Sain endometrioosi-diagnoosin kahden raskauden jälkeen. Tämä sai pohtimaan, moniko luopuu toivosta, jos tietää diagnoosinsa ennen raskauden yrittämistä?
Kuukautiseni alkoivat varhaisessa vaiheessa epäsäännöllisinä ja alusta saakka kovien selkä- ja vatsakipujen, turvotuksen ja runsaiden vuotojen kanssa. Luulin tilanteeni olevan normaali, kunnes keskustelin tuolloin muiden samanikäisten kanssa asiasta.
Täysi-ikäisyyden kynnyksellä päätin hakeutua yksityislääkärille, joka ei kuitenkaan vielä siinä vaiheessa havainnut endometrioosia, mutta totesi kohdun olevan virheasennossa: taaksepäin ja vinossa lantioni luustoon nähden. Kipuihini sain toistuvasti mantran tavoin ohjeen syödä särkylääkkeitä ja lopulta allergisoiduin yleisimmälle tulehduskipulääkkeelle.
Parisuhteen vakiinnuttua päätimme silloisen aviopuolisoni kanssa yrittää lasta. Puolen vuoden yrittämisen jälkeen, en ollut edelleenkään raskaana ja käännyimme neuvolan puoleen. Neuvolassa minusta ei löydetty mitään varsinaista vikaa, joten sain lähetteen lapsettomuustutkimuksiin. Pienessä kaupungissa tutkimuksiin oli kuitenkin puolen vuoden jono.
Viikkojen päästä, tunsin alavatsassani rengasmaista turvotusta ja epäilin raskauden mahdollisuutta, koska turvotus ja sitä edeltäneet nipistävät kivut vatsapohjassa eivät kuuluneet kuukautisoireideni kirjoon. Farkut eivät menneet enää kiinni. Kuukautiset tulivat silti, mutta hieman niukempina kuin aiemmin. Neuvola suostui vastahakoisesti tekemään lähetteen raskaustestiin. Raskaustestiä varten toimittamani virtsanäyte oli kaatunut laboratoriossa lattialle ja piinamme jatkui siihen saakka, kunnes sain vietyä uuden näytteen. Kotona tehtävät raskaustestit näyttivät kaikki negatiivista. Laboratorionäytteen lopputulos oli epäselvä.
Varasin ajan kahdensadan kilometrin päähän yksityislääkärille, jonka tekemä ultraäänitutkimus paljasti pienen ihmisenalun potkivan kohdussa. Lapsettomuustutkimukset peruttiin, sillä olinhan tullut raskaaksi.
Viisitoista vuotta myöhemmin jouduin sairaalaan suolistotulehduksen vuoksi ja tuolloin lääkäri päätti tutkia myös kohdun. Maailmalta Suomeen juuri kotiutunut lääkäri havaitsi alle viidessätoista minuutissa, että minulla on endometrioosi.
Lääkäri totesi vakava ilme kasvoillaan:
”Näin laajojen endometrioosipesäkkeiden kanssa ei ole mahdollista tulla raskaaksi. Olet lapseton.”
Vastasin siihen naurahtaen: ”Olen saanut jo lapsia. Mitä niille teen?”.
Runsaat kuukautiseni saatiin aisoihin hormonikierukalla. Kivut ovat edelleen haaste arjessani. Kahden onnistuneen raskauden jälkeen, olen tyytyväinen siihen, etten tiennyt diagnoosiani liian varhaisessa vaiheessa ja toisaalta, että sain lopulta diagnoosin.
Teksti: Elina, Korennon vapaaehtoinen