Jotkut vain lähtevät reissuun eikä heidän tarvitse miettiä vaatteita ja perinteisiä hygieniatarvikkeita pidemmälle, mitä he pakkaavat mukaan – sillä niillä he pärjäävät. Pakkauslista monimutkaistuu heti, kun yhtälöön lisätään jonkinlaista hoitoa tmv. vaativa sairaus.
Lähdin alkuvuodesta ulkomaille. Sinällään tyystin tuttu juttu, olenhan minä matkustanut aikaisemminkin – myös adenomyoosini kanssa. Tällä kertaa matkaan teki kuitenkin omanlaisensa twistin se, että matka sijoittui Euroopan ulkopuolelle. Pitkäaikaissairauden kanssa elävänä yksi ensimmäisistä mieleeni nousseista kysymyksistä oli ‘’mitä kaikkea tarvitsen mukaani jotta pärjään adenomyoosin kanssa?’’
Euroopan – etenkin Euroopan Unionin – sisällä matkustaminen on suhteellisen helppoa. On Eurooppalaiset sairaanhoitokortit, kotimaa suht lähellä, reseptilääkkeitä saa tarvittaessa myös ulkomailta ja lääkkeiden kanssa matkustaminen varsin helppoa. Nyt tilanne oli kuitenkin eri. Lisähaasteen toi se, etten osannut ennustaa matkani pituutta.
Tutkin, luin, kaivoin tietoa ja koitin ymmärtää mitä eri maiden maahantuontisäännökset yrittivät minulle kertoa. Kuormituin, turhaannuin ja luovutin. Loppujen lopuksi matkalaukkuun sujahti lähinnä reseptivapaita tuotteita. Tämä herätti väistämättä huolen siitä, kuinka pahoja kipupäiviä minulla mahtaisi olla edessä, kuinka tulisin niiden kanssa pärjäämään, mistä, miten ja milloin saisin ammattiapua, jos joutuisin sitä reissussa hakemaan tai pärjäisinkö suunnittelemassani majoitusmuodossa kipupäivinä.
Tuo huoli ärsyttää. Ärsyttää, turhauttaa ja kiukuttaa se, että joudun miettimään tällaisia asioita. Tuntuu epäreilulta, että joudun edes miettimään jotain niinkin tylsää kuin lääkkeiden maahantuontia – etenkin tämän ikäisenä, vasta parikymppisenä.
Toisaalta tämä on herättänyt myös täysin uudenlaisen, hyvin tietoisen kiitollisuuden siitä, että olen niinkin hyvässä kunnossa ja terve, että
- a) pystyn ylipäätään matkustamaan haluamallani tavalla ja
- b) pystyn jättämään tujummat lääkkeeni kotiin – vaikka siitä ehkä myöhemmin hetkellisesti kärsisinkin.
Välillä mietin, kuinka hienoa ja yksinkertaista olisikaan olla täysin terve – jos sellaista tilaa on edes olemassa. Toisaalta, en ole varma, että osaisiko omaa terveyttään silloin arvostaa samalla tavalla.
Kuten vanha sanonta menee terveys on rikkaus. Vaalin omaani nykyään hyvin tietoisesti ja olen kiitollinen jokaisesta kivuttomasta, hyvinvoinnin täytteisestä päivästä. Toivon niitä sankoin joukoin meille kaikille myös tulevaisuuteen.
Kiitos, kun olette kulkeneet kuluneen vuoden matkassani. Ihanaa kesää kaikille!
Ava