Elämää vulvodynian kanssa

Vulvodynia tuli elämääni pyytämättä ja äkkiarvaamatta lähes 20 vuotta sitten. Ja kun se tuli, tuli se enemmän tai vähemmän jäädäkseen.

Tämä ei tarkoita sitä, että olen siitä lähtien kärvistellyt vulvodynian oireissa, vaan vulvodynia jäi lopulta elämääni ammatin kautta. Siitä tuli minulle jonkinlainen elämäntehtävä. Joskus jos tunnen itseni rohkeaksi ja päteväksi, kutsun itseäni asiantuntijaksi. En yleisesti ottaen pidä sen kaltaisista nimityksistä ja titteleistä, niiden kylmältä kalskahtavan kliinisyyden ja arvottavuuden vuoksi. Mieluummin sanon, että minulla on paljon kokemusta vulvodyniasta sekä vertaisena että ammattilaisena, viimeiset vuodet ammattilaisuuteen painottuen.

2000-luvun alussa, muutaman vuoden oireilun jälkeen, sain vulvodynia-diagnoosin. Olin kätilöopiskelija ja oma sairastumiseni ohjasi minua tulevaisuuden ammattiini, mitä en tiennyt vielä silloin. Nykyään toimin seksuaaliterapeuttina omalla vastaanotollani keskittyen vulvodyniaan ja seksuaalisiin kipuongelmiin.

En todellakaan tiedä vulvodyniasta kaikkea, minulla ei ole kaikki vastauksia enkä osaa kaikkia auttaa. Välillä olen vulvodynian kanssa ulalla ja keinoton, mutta työhöni seksuaaliterapeuttina en ole kyllästynyt. En ole kyllästynyt kaikkiin niihin ihaniin ihmisiin, jotka ovat vastaanotollani istuneet.

Vähän aikaa sitten siivosin vastaanottoni kaappeja ja kävin läpi vanhoja asiakasmuistiinpanojani. Se oli vaikuttava läpileikkaus siitä, mitä vulvodynia voi sen kanssa elävälle merkitä. Sivu toisensa jälkeen merkintöjä kaikista niistä emotionaalisista, sosiaalisista, psyykkisistä ja fyysisistä ulottuvuuksista, joista yksilön kokemus vulvodyniasta koostuu.

Tulkitessani välillä vaikeasti avautuvia raapustuksiani, sydämeni lämpeni muistellessani jokaista, joka näiden tekstien taakse kätkeytyi. Monia oivalluksia, paljon kyyneleitä, naurua, tunteita, ajatuksia, jumiutumista, hyväksyntää, kasvua ja muutosta. Myös paljon onnistumisen kokemuksia ja oireiden lievittymistä sekä iloa siitä.

Kun Korento ry:n Elina otti yhteyttä ja kysyi haluanko osallistua Vulvodynia-Teemaviikkoon jollakin lailla, lupauduin heti. Keskityn tässä kirjoituksessa vain yhteen näkökulmaan, ihmis- ja parisuhteisiin, sillä niihin liittyvät ongelmat ovat hyvin usein syy hakeutua vastaanotolleni. Kerron millaisia kokemuksia minulle on asiakastyössäni kertynyt ja mitä mahdollisesti tapahtuu tai on tapahtumatta rakkaussuhteissa, kun vulvodynia on mukana kuvioissa.

 

Pohdintaa parisuhteista

Kaikilla on haavoja

On hyvä muistaa, että vulvodynia ei tapahdu tyhjiössä. Kaikki aiemmin koettu vaikuttaa taustalla. Kaikki nykyiseen, ja aikaisempiin kiintymyssuhteisiin liittyvät haavat ovat yhä olemassa. Voi olla että ne ovat myös osaltaan myötävaikuttaneet vulvodynian puhkeamiseen. Niillä on iso rooli siinä, miten vulvodynian puhkeaminen vaikuttaa suhteen kaikkiin osapuoliin.

Kaikki me olemme kokeneet traumoja ja kaikilla on haavoja. Kaikki mitä olemme kokeneet, vaikuttaa siihen miten reagoimme nyt. Miten reagoimme ongelmiin, miten toimimme, tunnemme ja ajattelemme, kun kohtaamme vastoinkäymisiä.

Suhteessa on useampi osapuoli ja heillä on oma painolastinsa ja tapansa toimia. Joku pakenee ja vetäytyy, toinen syyllistyy ja ottaa kaiken omille hartioilleen, joku syyttelee ja hyökkää, toinen taas lamaantuu ja masentuu.

On ymmärrettävää että suhteen ongelmat saatetaan nähdä ensisijaisesti vulvodynian kautta. ”Kun vulvodynia on hoidettu ja olen kivuton, kaikki helpottuu.” Joskus on kuitenkin niin, että vulvodynia on toiminut katalysaattorina. Se on nostanut pintaa kaiken haudatun ja suhde kriisiytyy. Olen havainnut työssäni, että näissä tapauksissa vulvodyniaoireiden lievittyminen (esimerkiksi yhdynnän mahdollistuminen), ei osapuolten järkytykseksi ratkaisekaan suhteen ongelmia.

Tietenkin on myös niin, että mahdollisesti pitkäänkin jatkunut kipuongelma on luonut suhteeseen oman ulottuvuutensa. On saattanut syntyä selviytymiskeinoja, jotka ovat vahingollisia suhteelle: välttämiskäyttäytyminen, emotionaalinen eristäytyminen, ongelmien peittely, tunteiden salailu jne.

 

Fyysisen kivuttomuuden saavuttaminen ei takaa suhteen hyvinvointia

Joskus suhteen ongelmat, eivät ole suhteen ongelmia, vaan sen osapuolten ongelmia. Jotain mikä juontaa juurensa johonkin kauas taaksepäin menneisyyden haavoihin.

Mitä nämä voisivat olla sinun kohdallasi? Millaiset toimintatavat ovat sinulle tyypillisiä? Onko sinulla toistuvia toimintamalleja, joita et ole ehkä aikaisemmin tiedostanut? Mihin saakka pystyt seuraamaan näitä toistuvia kuvioita?

Joskus asiakkaani keskittävät kaikki odotuksensa kivuttomuuden saavuttamiseen ja siinä samalla unohtavat, eivät pysty tai osaa huomioida, että suhde ja sen toinen osapuoli elää sillä aikaa omaa elämäänsä, emotionaalisesti yksin.

Tämä on täysin ymmärrettävää. On inhimillistä sulkea silmänsä siltä, että suhteen toinen osapuoli vaatisi huomiota, kun on niin paljon kestettävää muutenkin.

Olen huomannut, että muutokseen ei välttämättä tarvita mitään suuria, mullistavia tekoja tai raastavia, vuosia kestäviä terapiasessioita. Monesti riittää, että on avoin ja läsnä toiselle. Tämä voi tietenkin olla helpommin sanottu kuin tehty.

 

Onko sinun suhteessasi potentiaalia korjaavaksi kokemukseksi?

Toisilla voi olla paremmat lähtökohdat avoimuudelle ja vuorovaikutukselle ja se saattaa olla joillekin luontaisempaa ja helpompaa kuin toisille. Tähän vaikuttaa oma historia ja kasvuympäristö, se miten tottunut on tunnistamaan ja sanoittamaan omia tarpeitaan ja tunteitaan, se onko saanut vastakaikua omille tunteille ja miten turvallista niiden ilmaiseminen on ollut.

Tällaisia itsereflektio- ja vuorovaikutustaitoja voi ja pitääkin harjoitella, sillä kukaan meistä ei synny täydellisten taitojen kanssa. Itsereflektiokyvyn harjoittaminen tarkoittaa, että opettelee omien tunteiden tunnistamista ja sanoittamista, oman toiminnan havainnoimista ja toimintamallien tunnistamista.

Vaikka varhainen vuorovaikutus ja ensisijainen kiintymyssuhde vanhempiin/huoltajiin ei olisikaan ollut täysin terve ja turvallinen, on mahdollista myöhemmissä merkityksellisissä ihmissuhteissa saada niin sanottuja korjaavia kokemuksia ja kokea turvallista kiinnittymistä toiseen. Yhdessä voi myös opetella vuorovaikutustaitoja.

 

 

Mitä sinä pelkäät, kun pelkäät?

Onko sinulla rohkeutta heittäytyä alastomaksi kumppanisi edessä? Onko sinulla tarpeeksi turvallinen olo nykyisessä suhteessasi voidaksesi olla avoin?

On normaalia ja tavallista pelätä. Pelkäätkö hylkäämistä, torjuntaa tai sitä, että loukkaat toista tai tulet loukatuksi? Onko sinua haavoitettu aikaisemmissa kiintymyssuhteissasi?

Se, että sinua on mahdollisesti aikaisemmin satutettu vaikuttaa tietenkin sinuun yhä. Pyri kuitenkin erottamaan menneisyys ja nykyisyys. Jos olet tällä hetkellä turvallisessa suhteessa, fokusoi siihen. Olet turvassa.

Kipuun liittyvien tekijöiden eritteleminen on tärkeää vulvodynian hoidossa. Toinen voi tahtomattaan aiheutta fyysistä kipua. Fyysinen kipu voi olla voimakas triggeri, joka laukaisee paljon emotionaalista painolastia. Mitä fyysinen kipu minussa herättää? Mihin tunteisiin ja ajatuksiin se vie minut? Yhdistänkö mielessäni kaiken emotionaalisen (kuten turvattomuuden ja pelon) ja fyysisen kivun toiseen henkilöön? Miten voin rauhoittaa itseni ja löytää turvaa ja luottamusta toiseen, vaikka tilanne on fyysisesti kivulias?

Akuutissa kiputilanteessa (esim. yhdynnässä), tarvitset itsellesi sopivia rauhoituskeinoja, jotta tilanne olisi mahdollisimman vähän traumatisoiva. Pysähdy ja käytä rauhallista ja ankkuroivaa syvähengitystä. Sano itsellesi ”olen turvassa”. Vahvista kehollista yhteyttä itseesi piirtämällä kehollesi rajat, kosketa ja taputtele itseäsi, sinä olet tässä ja nyt. Pyydä että toinen puristaa kättäsi tai halaa sinua jämäkästi. Ole läsnä, ole kehossasi. Huomioi mitä sinussa tapahtuu, sanoita sitä, sano se vaikka toiselle ääneen.

Se, miten toinen toimii näissä tilanteissa on myös hyvin merkityksellistä. Se, että kumpikin yrittää jakaa toiselle omaa kokemustaan voi auttaa. Fyysisten ja emotionaalisten reaktioiden reflektointi ja niistä puhuminen on tärkeää ja hyödyllistä.

Jos olet suhteessa, jossa on potentiaalia turvalliseksi ja terveeksi ihmissuhteeksi, tulette selviytymään ja pystytte yhdessä käsittelemään näitä asioita. Jos suhde on pohjimmiltaan epäterve ja satuttava, sen mahdollisuudet ovat huonommat.

On tärkeää oppia suojelemaan itseään toksisilta ihmissuhteilta. Jos sinun on vaikea erottaa milloin suhde on epäterve ja sinua rikkova, kannattaa pyytää jonkin luotetun läheisen tai ihmissuhdetyötä tekevän ammattilaisen arviota asiasta.

Olemme jokainen tietenkin satuttaneet ja loukanneet toisia parisuhteissa. Mikään ihmissuhde ei ole täydellinen, mutta sillä merkitystä, antaako suhde osapuolilleen tarpeeksi emotionaalista turvaa ja tukea vai onko se perustuksiltaan turvaton.

Olet varmaan myös saanut haavoja nykyisessä suhteessasi. Voitteko avoimesti puhua niistä joutumatta syyttelyn ja puolustautumisen/vastahyökkäyksen kehään? Pystytkö myös myöntämään oman roolisi ja oman toimintasi mahdolliset vaikutukset toiseen?

Jos kaikki pitäisi tiivistää muutamaan sanaan, niin sanoisin yksinkertaisesti näin: Toimivan suhteen perustuksena ovat rehellisyys ja avoimuus itselle ja toiselle. Niin yksinkertaista.

 

Kyky jakaa haavoittuvuutemme on kaunis asia

Masters ja Johnson, legendaariset seksuaalisuuden ja parisuhteen tutkimuksen uranuurtajat, ovat jossain vaiheessa todenneet, että ”Todellinen intiimiys on luottavainen suhde, jossa kumpikin osapuoli haluaa olla emotionaalisesti avoin, huolimatta siihen liittyvistä riskeistä.”

Jotta voisi saavuttaa unelmiensa intiimin suhteen, on siis uskallettava ottaa riskejä ja haluttava olla emotionaalisesti avoin. Se on pelottavaa ja potentiaalisesti riskialtista. Toinen ei ehkä pidä siitä, mitä näkee ja kuulee. Heittäytyessään tuntemattomaan voi kuitenkin myös voittaa paljon. Voi voittaa sellaisen luottamuksellisen, turvallisen ja tyydyttävän suhteen, josta on aina unelmoinut. Sellaista suhdetta vulvodyniakaan ei voi vahingoittaa.

Nyt kun vietämme Korento ry:n Vulvodynia-viikkoa, toivon että voisimme panostaa läheisiin ihmissuhteisiimme, niihin tukipilareihin ja turvasatamiin, joita meillä on. Kerrotaan läheisille, kuinka tärkeitä he meille ovat.

 

Niini Leppänen
seksuaaliterapeutti, kätilö
niiniloa.com
vdopas.com

 

Vulvodyniaviikko_blogi
Kategoriat:
Scroll to Top