Sitten viime kirjoitukseni on oireyhtymäni saanut uuden nimen! PCOS tunnetaan nyt nimellä PMOS eli polyendokriininen metabolinen munasarjaoireyhtymä. Koska itsekin ehdin elellä useita vuosia PMOS-diagnoosini kanssa tietämättä juurikaan sen laajasta vaikutuksesta muuhunkin kuin vain gynekologisiin asioihin, olen tyytyväinen nimenmuutokseen. Toivon, että uusi nimi alleviivaisi sitä, ettei tosiaankaan ole kyse vain munasarjoista tai siitä, että hoitoa tarvisisi vain, jos ei onnistu tulemaan raskaaksi omin avuin.
Itse olen viime vuodet ollutkin kiinnostunut omasta terveydestäni laajemmin, kuten vaikkapa insuliiniresistenssin vähentämisestä, koska sillä on monenlaisia positiivisia terveysvaikutuksia. Lääkityksellä ja esimerkiksi ruokarytmiin maltillisesti panostamalla olen saanutkin monet veriarvot viitearvojen sisään, mikä tuntuu nimenomaan omaa pidemmän tähtäimen terveyttä ajatellen todella hienolta. Aina voisi tehdä enemmänkin, mutta pyrin itse tekemään juuri niitä vähän ärsyttävältä kuulostavia pieniä muutoksia, jotta ne oikeasti kestäisivät ja jäisivät osaksi arkeani. Omasta kokemuksesta kirjoittamalla haluaisinkin ennen muuta luoda uskoa siihen, että PMOS:n kanssa elämiseen voi saada apua ja asiat voivat mennä myös parempaan suuntaan.
PMOS-diagnoosin kanssa tuntuu, että koko elämän voisi omistaa siihen, että optimoi syömiset ja liikunnat ja unet ja pyrkii vielä huomioimaan näissä oman ”PMOS-tyypin”. Itseäni kuitenkin suojelee se, että olen aika laiska ja saamaton, eli teen vain vähän yli minimin. En ole todellakaan jaksanut seikkailla netissä perehtymässä edes siihen, minkä tyyppinen oma PMOS:ni on. Luulen kuitenkin, että se on selkeästi käsi kädessä painon kanssa kulkeva, sillä monet oireet ovat vähentyneet painon laskun myötä.
Merkittävin juttu minulle tänä keväänä onkin ollut se, että olen yllättäen saanut säännöllisen ja normaalin pituisen kuukautiskierron. Tai siltä se ainakin näyttäisi, vaikka olen kuukausi toisensa jälkeen epäillyt tätä vain tilapäiseksi sattumaksi. Kuukautiseni alkoivat noin 20 vuotta sitten, eikä tänä aikana minulla ole koskaan ollut käsitystä, tulevatko seuraavat kuukauden vai puolen vuoden päästä. Tuntuukin uskomattomalta, että voi katsoa kalenterista, että ei kannata varata lomamatkaa tuolle kesälomaviikolle, koska silloin on todennäköisesti menkat.
Oli hämmentävää ja jotenkin epätodellista, kun huomasin, että Oura-sormukseni tietoja kierrosta -kohtaan oli vaihtunut kaikkiin kuukautiskiertoa koskeviin tietoihin merkintä ”tavallinen”. Tähän asti siellä on aina lukenut, että kiertoni vaihtelu ja pituus ovat epätavallisia. Samoin sovelluksen lämpötiladatasta käytännössä pystyn seuraamaan kiertoani, mikä tuntuu myös aika ihmeelliseltä. En olisi uskonut, että oma kehoni pystyy toimimaan ”oikealla” tavalla itse, eli ilman esimerkiksi keltarauhashormonikuureja tai muita vastaavia hormonivalmisteita. Edelleen kyllä pelkään, että tämä ilo loppuu yhtä yllättäen kuin alkoikin, mutta toistaiseksi aion silti olla iloinen uudesta säännöllisestä ja ennustettavasta elämästäni tältä osin.
Säännöllisen kierron myötä olen päässyt oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni tutustumaan siihen, millaista on elää kehossa, joka tuottaa kuukautiset joka kuukausi. Aiemmin en ole voinut havaita mitään hormoneista johtuvia muutoksia omassa olossa tai mielialassa, koska minulla ei todellakaan ole ollut mitään käsitystä onko menossa luteaalivaihe, kierron puoliväli vai kenties kierron päivä 78. Nyt olenkin päässyt maistamaan muun muassa PMS:n ”riemuja”, mikä on ollut oudolla tavalla kiinnostavaakin.
Vaikka raskaus ei ole itselleni juuri nyt ajankohtainen asia, oli minulle kuitenkin erityisen merkityksellistä se, että säännöllisyyden lisäksi kiertoni vaikuttaisi olevan muutenkin toimiva. Kun kerran päivien laskeminen oli mahdollista, aikataulutin kevään kontrolli-gynekologikäynnin siten, että muiden asioiden ohella ovulaation tapahtuminen saatiin varmistettua ultralla.
Olen aina ajatellut, että jos ikinä saan lapsia, niin varmaankin siihen tarvitaan minun tapauksessani kassikaupalla apteekista kannettuja hormoneita. Olikin hieman liikuttavaa, kun gynekologi vielä printtaamistaan ultrakuvista ympyröi irronneen munasolun paikalle syntyneen keltarauhasen ja totesi, että raskaus ilman mitään lääkkeitä tai hoitoja voisi olla hyvinkin mahdollinen. Paljon on siis tapahtunut, vaikka monenlaisia haasteita yhä on.
Matleena