Korennon hallituksen blogisarja ”Äänessä Korennon hallitus” julkaistaan kokonaisuudessaan kesäkuun aikana.

Gynekologista hoitoa pitää parantaa radikaalisti

Miksi naistyypillisissä sairauksissa potilaalta vaaditaan supervoimien kaltaista kestävyyttä, lääkäreitä suurempaa tietoa sairaudestaan tai oireyhtymästään ja aina yhtä vakaata ja selkeää tapaa vaatia hoitoa? Ja miksi niin nopeasti luovutetaan akuutista hoidosta sanoilla “no sinulla on tuo gynekologinen sairaus, tää kaikki varmaan johtuu siitä”?

Olen käyttänyt hormoneja 11 vuoden ajan, aluksi vuotohäiriöiden hoitoon, ja sain endometrioosidiagnoosin vasta muutama vuosi sitten.

Hoitohenkilökunta harvoin kuitenkaan ottaa oireitani vakavasti, ainakin kokemukseni mukaan. Joskus on hyviäkin kokemuksia, mutta usein ne peittyvät kamalien kokemusten alle. Erityisen hyvin muistan yhden kerran, jolloin vuosin kolmatta viikkoa putkeen, olin todella pahoissa kivuissa ja pyörtyilin jatkuvasti.

Laitoin endometrioosipolulle — hyvinvointialueeni viestintäkanava endometrioosihoitajaan — viestiä, ja kerroin, että kipuni ovat niin pahoja, etten pysty kävelemään ja olen pyörtynyt joka päivä useita kertoja. Kerroin myös, että vuodot ovat jatkuneet melkein kolme viikkoa ja ne ovat todella runsaat.

Vastaukseksi sain, “ole kärsivällinen, kyllä ne joskus aina tasaantuvat,” sekä neuvon mennä päivystykseen, ”jos jätti-yöside on vartissa läpimärkä, on aihe päivytyskäynnille. Muussa tapauksessa on turvallista ja sallittua vaan seurata tilannetta ja ottaa lääkkeitä ohjeiden mukaan”.

Jotenkin minulla on hiukan eri käsitys siitä, milloin on syytä hakeutua päivystykseen. Hoitaja ei edes ottanut kantaa kipuihini, eikä pyörtyilyyn. Myöhemmin selvisi, että pyörtyily johtui vakavasta anemiasta, johon sain hoitoa vasta vuosia sen toteamisen jälkeen.

Kerron vielä toisen esimerkin endometrioosin hoidosta, sellaisen, jossa terveydenhuollon ammattilainen ei tiennyt, mikä endometrioosi on. Kun minulle pistettiin terveyskeskuksessa hormonaalista hoitoa, joka käynnistää vaihdevuodet, hoitaja, jonka oli määrä pistää lääke, kysyi mikä endometrioosi on. Se tuntui minusta pelottavalta, koska hän aikoi seuraavaksi laittaa ison piikin vatsaani, eikä se herättänyt minussa luottamusta hänen ammattitaitoonsa.

Endometrioosi on todella yleinen sairaus, mutta siitä tiedetään todella huonosti. Sanotaan, että se on yhtä yleinen kuin diabetes, mutta jos kysyt lähes keneltä tahansa, hän tietää diabeteksen, mutta vain harvoin edes jotain endometrioosista.

Kuulin kerran erään aktivistin sanovan, että vammaiset ja kroonisesti sairaat pakotetaan kestämään sellaisia tilanteita, jotka veisivät perusterveen ihmisen teholle.

Jäin miettimään sitä. Se tuntuu niin todelta, ja samalla lamauttavan pelottavalta. Haluan Korennon hallituksessa pystyä lisäämään tietoisuutta ja ymmärrystä gynekologista sairauksista ja poistaa niistä johtuvaa häpeää. Pyrin aina toiminnassani myös siihen, että joskus olisi sellainen tilanne, että edes hoitohenkilökunta ei vähättelisi gynekologisia oireita, vaan moniammattilainen tiimi — esimerkiksi lääkäri, hoitaja, fysioterapeutti, mielenterveyshoitaja ja kipuhoitaja — katsoisivat yhdessä tilannetta ja pyrkisivät kaikin mahdollisin keinoin parantamaan potilaan elämänlaatua.

Ja ettei kukaan enää joutuisi vastailemaan sellaisiin kysymyksiin, kuin ”miksi haluat vähemmän kivuliaan elämän?”.

Maiju, Korennon hallituksen jäsen