Vaikutukset arkeen

Gynekologiset sairaudet ja oireyhtymät vaikuttavat elämään ja arkeen kokonaisvaltaisesti. Vaikutukset ovat monimuotoisia ja yksilöllisesti koettuja. Tällä sivulla on nostettu muutamia yleisimpiä elämän osa-alueita, joihin sairaus ja oireet voivat vaikuttaa.

Nimetön malli (7)

Seksuaalisuus

Moni gynekologisen sairauden tai oireyhtymän kanssa elävä kokee oireiden vaikeuttavan seksuaalisuudesta nauttimista, vaikuttaen myös arkeen. On täysin ymmärrettävää, että kipujen ja muiden oireiden, lääkitysten ja hoitotoimenpiteiden keskellä positiiviset tuntemukset lantion ja vulvan alueella heikkenevät ja aiemmin seksuaalisuuteen suuntautunut mielenkiinto kohdistuu enemmän jokapäiväiseen selviytymiseen kipujen kanssa. 

Endometrioosia sairastavalle tyypillisiä seksuaaliongelmia ovat haluttomuus sekä yhdyntäkivut tai muut seksiin liittyvät kivut. Haluttomuus voi liittyä sairauden mukanaan tuomaan henkiseen kuormitukseen tai seksiin liittyvien kipujen ennakointiin. On täysin normaalia olla haluamatta asiaa, joka tuottaa kipua. Seksiin liittyvät kivut ovat moninaisia. Moni kokee emättimen pohjaan asti työntyvän penetraation tuskalliseksi, mutta lyhyemmät liikkeet lähempänä emättimen suuta eivät aiheuta kiputuntemuksia. Osalla kaikenlainen liike emättimessä aiheuttaa kipua. Erityisen haastavaa endometrioosipotilaalle on se, että seksiin liittyvää kipua voi olla vaikea ennakoida: aina ei voi etukäteen tietää ja kumppanille kertoa, minkälainen seksi sattuu. Kivun kokemuksessa saattaa olla vaihtelua sairauden tilanteen ja kuukautiskierron vaiheiden mukaan. Osalla kipu ja paineen tunne tulee vasta seksin jälkeen ja saattaa kestää melko pitkään.

Myös vulvodynia ja siihen usein liittyvä kipu seksin aikana vaikuttaa omaan seksuaalisuuteen ja voi kuormittaa parisuhdetta huomattavasti. Vulvan kipu vaikeuttaa kostumista ja kiihottumista seksin aikana, mikä puolestaan voi lisätä kipua entisestään. Kipu vaikuttaa tietenkin myös seksuaaliseen halukkuuteen ja aiheuttaa haluttomuutta. Omaan anatomiaan ja seksuaalisuuteen tutustuminen auttaa tutustumaan myös nautintoon, niin yksin kuin kumppanin/kumppaneiden kanssa.

Kiputilan helpottumisen jälkeenkin aikaisemmin koettu kipu voi heijastua negatiivisesti seksuaalisuuteen, sillä muistot kivuista tuovat usein kivun pelon takaisin. Tämän tunteen ja pelkoajatusten tunnistaminen on tärkeää, jotta kipua kokenut ihminen uskaltaa luottaa kivuttomampaan seksiin ja saada siitä nautintoa.

Riittävä kiihottuminen ja liukuvoiteen käyttö voivat helpottaa jonkin verran, joten näihin kannattaa panostaa pelkästään hankauksesta johtuvan kivun minimoimiseksi. Lisäksi eri asentoja kannattaa kokeilla rohkeasti. On myös hyvä muistaa, että seksin harrastamiseen on useita eri tapoja ja romanttis-seksuaalista läheisyyttä ja nautintoa voi jakaa monin tavoin. Sinun ei tarvitse pakottaa itseäsi mihinkään mikä tuottaa kipua. Seksi on nautintoa sinua varten, ei suoritus toista varten.

Aiheesta puhu­minen kumppanin kanssa on erittäin tärkeää, vaikka täsmäohjeita kivun välttämiseksi seksin aikana ei voisikaan antaa. Kumppanin on oleellista tietää millaisia tuntemuksia sairaus/oireyhtymä aiheuttaa. On tärkeää kertoa, jos esimerkiksi penetraatio alkaa tuntua epämiellyttävältä ja on syytä vaihtaa asentoa tai lopettaa. Kipu ei välttämättä näy ulospäin, joten ilman selkeää kommunikointia kumppani ei tiedä, miten toimia.

Seksuaalisuuteen vaikuttaa myös kokemus itsestä. Esimerkiksi PCOS:ään liittyy erilaisia oireita, joista moni voi vaikuttaa merkittävästi minäkuvan kokemiseen ja seksuaalisuuteen. Karvojen liikakasvu, akne, hiustenlähtö sekä ylipaino voivat aiheuttaa voimakasta häpeää ja ihmisen voi olla vaikeaa nähdä itsensä seksuaalisesti haluttavana. PCOS:ään liittyvät aineenvaihduntahäiriöt edistävät keskivartalolihavuutta ja painonpudotus voi olla hankalaa. Samaan aikaan lapsen saaminen ei välttämättä onnistu luonnollisilla keinoilla. Nämä voivat aiheuttaa syyllisyyden tunteita ja ahdistusta. Ne vaikuttavat myös parisuhteen arkeen tai äärimmäisessä tilanteessa estävät jopa hakeutumasta suhteeseen.

Kipuiluun, sairastamiseen ja itsetuntohaasteisiin liittyy usein seksuaalista haluttomuutta, mikä vaatii kumppanilta ymmärrystä ja malttia. Kumppania ei kannata sulkea ulkopuolelle syyllisyyden tai häpeän vuoksi. Usein avoimuus tiivistää suhdetta. Läheisyys ja hellyys ylläpitävät myönteistä kontaktia kumppaniin. Lisäksi fyysinen kosketus vapauttaa mielihyvähormoneja, jotka saattavat myös helpottaa kipuja. Gynekologisen sairauden takia ei siis tarvitse heittää hyvästejä seksuaalisuudelle, mutta seksielämään voi joutua tekemään muutoksia. Yhdynnän tai muun seksin puuttuminen voi aiheuttaa surua ja voimakkaitakin pettymyksen tunteita. Kumppanin kanssa keskustelemisen lisäksi omaa suhdetta seksuaalisuuteensa voi käsitellä seksuaalineuvojan/-terapeutin tai asiaan perehtyneen lantionpohjan fysioterapeutin avulla.

Takaisin sivun alkuun.

Lapsettomuus

Lapsettomuus on yleistynyt viime vuosina. Arviolta n. 15 % suomalaisista pariskunnista kärsii tahattomasta lapsettomuudesta jossain elämänvaiheessa. Lapsettomuudesta puhutaan heteroparien kohdalla silloin, kun raskaus ei säännöllisistä yhdynnöistä huolimatta ole alkanut vuoden kuluessa. 

Moneen gynekologiseen sairauteen ja oireyhtymään liittyy lapsettomuuden riski. Osalla endometrioosi tai PCOS saatetaan todeta vasta siinä vaiheessa, kun raskaus ei toiveista huolimat­ta ole alkanut ja syitä tähän selvitetään lapsettomuustutkimuksissa. Nämä diagnoosit eivät kuitenkaan ole suora lapsettomuustuomio, vaikka lapsettomuuden uhka tuo lisäkuormansa elämään.


Noin puolet endometrioosia sairastavista joutuu kohtaamaan jollakin tavalla lapsettomuuden.  Endometrioosidiagnoosin saaville tulee kertoa, että sairaus voi vaikeuttaa raskaaksi tu­lemista. Mahdollinen lapsettomuus saattaa tuntua isolta uhkalta, etenkin kun lapsen saamiseen vaikutta­vat niin monet muutkin tekijät kuin fyysinen terveys. Paineita voi endometrioosin lisäksi aiheuttaa myös epävarmuus oikean kumppanin löytymisestä tai muut elämäntilanteeseen liittyvät tekijät.

Lohduttava tieto endometrioosia sairastavalle on se, että osa diagnoosin saaneista saa lapsen ilman lääketieteellistä apua ja lapsettomuushoitojen avulla voidaan auttaa valtaosaa niistä, joiden kohdalla raskaus ei kotikonstein näytä onnistuvan. Lapsitoiveista kannattaa puhua hoitavan tahon kanssa jo varhaisessa vaiheessa. Asiantuntevan ja oikea-aikaisen avun myötä voidaan maksimoida mahdollisuudet saada lapsi endometrioosista huolimatta.

PCOS diagnosoidaan usein tilanteessa, jossa raskaus ei ala toivotusti. PCOS:ään liittyvä lapsettomuusriski liittyy useimmiten ovulaatiohäiriöihin. Hoitojen avulla ennuste vähintään yhden lapsen saamiselle on kuitenkin yhtä hyvä kuin niillä, joilla ei ole PCOS:ää. 

Koska yli 60 % PCOS-potilaista on ylipainoisia, painonhallinta jo ennen raskauden yrittämistä on erittäin tärkeää. Ylipaino voi aiheuttaa ongelmia myös raskauden aikana. Jo 5−10 % painonpudotus voi säännöllistää kuukautiskiertoa ja edesauttaa ovulointia.

Raskauden alkamista voidaan tarvittaessa edistää hedelmöityshoitojen avulla. Hedelmöityshoitomenetelmiä ovat ovulaation induktio (OI), inseminaatio (IUI), koeputkihedelmöitys (IVF) ja mikroinjektio (ICSI). Koska PCOS-potilaiden kohdalla munasolu ei kypsy kunnolla ja irtoa, ovulaation induktio eli munasolun kypsytyshoito on ensisijainen hedelmöityshoitomenetelmä.

Lapsettomuusteemat voivat koskettaa myös vulvodynian kanssa elävää. Mikäli yhdyntä ei kivun vuoksi ole mahdollista, vulvodyniaa sairastava voi joutua käsittelemään lapsettomuuden mahdollisuutta. Vaikka yhdyntä ei onnistuisikaan, raskautuminen ei ole mahdotonta. Raskaus voidaan saada alkuun myös saattamalla sperma emättimeen ilman emätinyhdyntää. Raskausaikaan ja synnytykseen liittyvät kysymykset pyörivät myös usein vulvodyniapotilaiden mielessä. Keskustele rohkeasti gynekologisi kanssa näistä aiheista. Näin saat apua jo varhain.

Lapsettomuus on hyvistä hedelmöityshoitotuloksista huolimatta yleensä kova koettelemus lasta toivovalle. Lapsettomuuskriisi on monelle siihenastisen elämän raskain vaihe. Lapsettomuuteen liittyy tyypillisesti itsetunnon ja mielialan laskua, joka vaikuttaa lapsettoman arkeen. Monet lasta toivovat syyllistävät itseään siitä, että oma keho ei toimi odotusten mukaisesti. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä, ettei oma terveydentila ole itse aiheutettu, eivätkä itsesyy­tökset siten ole mitenkään perusteltuja.

Itsesyytösten sijaan lapsettomuudesta kärsivän kannattaa harjoitella myötätuntoisempaa suhtau­tumista itseensä ja hakea tukea tilanteeseen läheisiltä. Monet kokevat oman puolison tärkeimpänä tukena lapsettomuusaikana, mutta myös muille läheisille puhuminen voi olla hyödyllistä. Läheis­ten osoittama myötätunto ja kannustus auttavat lapsetonta usein näkemään sekä itsensä että tulevaisuutensa positiivisemmassa valossa.

Myös vertaistuki on osoittautunut monelle tahattomasti lapsettomalle hyödylliseksi selviytymis­keinoksi. Useille tulee yllätyksenä se, miten paljon omaa oloa helpottaa, kun löytää muita samojen ongelmien kanssa kipuilevia sekä niitä, joiden toive raskaudesta toteutuu samankaltaisesta lähtötilanteesta huolimatta. Korento ry:n vertaistukiryhmissä saa vertaistukea myös lapsettomuuteen. Lisäksi Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:stä saa paljon hyvää tietoa lapsettomuudesta, lapsettomuushoidoista sekä vertaistukea. Tutustu Simpukan toimintaan.

Takaisin sivun alkuun.

Työ ja opiskelu

Työ ja opiskelu vie suuren osan arjen tunneista, niimpä työ- tai opiskelukyvyn heikentyminen vaikuttaa myös arkeen. Pitkäaikaissairauden tai vaikean oirekirjon kanssa elävät saattavat olla alttiimpia työhyvinvointia heikentäville tekijöille – sillä sen lisäksi, että terveyshuolet ja fyysiset oireet seuraavat myös töihin ja opintoihin – niin niiden myötä myös työstä ja opinnoista palautuminen voi vaikeutua.

Sairauden tai oireyhtymän vaikutukset ovat aina yksilöllisiä. Esimerkiksi endometrioosiin liittyvät suolisto-oireet voivat vaatia kiireellisiä ja yhtäkkisiä wc-taukoja kesken kokouksen tai asiakastapaamisen, kun taas PCOS:n kanssa elävällä työpaikalla loistamiseen voi vaikuttaa esimerkiksi itsetunto-ongelmat. Oireet voivat myös olla vaikeasti ennakoitavissa. Esimerkiksi endometrioosin ja vulvodynian kohdalla oireiden aaltoileva luonne voi haastaa sosiaalisia suhteita työ- tai opiskeluyhteisössä. Intiimeistä oireista kertominen työpaikalla voi tuntua vaikealta, jonka takia näkymättömät ja huonosti tunnetut oireet – yhdistettynä esimerkiksi sosiaalisiin- ja suorituspaineisiin – voivat altistaa presenteismille ja stressille. Stressi voi tutkitusti vaikeuttaa oireita ja vahvistaa kipukokemusta, siksi stressinhallinta on työ- ja opiskelukyvyn tukemisessa keskeistä.

Työ- ja opiskeluyhteisöissä työ- ja toimintakykyä voidaan vahvistaa yhteisillä toimintamalleilla, joilla huomioidaan ja minimoidaan työstä ja opiskelusta aiheutuvien kuormitustekijöiden vaikutuksia. Työkykyä tukevat toimintamallit vahvistavat työntekijöiden hyvinvointia ja tuottavuutta sekä ehkäisevät työkyvyttömyyttä. Oppilaitoksissa opiskelukykyä tukevat mm. opinto-ohjaajat, koulupsykologit, koulukuraattorit sekä muut tuki- ja yhteisöpalvelut. Jos yhteiset toimintamallit eivät riitä sairauden tai oireyhtymän työ- tai opiskelukykyvaikutusten hallintaan, on syytä pohtia yksilöllisiä mukautuksia. Apua voi olla esimerkiksi etätyöskentelymahdollisuudesta, vapaasta tai tiheämmästä tauottamisesta, työtehtävien keventämisestä tai työajan lyhentämisestä.

Työsuhteessa mukautuksien pyytäminen voi tuntua vaikealta, etenkin kun tarve pohjautuu gynekologiseen sairauteen tai oireyhtymään. Useimmiten työn muokkauksen esteenä kuitenkin on se, ettei työnantaja tiedä sen tarpeesta. Terveystiedot ovat myös tietoja, joita työnantajalle ei ole pakko kertoa, siinä tapauksessa asiaa kannattaa hoitaa esimerkiksi työpaikan HR-vastaavan tai työterveyshuollon avulla. Myös opinnoissa tukea kannattaa pyytää – sillä oppilaitoksissa on yleensä valmiuksia tehdä opintoalaan sopivia mukautuksia. Joskus työn muokkausta tai opintojen mukautusta koskien voi olla hankalaa arvioida millaisesta tuesta voisi olla hyötyä. Silloin apua voi saada esimerkiksi vertaisilta, jotka ovat ehkä löytäneet jo toimivat keinot itselleen – nimittäin joskus helpotus voi löytyä odottamattomillakin tavoilla.

Työ- ja opiskelukykyyn sekä uravalmiuksiin vaikuttaa myös muutkin tekijät kuin fyysiset rajoitteet. Työ- ja toimintakykyyn vaikuttaa mm. osaaminen, arvot ja motivaatio, työ- ja opiskeluyhteisön ilmapiiri, sekä työn/opintojen ja vapaa-ajan sekä palautumisen tasapaino. Jos työ ja opiskelu kuormittaa niin paljon, että niiltä ei jää energiaa palauttavien asioiden, kuten ihmissuhteiden tai harrastusten ylläpitämiseen, niin kuormitusta olisi syytä vähentää. Ja koska pitkäaikaissairaus ja hankala oirekirjo voi kuluttaa voimavaroja jo itsessään, on arkeen priorisoitava hyvinvointia tukevia tekijöitä yhä voimakkaammin. Joskus työn muokkaamisen tai opintojen mukautuksien esteenä voi olla alakohtaista joustamattomuutta, jolloin sairaus tai oireyhtymä voi estää työssä tai opiskeluissa suoriutumista. Silloin voi olla syytä pohtia, voisiko jatkokouluttautumisen tai opintoalan vaihtamisen avulla olla mahdollista ohjautua sopivampiin tehtäviin.

Takaisin sivun alkuun.

Vaihdevuodet

Tulossa

Takaisin sivun alkuun.