Työ, liikunta, endometrioosi, uusi diagnoosi pcos eli pmos endon rinnalle, painonhallinta, stressinhallinta… kuka näitä edes jaksaa sormilla laskea, saati saada nämä harmoniseen tasapainoon arjessa.
Endometrioosin diagnosointi vei vuosia, kuten monilla. Sitten vihdoin, kun laparoskopia tehtiin oli endometrioosi vallannut alavatsan vatsakalvon ja sitä ylsi palleaan asti. Vieläkin mietin, onko pallessa endoa, vaikka leikkauksen jälkeen sanottiin, että se poistettiin. Olo on kuitenkin toinen. Astman pitäisi olla tasapainossa, mutta hengittäminen kiristää ja suorassa seisominen tuntuu, kuin sisällä joku vetäisi eri suuntiin. Toisaalta laparoskopiasta on jo useampi vuosi.
Vaikka terveyden ja kipujen kanssa on todella käyty syvimmissä syvyyksissä ja pohjalla, onnekseni endometrioosi on hellittänyt otettaan kemiallisten vaihdevuosien ansiosta. Osa oireista on läsnä ja tulevatkin varmasti aina olemaan. Mutta se, että olen päässyt työelämään takaisin on suuri askel. Välillä kollegat tosin eivät ymmärrä jos vessassa menee pidempään kuin viisi minuuttia, sillä kukapa sosiaali- ja terveysalalla voisi työntekijänä viettää vessassa aikaa. Suoliston kivut eivät poistuneet laparoskopiankaan jälkeen. Uskon, että ne ovat tulleet jäädäkseen. Onneksi ihana ravitsemusterapeutti on osannut auttaa asiassa ja pienen pieni Visiblin annos on ollut arvokas kokeilu suoliston kipuihin.
Kaikista haastavinta diagnoosin ja kipujen kanssa on ollut totutella ajatukseen, että kipuja on joko enemmän tai vähemmän. Eräs lääkäri sanoi minulle, että kipuja tulee olemaan aina, ja etten tule ikinä olemaan täysin kivuton. Olin aina luullut, että minusta tulee täysin kivuton esimerkiksi laparoskopian jälkeen tai lukemattomien lääkekokeilujen jälkeen. Yritin saavuttaa kipujen suhteen jotain saavuttamatonta ihmisenä, jolla on hermokipuja. Olen kiitollinen tälle lääkärille erilaisen näkökulman antamisesta. Yhdessä vaiheessa en pärjännyt kipujen kanssa ollenkaan ja olin lähes toimintakyvytön, mutta nyt kipujen kanssa tilanne on siinä pisteessä, että ne tuntuvat taustalla pienenä ärsyttävänä hälynä ja muistutuksena, joka tekisi mieli vaimentaa.
Nyt kun olo on kohentunut ja töihin on palattu pitkältä sairaslomalta 60 % työajan jälkeen niin en ole onnistunut tasapainottamaan arkea. En harrasta vielä liikuntaa suositusten mukaisesti. Girl, istun sohvalla ja katson Netflixiä. Endometrioosin ja töissä käymisen haasteena on se, että työ tuntuu ajoittain liian raskaalta eikä voimia jää liikunnan harrastamiseen. Satun olemaan kiireisessä työpisteessä sote-alalla ja askelia kertyy yllättävän paljon. Kerran viikossa minut voi kuitenkin löytää pilateksen parista.
And let me tell you, PCOS, aka PMOS on ehkä voinut oireilla minulla monella tavalla mutta olen elänyt elämää täysin tietämättömänä, vaikka joka viikko sheivaan viikset itseltäni ja painon pudottaminen on mitä suurin haaste maailmassa. Ai mainitsiko joku aknen? Sitäkin löytyy. Finnilaastarit kuuluvat kuukausittaiseen kauppalistaan! Sen sijaan kauppalistalta on hävinnyt kuukautissuojien ostaminen, sillä kemiallisten vaihdevuosien takia minulla ei ole kuukautisvuotoa. Järkyttävät yölliset kipuun heräämiset ja kivusta oksentamiset ja tajuissa pysyttely ovat ohitse. Välillä tulee toki vaikeita kipukohtauksia, joissa saa sinnitellä kylmästä hiestä märkänä.
Endometrioosin ja gynekologisten sairauksien kanssa eläminen on kuin pelaisi päättymätöntä kymmenen tikkua laudalla- peliä endometrioosin, kotitöiden, työarjen ja oman jaksamisen kanssa. Pelin aikana endometrioosi ei kuitenkaan noudata sääntöjä, vaan käy mielivaltaisesti pelastamassa itsensä ja levätä saa vasta, kunnes joskus saa itse kerättyä kaikki “pelaajat” kiikkiin. Tässä tapauksessa “pelaajiksi” kutsuisin arjen haasteiden ja endon tmv. kanssa tasapainottelua. Itse pelaajan täytyy tasapainotella mukana pysymistä endometrioosin aiheuttamassa kaaoksessa.
Kristallipisara