Endometrioosi on kokonaisvaltainen sairaus, joka vaikuttaa sitä sairastavan elämään monin tavoin. Sen aiheuttamaa kipua ja muuta oireistoa vähätellään terveydenhuollossa kuitenkin edelleen usein. Osa endometrioosia sairastavista joutuu hakeutumaan päivystykseen kovien kipujen keskellä, mikä ei ole aina helppoa. Päivystykseen hakeutumista varjostaa mahdollisesti aiemmat huonot kohtaamiseen liittyvät kokemukset, jotka aiheuttavat potilaalle pelkoa ja epävarmuutta.
Päädyin tekemään aiheesta opinnäytetyön luettuani kokemuksia sosiaalisen median vertaistukialustoilta, joissa myös itse vaikeahoitoista endometrioosia sairastavana olen mukana. Opinnäytetyöhön sisältyvällä tutkimuksella oli tarkoitus selvittää, millaisia kohtaamiseen liittyviä kokemuksia endometrioosipotilailla on päivystyksessä, mitkä tekijät edistävät ja mitkä estävät potilaan kohtaamista sekä millaisia kohtaamiseen liittyviä toiveita potilailla on terveydenhuollon ammattilaisille. Tutkimukseen osallistui kuusi upeaa henkilöä, joilla kaikilla oli useita kokemuksia päivystyksellisestä kivun hoidosta. Opinnäytetyöllä halusin tuoda endometrioosille näkyvyyttä sekä lisätä terveydenhuollon ammattilaisten ymmärrystä siitä, millaisia psyykkisiä vaikutuksia endometrioosilla on fyysisten oireiden lisäksi.
Kivun vähättelyä ja tiedonpuutetta endometrioosista
Tulevana terveydenhuollon ammattilaisena koin tulokset osin surullisina ja hämmentävinä, mutta en lopulta kuitenkaan yllättävinä. Tutkimuksessa selvisi, että endometrioosipotilaat kokevat vähättelyä päivystyksessä. Kivun voimakkuutta ei ole aina ymmärretty. Erityisesti ymmärtämättömyyttä on koettu silloin, kun diagnoosia endometrioosista ei vielä ollut tai tutkimuksissa ei löytynyt selkeää syytä kivulle. Kipu saatettiin selittää psyykkisillä tekijöillä, ja päivystykseen hakeutumista epäiltiin jopa yritykseksi saada vahvempia kipulääkkeitä päihtymistarkoitukseen. Lisäksi potilaat olivat kohdanneet kyseenalaistamista siitä, miksi kotona olevat kipulääkkeet eivät ole riittävät. Vaikka gynekologinen osaaminen on luonnollisesti vahvempaa naistentautien päivystyksessä, eivät kokemukset sielläkään olleet pelkästään positiivisia. Monet kokivat tulleensa kohdatuksi empaattisesti ja saaneensa ymmärrystä, mutta myös tällä erikoisalalla esiintyi vähättelyä ja endometrioosin kyseenalaistamista.
Suurena ongelmana koettiin myös tiedon puute endometrioosista. Haastateltavat kertoivat tilanteista, joissa he ovat joutuneet itse selittämään endometrioosia hoitohenkilökunnalle. Sairaudesta tiedetään liian vähän ja tieto saattaa myös olla virheellistä. Endometrioosin oireilu yhdistetään vain kuukautisiin, eikä sen ymmärretä esiintyvän joillakin vielä kohdunpoiston tai vaihdevuosien jälkeen. Potilas saatettiin nähdä myös liian nuorena tai liian vanhana sairastamaan endometrioosia. Pelko nousi vahvasti esiin kokemuksista. Millainen vastaanotto päivystyksessä odottaa? Uskotaanko kipua? Saanko apua? Pelon aiheena oli myös toimivan lääkityksen muuttaminen. Pelko oli yltynyt jopa niin voimakkaaksi, että kokemus huonosta kohtaamisesta oli johtanut siihen, että päivystykseen ei hakeuduttu, vaikka selkeä tarve tehokkaammalle kivunhoidolle olisi ollut. Päivystykseen hakeutuminen ei kuitenkaan ollut ainoastaan vaikeaa vain pelon vuoksi, vaan osalla haastateltavista oli myös kokemuksia siitä, että hoitoon pääsy torpattiin jo puhelimessa – vaikka omahoidosta huolimatta kipu oli jatkunut jo useita päiviä voimakkaana.
Empaattinen vuorovaikutus osana kivunhoitoa
Tutkimuksessa nousi esiin onneksi myös positiivisia kokemuksia. Parhaimmillaan kohtaaminen oli ystävällistä, empaattista ja potilasta kuunneltiin. Hän osallistui hoidon suunnitteluun kertomalla aiemmista toimivista kivunhoitomenetelmistä. Hoito suunniteltiin yhdessä ja kivunlievitys aloitettiin nopeasti. Myös potilaan hyväksi kokemia lääkkeettömiä kivunhoitomenetelmiä tehostettiin. Lisäksi huolehdittiin siitä, että potilas pärjää kotona päivystyskäynnin jälkeen. Tällaiset kohtaamisten jälkeen potilaat kokivat tulleensa kuulluksi.
Ystävällisen kohtaamisen taito ja hyvät vuorovaikutustaidot pitäisi olla jokaisella terveydenhuollon ammattilaisella. Huonot kohtaamiskokemukset syntyivät epäasiallisesta käytöksestä, tiuskimisesta ja potilaan kivun kyseenalaistamisesta. Haastateltavat olivat saaneet osakseen hyvinkin asiattomia ja epäammattimaisia kommentteja terveydenhuollon ammattilaisilta. He kokivat, että heitä ei kuunneltu. Luottamusta herättävä kohtaaminen syntyi ammattieettisestä näkökulmasta hyvin perusasioista: empaattisuudesta, kuuntelemisesta ja siitä, että kipu otettiin tosissaan ja sitä alettiin heti hoitamaan.
Ystävällisyys luo onnistuneen kokemuksen
Tutkimuksen perusteella endometrioosipotilaat eivät toivo kohtaamiselta mahdottomia. Lähtökohta hyvän hoitosuhteen kehittämiselle on ammattilaisen ystävällinen asenne. Vaikka hoitohenkilökunnalla ei olisikaan paljoa tietämystä endometrioosista, potilaat haluavat tulla siitä huolimatta kuulluiksi ja uskotuiksi. Päivystykseen ei lähdetä kovassa kiputilassa huvikseen. Kovista kiputiloista kärsivä hakeutuu sinne toivoen nopeaa kivunlievitystä.
Päivystyksessä työskenteleviltä toivotaan perustason ymmärrystä siitä, mitä endometrioosi on ja miten se voi oireilla. Jos tätä ei ole, niin sekään ei haittaa. Tällöin koetaan toivottavana myöntää oma osaamattomuus ja ottaa selvää sairaudesta. Sairautta ei näe, mutta se tuntuu. Kipu voi kroonistua. Ja sairaus vaikuttaa noidankehämäisesti myös vahvasti mielen hyvinvointiin. Pienilläkin eleillä ja ilmeillä, kuuntelemalla, uskomalla ja kunnioittavalla asenteella voidaan merkittävästi vaikuttaa potilaan kokemukseen siitä, miten juuri hänet on kohdattu.
Tekstin on kirjoittanut Anna Tuominen opinnäytetyönsä pohjalta. Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa.