Adenomyoosi

Adenomyoosi tarkoittaa sairautta, jossa kohdun limakalvon rauhasista muodostuneita ulokkeita kasvaa kohdun lihassyiden väliin, kohtulihaksen sisälle. Muutokset ovat joko tasaisesti sirottuneina yleensä kohdun takaseinämässä tai paikallisesti kerääntyneinä pesäkkeinä muodostaen ns. adenomyooman.

Adenomyoosi on estrogeenista riippuvainen sairaus, joka esiintyy useimmin hedelmällisen iän lopulla. Joka kymmenennellä yli 40-vuotiaalla tavataan adenomyoosia. Se on yleisempi synnyttäneillä, mutta sitä esiintyy myös nuorilla ja synnyttämättömillä.

Adenomyoosin tyypillisiä oireita ovat vuotohäiriöt ja kuukautiskivut. Puolella oireilevista adenomyoosia sairastavista kuukautiset ovat runsaat, kolmanneksella kuukautiset ovat kivuliaat ja joka viidennen oireisiin kuuluvat sekä runsaat että kivuliaat kuukautiset. Kuitenkin jopa joka kolmas todetuista tapauksista on oireeton.

Adenomyoosissa kohdun limakalvon rauhas- ja strooma- eli tukikudossoluja esiintyy kohtuontelon ulkopuolella. Adenomyoosissa limakalvosolukkoa on kohtulihaksen sisällä, kun taas endometrioosissa kohdun ulkopuolella. Adenomyoosi voi esiintyä sirottuneena kohtulihakseen tai paikallisesti yksittäisinä saarekkeina tai suurempana pesäkkeenä, ns. adenomyoomana.

Yleisimmin adenomyoosin syntyä on selitetty niin, että kohdun limakalvo tunkeutuu kohtulihaksen sisään. Kohtulihaksessa erotellaan kaksi kerrosta, joista sisempi on on kontaktissa kohdun limakalvon kanssa ja reagoi kuukautiskierron mukaan estrogeenitason vaihteluun. Adenomyoosissa kohdun limakalvo tunkeutuu tähän sisempään kohtulihaksen kerrokseen.

Samantyyppistä kudosta voi kasvaa kohtulihaksen sisään myös kohdun ulkopinnalta käsin. Yleensä tällöin kyse on syvien endometrioosipesäkkeiden tunkeutumisesta kohtulihakseen. Adenomyoosi ja endometrioosi esiintyvät yleisesti yhdessä. On viitteitä siitä, että kohtulihaksen ulommassa kerroksessa esiintyvä adenomyoosi olisi peräisin kohdun ulkopuolisista endometrioosipesäkkeistä eikä kohdun limakalvosta.

Diagnostiikka on edelleen vaikeaa, koska diagnoosia ei voida tehdä pelkän kliinisen tutkimuksen perusteella. Diagnoosi tehdään joko histologisesti (kudosnäyte) tai kaiku- tai magneettikuvauksella. Lapsettomuuspotilailla adenomyoosi esiintyy usein yhdessä endometrioosin kanssa ja voi huonontaa lapsettomuushoitojen tuloksia.

Hoito: Adenomyoosia voidaan hoitaa hormonilääkkeillä, ja tarjolla on myös kohdun säästäviä radiologisia ja kirurgisia menetelmiä. Tutkimustulokset kohdun säästävistä, kajoavista hoitomuodoista ovat lupaavia.

  • Kohdunpoisto on adenomyoosin aiheuttamiin elämänlaatua heikentäviin oireisiin tehokas mutta kajoava hoito. Komplikaatioriskien ja hedelmällisyyden menettämisen vuoksi se on yhä harvemmin ensilinjan valinta.
  • Lääkkeellisistä hoidoista levonorgestreelia vapauttava hormonikierukka on parhaiten tutkittu, ja sen tehosta on vakuuttavaa näyttöä sekä adenomyoosin aiheuttamien vuotohäiriöiden että kipuoireiden hoidossa. Hormonikierukka estää vuotojen aiheuttamaa anemiaa yhtä tehokkaasti kuin kohdunpoisto ja parantaa elämänlaatua jopa enemmän. Muiden progestiinien osalta näyttö tehosta on vähäistä. Laajemmat tutkimukset yhdistelmäehkäisyn vaikutuksista adenomyoosin aiheuttamien oireiden hoitoon puuttuvat, mutta lupaavia tuloksia niiden tehosta on julkaistu.

Lähteet ja lisätietoa:

https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2016/9/duo13126

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00103

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31160242/

Endometrioosi
Scroll to Top