Toivoa ja tukea vertaisilta ja työterveyshuollosta
Toivoa ja tukea -kokemusvideon kuvaamisesta on kulunut muutama kuukausi. Kuten moni endometrioosia sairastava tietääkin, sairauden vaiheita on joskus vaikea ennustaa. Siksi halusin kysyä kuulumisia videolla esiintyvältä Marialta, ja kenties saada vastauksia kysymyksiin, joita katsojilla saattoi herätä. Jos et ole nähnyt videota vielä, voit katsoa sen Korento ry:n YouTube kanavalta.
Maria työskentelee luokanopettajana. Hän toimii myös Korento ry:n vapaaehtoisena useassa roolissa, esimerkiksi Endorfiini-jäsenlehden toisena päätoimittajana, hallituksen jäsenenä sekä paikallisen vertaistukiryhmän ohjaajana.
Endometrioosin vaikutukset työelämässä
Marian endometrioosi on vaikuttanut työelämässä monin tavoin. Maria on ollut usein sairauslomalla endometrioosioireiden takia, jonka lisäksi lasten kanssa työskentelyyn liittyvät fyysiset tehtävät, kuten liikuntatunneilla opettaminen, kumartelu ja nostelu on pahentanut kipuoireita. Työssä, jossa jousto- tai etätyömahdollisuudet ovat heikot, fyysisten rajoitteiden vaikutukset työssä jaksamiseen tai siitä palautumiseen, ovat merkittäviä.
Poissaolojen ja fyysisten rajoitteiden lisäksi endometrioosi on vaikuttanut myös itsetuntoon, identiteettiin ja mielialaan. Silloin, kun työpäivistä selviäminen vaatii veronsa myös vapaa-ajalla, elämä pyörii helposti vain työn ja sairauden ympärillä. Kun voimavaroja lisäävät asiat jäävät arjesta pois, voi mieleen hiipiä epätoivo siitä, miltä tulevaisuus näyttää. Entä, jos menetän työkykyni lopullisesti? Entä, jos elämä on aina vain selviytymistä, eikä minulla enää koskaan ole energiaa minulle tärkeisiin asioihin?
Työkyvyn heikkeneminen ja sen hyväksyminen oli uran alkuvaiheessa olevalle nuorelle aikuiselle iso pala purtavaksi ja siksi kynnys tuen pyytämiseen oli alkuun korkealla. Nyt Maria on kuitenkin saanut tukea työterveyshuollosta ja tilanne on helpottanut. Kysytään siis Marialta, miltä tilanne näyttää tällä hetkellä!
Miten sinulla nyt menee, Maria?
”Olen jaksanut töissä pääosin melko hyvin, eikä poissaoloja ole juurikaan tullut. Käyn edelleen työpsykologilla ja olen kokenut sen tosi hyödylliseksi oman jaksamisen tukemisessa. Olen myös hakenut työterveyden kautta työtehtävien keventämistä. Sen seurauksena lukujärjestystäni muokattiin niin, että liikuntatunnit jäivät pois. Samalla opetustuntini vähenivät kahdella, mikä myös tukee jaksamista.”
Koetko, että tuen piiriin pääseminen oli helppoa?
”Loppujen lopuksi, kyllä! Työkykyäni on selvästi haluttu tukea, mikä on mahtavaa. Työterveydestä ehdotettiin työterveyspsykologia ennen kuin hoksasin sitä edes itse pyytää. Minulle myös kerrottiin, että tarvittaessa työaikaa tai työnkuvaa on mahdollista muokata enemmänkin. Näihin ei ole kuitenkaan vielä tarvinnut ryhtyä eikä toivottavasti tarvitsekaan. Lääkäri on myös muistuttanut, että viime kädessä sairasloma on aina mahdollisuus ja että oma hyvinvointi on aina laitettava etusijalle, jos kiputilanne huononee: tämän koin todella ihanaksi. ”
Onko tukikeinojen pyytäminen helpottunut sen jälkeen, kun otit ensimmäisen askeleen niitä kohti?
”Varmasti olisi jatkossa helpompi pyytää lisää tukitoimia nyt, kun tilanteeni on tiedossa esihenkilöllä ja työterveydessä. Olen jutellut asiasta myös työkavereiden kanssa ja työn muokkauksiin on suhtauduttu työpaikalla hyvin.”
Miten toivoisit, että sinut kohdataan työyhteisössä ja onko se toteutunut?
”Oikeastaan melko neutraali suhtautuminen on paras: en siis kaipaa esimerkiksi jatkuvaa avun tarjoamista. Minut on onneksi kohdattu pääosin hyvin, sillä pelkäsin olevani taakka muille. Kaikki työkaverit eivät toki ole tilanteestani tietoisia, mutta lähimmille olen kertonut sairastavani kipusairautta ja kertonut, miten se voi töissä näkyä.”
Sosiaalisilla suhteilla on iso merkitys koetussa työkyvyssä. Työkavereiden lisäksi läheisten tuki on usein tärkeä voimavara. Millaisia vinkkejä antaisit vastaavassa tilanteessa olevien läheisille?
”Läheisen on tärkeintä olla läsnä, kuunnella ja halata tarvittaessa. Myös konkreettinen tuki arjessa on tärkeää, sillä aina voimavaroja ei riitä työpäivän jälkeen enää kotona. Läheiset voivat ottaa enemmän koppia kotitöistä tai tarjota apua esimerkiksi kaupassa käyntiin.”
Myös vertaisten tuesta voi olla hyötyä jaksamisessa. Miten kannustaisit sellaisia ihmisiä hakeutumaan vertaistuen pariin, jotka ovat skeptisiä sen hyödyistä?
”Kannattaa ehdottomasti hakeutua vertaistuen pariin! Olin itsekin aluksi vähän epäileväinen, mutta hetkeäkään en ole katunut. Pois pääsee aina, jos se ei olisikaan oma juttu, joten ei siinä mitään menetä, jos kokeilee. Parhaassa tapauksessa saa uusia ystäviä ja sitä vertaistukea, mikä auttaa jaksamaan.”
Olet saanut käsitellä tulevaisuuteen liittyviä epävarmuuksia työpsykologilla, jossa olet oppinut elämään tässä hetkessä murehtimatta tulevaa. Jos kuitenkin kurkataan tulevaisuuteen, niin uskotko, että työtehtäviäsi pystyttäisiin muokkaamaan riittävästi, jos oireet pahenisivat?
”Varmaan jossain määrin pystyttäisiin. Loppujen lopuksi opettajan työssä on kuitenkin paljon sellaisia peruselementtejä, minkä vuoksi osa muokkauksista on mahdottomia. Luokassa ollaan pääosin ainoana aikuisena, työtä ei ole mahdollista tehdä etänä ja taukojen paikatkin ovat aika kiveen hakatut. Tällä hetkellä pärjään kuitenkin ihan hyvin, eikä kovin suurille muutoksille ole ollut tarvetta. Tiedostan kuitenkin alan rajoitukset ja jos sairaustilanne pahenisi kovasti, niin edessä olisi luultavasti alanvaihto. Tällöin esimerkiksi työ, jossa olisi etätyömahdollisuus, helpottaisi työntekoa merkittävästi.
Kiitos Maria. Oli kiva kuulla, että tilanne on hyvä ja olet saanut riittävästi tukea. Haluaisin kysyä vielä kaksi kysymystä. Ensimmäisenä, miten mielestäsi tietoutta gynekologisista sairauksista/oireyhtymistä saisi lisättyä työpaikoilla?
”Ensisijaisesti ajattelen, että tietoisuutta gynekologisista sairauksista pitäisi lisätä yhteiskunnassa, tällöin myös tietoisuus työpaikoilla lisääntyy. Sen lisäksi luulen, että tietoisuus lisääntyy sitä mukaa, mitä useampi alkaisi puhumaan aiheesta avoimesti työpaikalla.”
Jos saisit nimetä kolme tukitoimea, mitä jokaiselta työpaikalta pitäisi löytyä, mitä ne olisivat?
”Esihenkilö, jonka kanssa on luontevaa puhua asioista, hyvä työterveyshuolto sekä kannustava ilmapiiri ja työyhteisö.”
Tukea kannattaa pyytää rohkeasti!
Marian tapauksessa työn muokkaaminen terveydentilaan sopivaksi onnistui lopulta pienillä viilauksilla. Usein suurin harppaus työkyvyn tuen saamiseksi onkin rohkeuden löytäminen tuen pyytämiseksi. Työkykyä on kuitenkin aina helpompi tukea, jos sen heikentyminen tunnistetaan ajoissa. On siis tärkeää, että tukea pyydetään rohkeasti heti, kun sille on tarvetta.
Mietitkö, mistä tuen tarpeen voi tunnistaa?
Tuen tarpeen tunnistamista ja työkyvyn tukemista käsitellään lisää pian julkaistavassa Sairaan hyvää työelämää -oppaassa. Oppaan voit tilata ennakkoon esitemateriaalien tilauslomakkeella.
Haluaisitko puhua työelämäaiheista vertaisten kanssa?
Tule kysymään, jakamaan ja kuulemaan aiheesta Korennon Työelämä-teemachattiin 20.11. klo 18-19. Lisätietoa ja osallistumislinkki Tukinet-sivustolla.
Työelämäkysymyksiä käsitellään vertaistuellisesti myös Sairaan hyvä työelämä -kurssilla, jonka seuraava toteutus järjestetään keväällä 2025! Tietysti työelämäaiheista voi puhua myös muissa vertaistukiryhmissä. Erilaisiin vertaistukimuotoihin ja Sairaan hyvä työelämä -kurssiin voit tutustua tarkemmin verkkosivujemme vertaistukimuodot sivulla.