on tärinäkipua tai liittyy suolen toimintaan tai virtsaamiseen. Hyvin usein esiintyy väsymystä, joskus jopa huimausta tai pahoinvointia.

Endometrioosi ei välttämättä oirehdi ollenkaan. Kivun määrä ei myöskään ole suorassa yhteydessä sairauden vaikeusasteeseen, levinneisyyteen tai pesäkkeiden kokoon. Usein pienet pinnalliset pesäkkeet ovat kuitenkin kivuliaampia kuin syvät pesäkkeet. Noin 20 % pesäkkeistä on myös vähäoireisia tai täysin oireettomia. Useimmiten alle 5 cm kokoinen endometriooma ei itsessään aiheuta kovia kipuja vaan tällöin on syytä epäillä endometrioosia myös muualla.

Valitettavan usein endometrioosipotilas törmää käsitykseen, että kuukautiskipu on yksinkertaisesti osa elämää. Sietämätön kipu ennen kuukautisia tai niiden aikana ei koskaan ole normaalia eikä elämään kuuluvaa.

Endometrioosin tyypillisiä oireita

  • Kivuliaat kuukautiset (dysmenorrhea)
  • Alavatsakipu, joka alkaa jo ennen kuukautisvuodon alkamista
  • Vuotohäiriöt, yleisemmin tiputteluvuoto, harvinaisempaa runsaat vuodot
  • Krooninen kipu alavatsan, sukuelinten ja/tai lantion alueella
  • Yhdyntäkipu (dyspareunia) tai kipu välittömästi yhdynnän tai erit. syvän penetraation jälkeen
  • Tärinän aiheuttama kipu, yleensä alavatsan alueella
  • Vatsan toistuva turvotus
  • Suolen toiminnan häiriöt
  • Kipua ulostaessa
  • Verta virtsassa ja/tai ulosteessa
  • Tihentynyt virtsaamistarve
  • Kipu virtsatessa (dysuria)
  • Krooninen väsymys
  • Hartiapisto
  • Selkäkipu, iskiaskipu
  • Pahoinvointi
  • Alentunut hedelmällisyys, lapsettomuus

Oireitasi voit seurata helposti Korento ry:n Moona Oirepäiväkirjan avulla. Moona on mobiilisovellus, jonka avulla on helppo seurata kuukautiskiertoa ja sen oireita. Moonasta kannattaa tulostaa mukaan tilastot lääkärikäynnille, jotta oirekuvasi on helpompi kertoa lääkärillesi.

Lataa Moona AppStoresta | Lataa Moona GooglePlaystä

Lisäksi voit seurata oireita myös paperisella oireiden seurantakortilla (PDF-tiedosto), jonka voit halutessasi tulostaa itsellesi. Seurantakortin avulla voit kertoa lääkärillesi paremmin millaisia oireita sinulla on.

Endometrioosikipu

Endometrioosikipu on usein tavallista kuukautiskipua voimakkaampaa, joskus jopa sietämättömän voimakasta, ja saattaa olla luonteeltaankin hyvin erityyppistä kuin kuukautiskipu. Vatsakivun ohella saattaa esiintyä esimerkiksi selkäsärkyä, mikä joskus säteilee jalkoihin iskiastyyppisesti. Kipua voi yrittää lievittää esim. lämpötyynyn avulla tai kevyellä liikunnalla, mutta joskus se on niin voimakasta, että on turvauduttava vahvoihin kipulääkkeisiin.

Lievään kipuun yleensä riittävät käsikauppatavarana myytävät särkylääkkeet, mutta hyvin voimakas kipu vaatii reseptilääkkeen. Pitkään jatkuneen kivun hoidossa hermokipulääke estää herkistymisen kivulle ja näin ehkäisee sen kroonistumista. Oman lääkärin kanssa on hyvä keskustella tarkkaan kivun hallinnasta ja kipulääkityksestä sekä sen mahdollisista vaikutuksista yleiseen terveydentilaan, mm. mahalaukun limakalvoon. Joskus voi joutua kokeilemaan useitakin valmisteita, ennen kuin löytyy se itselle sopivin. Reseptivapaiden kipulääkkeiden kohdalla on muistettava annosrajoitukset, sillä runsas kipulääkkeiden käyttö lisää sivuvaikutusten, kuten esim. vatsahaavan sekä munuaisten tai maksan vajaatoiminnan riskiä.

Kivun kokemus ja kivunsietokyky ovat hyvin yksilöllisiä. Jokaisella endometrioosipotilaalla on kuitenkin oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi kivun suhteen. Asiaa auttaa, mikäli pystyy mahdollisimman tarkkaan kuvailemaan kivun ajoitusta ja luonnetta hoitohenkilökunnalle. Oireista kannattaa pitää kirjaa, sillä kivun tarkkaa luonnetta on vaikea muistaa silloin, kun sitä ei tunne.

Kivun mahdollisimman tarkka kuvailu auttaa. Lääkäri haluaa usein tietää esimerkiksi seuraavat asiat:

  • Kivun luonne (terävä, tylppä, jomottava, polttava, jne.)
  • Kipukohta (missä kipu tuntuu, mihin säteilee)
  • Milloin kipu alkaa ja kauan se kestää
  • Mikä helpottaa tai pahentaa kipua
  • Kipuun liittyvät muut oireet (päänsärky, väsymys, pahoinvointi, ummetus, ripuli, runsas vuoto tms.)
  • Mitä kipulääkettä on kokeiltu, auttaako se, ja jos, kuinka kauan

Diagnosointi

Yleisyydestään huolimatta endometrioosi on huonosti diagnosoitu sairaus. Diagnoosiviive on edelleen 6–9 vuotta. Endometrioosia voidaan epäillä jo potilaan antaman oirekuvan perusteella.

Viitteitä endometrioosista saadaan mahdollisesti gynekologisessa sisätutkimuksessa, ultraäänitutkimuksessa tai magneettikuvauksessa. Tyypilliset oireet ja tavallisessa gynekologisessa sisätutkimuksessa tuntuva aristus riittävät useimmiten endometrioosin toteamiseksi. Diagnoosi voidaan antaa siis myös pelkästään oirekuvan perusteella. Joskus sairauden toteaminen vaatii laparoskopian eli vatsaontelon tähystyksen. Vaikka diagnostisia keinoja on, endometrioosin diagnosointi voi olla vaikeaa. Moninainen oirekuva ei välttämättä aina viittaa suoraan gynekologiseen ongelmaan vaan esimerkiksi suoliston sairauksiin.

Endometrioosilla on yhteys lapsettomuuteen ja usein endometrioosi löytyy juuri lapsettomuustutkimusten yhteydessä. Lapsettomuushoitoon päätyvistä jopa 40–50 %:lla todetaan endometrioosia. Lue lisää endometrioosista ja lapsettomuudesta.

Diagnoosin saaminen saattaa olla potilaalle valtava psyykkinen ja fyysinen helpotus, kun mahdollisesti vuosia jatkuneet vaivat saavat selityksen. Myös hoitotoimenpiteet pystytään tämän jälkeen kohdentamaan aivan toisella tavalla.

Diagnostiset toimenpiteet

Gynekologisessa sisätutkimuksessa käsin tunnustelemalla endometrioosin saattaa tunnistaa sen tyyppillisistä esiintymispaikoista. Tämä vaatii ammattitaitoisen gynekologin. Endometrioosia sairastavalla gynekologinen tutkimus saattaa helposti olla kivulias. Kaikista tutkimuksen aikana ilmenneistä tuntemuksista kannattaa kertoa avoimesti lääkärille.

Ultraäänikuvasta pystytään näkemään munasarjojen endometrioomat eli suklaakystat. Magneettikuvauksella saadaan kuvaa joidenkin alueiden endometrioosista ja sitä käytetäänkin usein ennen leikkausta osana leikkaussuunnitelmaa. Leikkaus on kuitenkin ainoa tapa saada varmuus endometrioosin laajuudesta.

Yleisin endometrioosin toteamiseen ja hoitoon käytetty kirurginen toimenpide on laparoskopia. Joskus joudutaan turvautumaan avoleikkaukseen eli laparotomiaan. Leikkausta ei kuitenkaan tehdä vain sairauden diagnosoimiseksi, vaan leikkauksessa poistetaan aina näkyvä endometrioosi. On tärkeää, että kerrot lääkärille kaikista oireistasi, näin leikkaukseen osataan ennalta varata tarvittavat asiantuntijat.

Lääkärin vastaanotolle kannattaa valmistautua mm. pitämällä kirjaa oireista itselle sopivalla tavalla tai esimerkiksi Moona Oirepäiväkirja -sovelluksen avulla. Tästä voit ladata vinkit lääkärikäyntiin valmistautumiseen (PDF-tiedosto).

Takaisin sivun alkuun.

Hoito

Endometrioosin hoitoon on useita tehokkaita vaihtoehtoja. Hoidon tavoitteena voi olla:

  • kipujen poistaminen tai lievittäminen
  • endometrioosikudoksen tai kookkaiden endometrioosikystien poistaminen
  • endometrioosin etenemisen hillitseminen
  • lapsettomuuden hoitaminen

Hoitotoimenpiteiden valintaan vaikuttavat mm. potilaan ikä, endometrioosin levinneisyys, oireiden vakavuus sekä potilaan toiveet raskauden suhteen. Vaikka kyseessä on krooninen sairaus, jolle ei ole parantavaa hoitoa ja tauti vaatii pitkäaikaista jatkuvaa hoitoa, voidaan suurimmassa osassa tapauksia oireita lievittää tehokkaasti. Lääkärin kanssa on hyvä keskustella perusteellisesti eri hoitovaihtoehdoista. Aktiivista hoitoa tarvitaan, kun kivut haittaavat elämää tai endometrioosi vaikeuttaa raskaaksi tuloa.

Endometrioosia voidaan hoitaa hormonivalmisteilla sekä leikkauksella. Tavallisesti tehdään hoitokokeilu e-pillereillä, ja leikkaukseen päädytään tavallisimmin kun perinteiset lääke- ja hormonihoidot eivät tehoa. Leikkauksen yhteydessä pyritään poistamaan aina kaikki endometrioosikudos mahdollisuuksien mukaan. Kipuihin käytetään myös erilaisia tulehduskipulääkkeitä ja kipukynnystä nostavia lääkkeitä. Tehokkaasta hoidosta huolimatta oireet voivat uusiutua tai oireilu jatkua. Vaihdevuosien alkaessa osalla kivut helpottuvat tai saattavat jopa hävitä kokonaan.

Hormonihoidot

Endometrioosin ensisijainen hoito on lääkehoito. Koska endometrioosi on hormoniriippuvainen sairaus, lääkehoito perustuu hormoneihin. Hormonihoitojen tarkoitus on lopettaa kuukautiset tuottamalla elimistöön synteettisesti vaihdevuosien jälkeinen tai raskauden aikainen tila. Tällöin endometrioosin oireet yleensä helpottuvat, ja koska kohdun limakalvo ei enää vuoda, pesäkkeet rauhoittuvat, pienentyvät tai katoavat kokonaan.

Oikeanlaisen, itselle sopivan hormonilääkityksen löytäminen voi olla haastavaa. Tärkeää on löytää yhdessä hoitavan tahon kanssa valmiste, joka lievittää kipua ja lieventää endometrioosin oireita, mutta joka myös sopii mahdollisilta sivuvaikutuksiltaan parhaiten sinulle. Suosittelemme, että maltat kokeilla hormonivalmistetta aina vähintään kolme kuukautta kerrallaan, sillä mahdolliset sivuvaikutukset tasaantuvat usein 3–4 kuukauden kuluttua. Endometrioosin kanssa hormonihoitoon täytyy suhtautua sairauden lääkityksenä ja hoitokeinona.

Yleisimmät endometrioosia hoitavat hormonivalmisteet ovat:

Yhdistelmäehkäisyhoito: Ehkäisypillereitä voidaan määrätä käytettäväksi normaalin e-pillerin tapaan tai tauottomasti usean kuukauden ajan. Lievissä tapauksissa e-pillerit pitävät endometrioosin oireet sekä itse pesäkkeet kurissa. Yhdistelmäehkäisyssä vaihtoehtoina myös ehkäisyrengas ja -laastari.

Progestiinihoito: Progestiinit ovat keltarauhashormoni progesteronin tavoin vaikuttavia hormoneja. Hormonit saavat elimistön toimimaan kuten raskauden aikana, jolloin ovulaatiota tai hedelmöitystä ei yleensä tapahdu. Progestiinia sisältävät esimerkiksi hormonikierukka, kapseli ja minipillerit, jotka toimivat samalla raskauden ehkäisynä. Lisäksi on olemassa joukko muita endometrioosin hoitoon sopivia keltarauhashormonivalmisteita.

GnRH-agonistit: Nämä ovat aivolisäkehormoneja eli gonadotropiineja vapauttavan hormonin kaltaisia yhdisteitä. Ne estävät gonadotropiinien vapautumisen aivolisäkkeestä ja saavat aikaan vaihdevuosien kaltaisen tilan, jolloin estrogeenitaso laskee ja endometrioosipesäkkeet kutistuvat. GnRH-agonisteja voidaan antaa nenäsuihkeena tai pistoksena ihon alle. Hoito kestää tavallisesti 3–6 kuukautta. Sivuvaikutuksina saattaa esiintyä vaihdevuosioireita, kuten mielialan vaihtelua, kuumia aaltoja ja emättimen kuivuutta. Sivuvaikutusten ja osteoporoosiriskin ehkäisemiseksi hoitoon liitetään ehkäisypillerit tai estrogeenin ja progesteronin yhdistelmä.

Kipulääkitys

Endometrioosi aiheuttaa kovia, lamaannuttaviakin kipuja. Kipuihin käytetään erilaisia tulehduskipulääkkeitä ja kipukynnystä nostavia lääkkeitä. Kannattaa ehdottomasti keskustella hoitavan tahon kanssa kipujen luonteesta ja vaatia itselle kipuihin tehoava kipulääkitys. Kivun hoito on osa endometrioosin hoitoa.

Takaisin sivun alkuun.

Leikkaukset

Leikkaus on yksi vaihtoehto endometrioosin hoidossa. Leikkauspäätökseen vaikuttavat potilaan ikä, endometrioosin levinneisyys, oireiden vakavuus sekä potilaan toiveet raskauden suhteen.

Leikkauksen tavoitteena on aina poistaa kaikki näkyvä endometrioosikudos ja näin pyritään vähentämään kipuja sekä parantamaan hedelmällisyyttä. Usein leikkaushoito helpottaa kaikkia oireita, mutta minkään leikkauksen ei oleteta parantavan sairautta, eikä se ole varma keino kipujen poistamiseksi. Leikkaus itsessään saattaa aiheuttaa arpikudosta ja siten kudoksia yhteen liimaavia kiinnikkeitä eli kudoksia toisiinsa yhdistäviä rakenteita. Hoitavan lääkärin kanssa on hyvä keskustella perusteellisesti eri hoitovaihtoehdoista ja päättää yhdessä toteutettavista hoidoista. Leikkauksesta ja hormonihoidosta huolimatta monen potilaan endometrioosi voi uusiutua ja oireilu jatkua.

Laparoskopia

Laparoskopia eli vatsaontelon tähystys on yksi yleisimmistä endometrioosin diagnostiikassa ja hoidossa käytetyistä toimenpiteistä. Tähystys tehdään nukutuksessa leikkaussaliolosuhteissa. Toimenpiteessä vatsaan tehdään kahdesta neljään noin puolen senttimetrin pituista viiltoa, joiden kautta kamera ja leikkausinstrumentit viedään vatsaonteloon. Vatsaonteloa laajennetaan tutkimuskaasulla paremman näkyvyyden saamiseksi. Tähystyksen aikana voidaan varmistaa endometrioosiepäily sekä poistaa endometrioosipesäkkeitä. Tähystys voidaan tehdä päiväkirurgisena toimenpiteenä. Sairaslomaa laparoskopiasta annetaan muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.

Laparotomia

Jos endometrioosikudosta on poikkeuksellisen hankalassa paikassa tai kiinnikkeitä on paljon, voidaan joutua turvautumaan laparotomiaan eli avoleikkaukseen, jossa vatsaonteloon päästään avaamalla vatsanpeitteet. Laparotomia on laparoskopiaa laajempi toimenpide ja toipumisaika on myös pidempi. Sairausloman kesto on noin neljä viikkoa.

Radikaalileikkaus

Erityisen hankalissa tapauksissa, jossa endometrioosi on vaikea, herkästi uusiutuva eikä raskaus ole enää ajankohtaista, voidaan päätyä leikkaukseen, jossa poistetaan kohtu. Myös munasarjat joudutaan joskus poistamaan, sillä ne tuottavat limakalvon paksuuntumisen aikaansaavaa estrogeenia. Jos munasarjat joudutaan poistamaan, aloitetaan potilaalle usein hormonikorvaushoito vaihdevuosioireiden ja osteoporoosin ehkäisemiseksi. Leikkausta, jossa poistetaan kohtu ja munasarjat, kutsutaan radikaalileikkaukseksi. Leikkauksen tavoitteena on estrogeenituotannon hiipuminen ja näin ollen oireiden ja taudin leviämisen hillitseminen.

Kuten kaikki muutkin endometrioosin hoidot, myös radikaalileikkauksen tulos on yksilöllinen: jotkut saavat siitä helpotuksen, joillakin oireet jatkuvat poistosta huolimatta.

Takaisin sivun alkuun.

Tukihoidot

On olemassa monia erilaisia tapoja, joilla endometrioosia sairastava voi oma-aloitteisesti pyrkiä lievittämään kipua tai helpottamaan muita oireita. Moni kokee erityisesti ruokavaliomuutoksilla olevan vaikutusta endometrioosin oireisiin.

Esimerkiksi psykofyysinen fysioterapia, akupunktio, vyöhyketerapia ja erilaiset rentoutus- ja mindfulness-harjoitukset voivat auttaa stressin ja kivun lievityksessä. Kivun lievityksessä monella auttaa lämpö: kauratyyny tai kuuma suihku, myös TENS-laite voi olla apuna kivunhallinnassa. Kannattaa muistaa myös olla itselleen armollinen, kipujen ja väsymyksen keskellä ei aina tarvitse jaksaa. Muista siis myös hemmotella itseäsi!

Täydentävät hoitomuodot kuten akupunktio, shiatsu ja vyöhyketerapia helpottavat monen sairastavan oloa. Lempeä liikunta, etenkin muutamaa päivää ennen ennakoitua kipuhuippua, edistää verenkiertoa lantion alueella ja voi helpottaa turvonnutta oloa. Makuuasento taas voi vähentää lantion alueelle kohdistuvaa painetta. Kivusta johtuvaan krooniseen lihasjännitykseen auttaa usein lantionpohjan fysioterapia. Kokeilemalla löytää yleensä sen, mikä omaa oloa helpottaa parhaiten.

Ruokavalio

Erityisesti ruokavaliomuutoksilla on todettu olevan vaikutusta erilaisiin endometrioosin oireisiin. On tärkeää huolehtia laadukkaasta ja ravinteikkaasta ruokavaliosta. Suoliston kunto vaikuttaa terveyteen hyvin kokonaisvaltaisesti. Kannattaa myös huolehtia vastustuskyvystä ja minimoida stressi mahdollisuuksien mukaan. Stressin, vastustuskyvyn ja ruoansulatuksen kytkös on vahva. Jos yksi kohta on heikko, kärsivät myös muut osa-alueet.

Endometrioosin oireita voivat pahentaa erilaisia suolisto-oireita (ilmavaivoja, ummetusta, ripulia) aiheuttavat ruoat. Myös suurissa määrin nautitut piristävät aineet (kahvi, tee, suklaa, energiajuomat) voivat pahentaa tutkimusten mukaan kipua. Ruokavalio, jossa on hyviä rasvoja, kasviksia ja vähän sokeria, voi taas joillain helpottaa kipuja.

Takaisin sivun alkuun.