Harjoittelujaksoni Korennolla on tullut päätökseen, ja tahdon kiittää opettavaisesta ja silmiä avaavasta jaksosta. Jakson aikana pääsin tutustumaan laajasti Korento ry:n toimintaan, ja ihana työntekijäjoukko otti minut siipiensä suojaan. Ohjaus harjoittelun aikana oli hyvää, ja vaikka työskentelimme etänä, en jäänyt kysymysteni kanssa yksin.
Pääsin osallistumaan moneen hommaan jakson aikana. Suunnittelin pientä etuusopasta, joka opetti myös itselleni paljon. Maaliskuussa tulevaa endometrioosiviikkoa suunniteltiin jo kovaa vauhtia. Pääsin myös kokeilemaan asioita myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta ja haastamaan itseäni, kun kaappasin Korennon insta-tilin päivän ajaksi. Somen tekeminen ei ole ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Stoorit eivät synny itsestään ja stoorien tekstittäminen käy työstä…. Ainakin näin kokemattoman somepäivittäjän kohdalla.
Helpommin kuntoutusta gynekologisten sairauksien kanssa eläville
Mitä jakso sitten opetti minulle? Järjestötoiminnan perusteiden lisäksi oli silmiä avaava kokemus huomata, kuinka suurta kuntoutustarvetta monet Korento ry:n jäsenet kokivat ja kuinka paljon endometrioosi, adenomyoosi, PCOS ja vulvodynia voivatkaan vaikuttaa ihmisen työ- ja toimintakykyyn sekä elämänlaatuun. Näen, että vaikeus saada kuntoutusta, oli se sitten fysioterapiaa, psykoterapiaa tai ammatillista kuntoutusta, on räikeä epäkohta gynekologisten pitkäaikaissairauksien kohdalla. Oikea-aikainen kuntoutus ja tuki olisi ensiarvoisen tärkeää yksilön elämänlaadun kannalta, mutta myös yhteiskunta hyötyisi valtavasti, kun työ- ja toimintakyky pysyisi hyvänä myös gynekologisten pitkäaikaissairauksien kohdalla. Tietenkään kaikkia sairauspoissaoloja ei koskaan saada pois, mutta uskon että kuntoutuksella, työnantajien joustoilla ja työn uudelleenjärjestelyillä voitaisiin saada ihmeitä aikaan.
Lupaan omalta osaltani viedä viestiä eteenpäin, ettei gynekologisten pitkäaikaissairauksien kanssa eläviä unohdettaisi. Tietoisuutta näistä sairauksista tulee ehdottomasti lisätä ja stigman poiston eteen tulee tehdä hartiavoimin työtä. Gynekologiset sairaudet nähdään edelleen liian usein ”naisten vaivoina”, niiden aiheuttamia kipuja ja haittoja vähätellään ja ne leimataan naisen elämään kuuluviksi. Ei! Eivät ne kuulu. Kipujen ja muiden haittojen ei kuulu kuulua kenenkään elämään ja niihin on saatava apua. Ymmärrystä tulisi lisätä yhteiskunnassa huimasti. Samoin toivoisin terveydenhuollossa herättävän siihen tosiasiaan, että kuntoutusohjauksellinen tarve ja halukkuus kuntoutukseen on Korennon edustamilla potilasryhmillä yllättävän suuri.
Kiitos onnistuneesta harjoittelusta kuuluu kaikille Korento ry:n työntekijöille ja jäsenille, jotka ovat auttaneet minua ammatillisen kasvun saralla ja pääsemään taas 5 opintopistettä lähemmäksi valmistumista.
Aurinkoa tulevaan kevääseen!
Terkuin Henna-Maija
