Elämää endometrioosin kanssa: vaihdevuodet 35-vuotiaana

nettisivun kuva ajankohtaistatapahtumat (6)

Tausta

Synnyin 1975 ja -93 eli 18-vuotiaana alkoivat kivut yht’äkkiä. Sain diagnoosin 2001, laparoskopioita kertyi yhteensä 5. Olen lapseton ja kohdunpoiston saamiseen vaadittiin yllättäen silloisen aviomehen suostumus 2010. Leikkaus kesti 4,5h ja sen aikana siivottiin suoliston ulkopinta kiinnikkeisestä endometrioosista ja poistettiin munasarjojen endometrioomat ja nestekystat. Vatsaontelossa oli verihyytymä eli viimeiset ”kivuliaat kuukautiset” oli ollut sisäinen verenvuoto. Koko suolisto peräsuolesta umpisuoleen oli kiinnittynyt endometrioosikudoksella ympäröivään kudokseen. Pyysin munasarjojen poistoa samalla, mutta kokenut leikkaava gyne kieltäytyi sanomalla: ”Me emme steriloi 35-vuotiaita, leikataan sitten uudelleen, jos se kasvaa takaisin.”

Kohdunpoiston jälkeen meni 11 kuukautta ja koko suolisto oli taas kiinnikkeisen endometrioosin peitossa ja sietämättömät kivut olivat jatkuvia. 2011 vapun jälkeen gastrokirurgi käytti taas 4,5h suoliston irrottamiseen ympäröivästä kudoksesta leikkaavan gynen kanssa. Onnekseni sain samat leikkaavat lääkärit kuin edellisessä leikkauksessa, joten he tiesivät, mitä on vastassa. Näkyvä endometrioosi poistettiin ja sain pistoshoidon poliklinikalla kolmena kuukautena kuivattamaan mikroskooppisen endometrioosin. Lääkäri lupasi, että minulla olisi säästä riippumatta helteinen kesä tiedossa ja se piti paikkansa: kuumat aallot kestivät 4kk.

 

Vaihdevuosien alku

Hormonikorvaushoito aloitettiin heti, kun kotiuduin sairaalasta, mutta vaihdevuosioireet alkoivat pari viikkoa munasarjojen poistosta hormoneja lamaavan lääkityksen vuoksi. Vaatteet kastuivat läpimäriksi välillä useita kertoja päivässä ja punastelin kuin teinityttö töissä asiakaspalvelussa. Alkuun punastelu häiritsi, mutta aloin käyttää meikkiä ja puuteria niin, että kasvojen väri ei näkynyt muille ja siitä sain itsevarmuutta; vaikka tunsin punastuksen nousevan kaulasta kasvoihin, tiesin, että muut eivät sitä näe. Testasin tuotteet kotioloissa peilin ääressä. Nukkuessa hikoilu ja palelu vaihtelivat ja lakanapyykkiä sai pestä useammin.



Lääke- ja lääkkeetön hoito

Hormonikorvaushoito on hormonilaastarina ja sopiva annos löytyi vuosien kuluessa. Kärsin migreenistä ja tinnituksesta ja lääkärin suosittelema hormoniannos oli liian suuri eli tinnitus paheni ja migreenikohtauksia tuli tiheämmin, joten sain luvan itse etsiä sopivan annostuksen – lääkäri kirjoitti samasta hormonilaastarista useille vahvuuksille reseptit. Annosta laskin 1-3 kuukauden välein lääkärin ohjeella. Laastarin valmistajan ohje on: ”vaihto 3-4 päivän välein”, mutta vaihdan laastarin aina 3 päivän välein – annos on niin pieni, että jo yhden päivän ero aiheuttaa kärttyisyyttä ja mielialanvaihteluja.

Hormonikorvaushoidon lisäksi käytän lääkärin suosituksella kalkki-D-vitamiinivalmistetta ja limakalvoja vahvistavaa hormonivalmistetta. Emättimen limakalvojen oheneminen ja voimakas kuivuminen on ollut ongelma ja vaatii myös jatkuvaa lääkkeetöntä hoitoa.
Oma estrogeeni vaikutti limakalvojen kuntoon positiivisesti ja silmät kuivuvat paljon eli kosteuttavat silmätuotteet on oltava aina käytössä. Ummetus vaivaa helposti; kuidun ja nesteen määrä on pidettävä vakiona eli joka aamu alkaa kauralesepuurolla. Olen gluteeniton ja laktoositon, jotta suolisto-oireet pysyvät kurissa.

Käyn gynekologilla 2-4 vuoden välein tarkistuttamassa, että laskeuma ei uhkaa. Kun kohtu tukirakenteineen on poistettu, lihaksisto on ainoa keino pitää sisäelimet siellä, minne ne kuuluvat eli lantionpohjanlihasten harjoitus on päivittäistä. Laskeuman ehkäisystä pitäisi puhua enemmän!

 

Mikä yllätti?

Aineenvaihdunta hidastui merkittävästi parissa kuukaudessa munasarjojen poistosta, mihin en osannut varautua ja paino nousikin ensimmäisten vuosien aikana. Positiivisena koin sen, että kuppikoko kasvoi vuosien aikana 75D:stä 85E/F:ään – tästä en ole ollut pahoillani! Veriarvot ovat kunnossa eli painonnousu ei ole vaikuttanut terveyteeni negatiivisesti.

Minulla oli aikuisiän akne ennen munasarjojen poistoa ja siihen ihotautilääkärin määräämä vahva tablettihoito. Ihon rasva käytännössä hävisi 2 kuukaudessa, eikä tuttu kosmetologi tunnistanut minua ihon perusteella samaksi ihmiseksi – akne katosi. 36-vuotiaana ihoni oli ohut kuin 60-vuotiaalla ja kasvojen ihonhoitorutiini piti muuttaa täysin. Olen kiitollinen, että kävin kosmetologilla tuolloin ja sain ihoanalyysin tuoreeltaan – entisen akneihoisen piti siirtyä käyttämään kohottavia seerumeja ja öljyjä, mihin en ollut osannut varautua.

Tiesin työn puolesta, että aikuisiällä alkavat allergiaoireet voivat olla merkkejä vaihdevuosista, mutta omien allergiaoireiden voimakas paheneminen oli yllätys. Pitkien leikkausten jälkeen herkistyin laastarimateriaaleille ja saan ihoreaktion lähes kaikista haavateipeistä, mikä ei ole yleistä.

Ensimmäinen allergiakevät munasarjojen poiston jälkeen 2012 oli ihan hirveä; tuntui, että mikään lääkitys ei riitä pitämään siitepölyallergioita aisoissa. Huuhtelin silmiä kosteutustipoilla ja sain reseptillä kaikki mahdolliset allergialääkitykset. Minulla on kissoja, mutta koira-allergia on pahentunut selvästi. Villalle olin jo aiemmin herkistynyt; nykyään pystyn villavaatteista käyttämään vain sukkia.

Ennen vaihdevuosia minulla ei käytännössä ollut rajoittavia ruoka-aineallergioita, mutta nyt rajoituksia tulee lisää noin yksi vuodessa. Minulla on nykyään anafylaksiariskin takia adrenaliinikynä aina mukana allergialääkärin määräyksellä. Ampiaiset, banaani, mango, mansikka, mantelit, omena, piparminttu, pähkinät, tomaatit (yhtä ulkomaista lajiketta lukuunottamatta) kuuluvat vältettävien listalle. Mitähän seuraavaksi?


Lopuksi

Jos olisin tiennyt, mitä keinotekoisista vaihdevuosista seuraa, olisin tehnyt saman valinnan epäröimättä! Minä olen niitä onnellisia, joilla munasarjojen poisto on ollut pelastus.
Menkkoja ja kipuja ei ole ollut kertaakaan ikävä 🙂

 

Katariina

Kirjoittaja on Korennon vapaaehtoinen

Kategoriat: