”Usein ongelmat ovat ratkaistavissa etenemällä välitavoitteiden kautta” – Sami Onoilan haastattelu

Saimme kunnian haastatella muutamaa miesasiantuntijaa, jotka työskentelevät Korento ry:n edustamien teemojen, kuten gynekologisten sairauksien ja oireyhtymien sekä terveyden edistämisen parissa. Asiantuntijat käsittelevät vastauksissaan omaa työtään, siihen liittyviä iloja ja haasteita sekä toiveita potilasjärjestön kanssa tehtävälle yhteistyölle.

Julkaisimme haastattelut alunperin jäsenlehti Endorfiinissa (4/20), mutta nyt julkaisemme jokaisen haastattelun omana julkaisunaan viikon välein blogissamme.

Kuka olet ja miksi päädyit tekemään sitä mitä teet työksesi?

Olen Sami Onoila, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri. Olen suorittanut raskaus-, sy

nnytys- ja lapsivuodeajan ongelmiin keskittyvän perinatologian lisäkoulutuksen. Hiljattain sain seksuaalineuvojan koulutuksen päätökseen. Työskentelen yksityislääkärinä Tampereen Mehiläisessä ja Ovumia Fertinovassa sekä Seinäjoen ja Kokkolan Mehiläisessä.

Gynekologian puolelle hakeuduin töihin alan monipuolisen työnkuvan vuoksi. Työnkuvaan kuuluvat tehtävät vaihtelevat monipuolisesti vastaanottotyön, ultraäänidiagnostiikan, erilaisten laboratoriotutkimusten tulkinnan ja toimenpiteiden välillä. Samoin vaihtelua työnkuvaan tulee naistentautien ja raskausajan toiminnan välillä. Ala tarjoaa jatkuvasti uusia haasteita ja mahdollisuuksia kehittää omaa osaamista esimerkiksi ultraäänilaitteiden kehittymisen mukana.

 

Mikä on parasta ja/tai ikävintä työssäsi? 

Työssäni on parasta, että jokainen työpäivä on erilainen, koska jokaisella potilaalla on erilaisia oireita samoista sairauksista ja siten lähestymistapoja ja hoitoja pitää valita yksilöllisesti. Yksityispuolella isona etuna on myös mahdollisuus vaikuttaa oman työn sisältöön: vajaa vuosi sitten pidensin vastaanottoaikoja, jolloin potilaan asioita on mahdollista käsitellä kokonaisvaltaisemmin. Lisäksi pystyn itse valitsemaan koulutuksia ja siten kehittämään vastaanoton tutkimusvalikoimia.

Yksityispuolella työskennellessä ikävintä on taloudelliset rajoitteet. Jokainen tutkimus maksaa potilaalle ja tutkimuksia määrätessä pitää usein miettiä tutkimuksesta saatavan hyödyn lisäksi myös kustannuksia.

Millaisena näet gynekologisten sairauksien ja oireyhtymien hoidon tällä hetkellä ja tulevaisuudessa?

Gynekologisten sairauksien hoidossa on tällä hetkellä osaavia, eri alojen ammattilaisia, joiden avulla potilasta pystyy hoitamaan moniammatillisesti. Tässä eri ammattilaisten välillä tehtävässä yhteistyössä jokaisella on oma roolinsa potilaan auttamiseksi. Gynekologisten sairauksien hoidossa on näyttö lääkkeettömien hoitovaihtoehtojen tehosta. Samoin esimerkiksi seurannan ja diagnostiikan avuksi löytyy jo yleisesti saatavilla olevia laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia. 

Tällä hetkellä gynekologisten oireyhtymien hoidossa haasteena on viivästynyt diagnostiikka, koska gynekologisia oireyhtymiä ei tunnisteta riittävän hyvin. Esimerkiksi vulvodyniasta johtuvia kiputiloja on yritetty ”normalisoida” eikä endometrioosia tai PCOS:ää tunnisteta riittävän hyvin. Usein esimerkiksi endometrioosi- tai PCOS-diagnoosi on saatu vasta lapsettomuustutkimuksissa, kun optimaalisempi ajankohta diagnoosille olisi jo teini-iässä. Myös endometrioosipotilaiden seurannassa arvioidaan edelleen liian vähän munasarjojen hedelmällisyyttä/toiminnallista kapasiteettia.

Gynekologisten oireyhtymien hoidossa isona ongelmana on myös hoidon keskittyminen liikaa pelkästään lantion alueelle. Esimerkiksi monilla vulvodynia- tai endometrioosipotilailla löytyy lantion alueen kipuja pahentavia lihaskireyksiä esimerkiksi purennasta, selästä tai niska-hartiaseudusta. Samoin näihin tiloihin liittyvää yliaktiivista virtsarakkoa on saatettu hoitaa liiaksi lääkkeillä, vaikka usein esimerkiksi fysioterapialla ja rakkoharjoitteilla päästään hyviin tuloksiin. PCOS-potilaiden osalta esimerkiksi raskauden jälkeisen metabolisen oireyhtymän riskin seuranta jää. Tulevaisuuden osalta toiveena olisi, että potilas hoidettaisiin kokonaisvaltaisemmin ilman, että hoidossa tehdään jyrkkiä rajoja esimerkiksi anatomisten alueiden tai lääketieteen erikoisalojen perusteella.

Endometrioosin osalta isona haasteena on, että endometrioosin ultraäänidiagnostiikka on edelleen lääkäreiden keskuudessa melko tuntematonta. Tulevaisuudessa näen erityisesti endometrioosin ultraäänidiagnostiikalla mahdollisuuksia diagnostiikassa sekä potilaiden seurannassa. Toiveena olisi myös etävastaanottojen hyödyntäminen esimerkiksi niissä seurantakäynneissä, joissa potilaan tutkiminen läsnäolovastaanotolla ei tuo hoitopäätöksiin tai seurantaan lisäarvoa. 

Gynekologiset sairaudet, kuten PCOS, endometrioosi ja vulvodynia, vaikuttavat seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen. Toistaiseksi seksuaalisuudesta puhuminen ja neuvonta on usein hoitavalle henkilökunnalle vaikeaa. Kuitenkin hoidossa esimerkiksi seksuaalineuvonnasta on hyötyä muun muassa oireiden hallinnassa. Osa potilaista hyötyy seksuaaliterapiasta, jota ei julkiselta puolelta ole mahdollista kovinkaan usein saada. Tulevaisuudessa toiveena olisi, että seksuaalineuvonnasta ja tarvittaessa seksuaaliterapiasta tulisi osa potilaan vakiintunutta hoitopolkua.

Jos toivot jonkinlaista yhteiskunnallista muutosta gynekologisiin sairauksien ja oireyhtymien hoitoon liittyen, millaista muutosta toivoisit?

Tällä hetkellä suurin osa hormonaalisista lääkkeistä ei ole Kela-korvattavia. Toivoisin, että sairauden hoitoon kaikki hormonaaliset lääkkeet tulisivat Kela-korvattaviksi gynekologisissa sairauksissa.

Millaisena näet potilasjärjestön roolin?

Potilasjärjestöjen roolin näen erityisesti tärkeänä vertaistuen tarjoamisessa sekä sairastuneiden etujen ajamisessa. Muun muassa hoitoketjujen kehittämisessä ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa potilasjärjestöillä on keskeinen rooli.

Millaista yhteistyötä toivoisit, että terveydenhuollossa tehtäisiin potilasjärjestön kanssa?

Tällä hetkellä potilasjärjestöjen osalta toivon enemmän yhteistyötä ja tiedotusta vastaanottojen suuntaan eri toiminnan merkityksestä. Esimerkiksi PCOS, vulvodynian tai endometrioosin diagnoosin saaminen voi olla iso järkytys ja usein näissä keskusteluissa nopeasti saatava vertaistuen tieto ja keskustelumahdollisuuus saattaisivat helpottaa ahdistusta ja antaa vinkkejä elämään sairauden kanssa. On muistettava, että iso osa potilaista on saattanut käydä lukuisten eri lääkäreiden vastaanotoilla ennen kuin diagnoosi on saatu. Samoin toivoisin erilaisista sovelluksista, kuten Moona Oirepäiväkirjasta, aktiivista tiedottamista vastaanotoille – sovelluksen käyttäminen helpottaa myös hoitavaa henkilökuntaa suunnittelemaan potilaan hoitoa ja näkee vasteen eri tavalla.

Terveisesi Korento ry:n jäsenille!

Sairauksien hoidossa potilaan, lähipiirin, potilasjärjestön ja hoitohenkilökunnan rooli korostuu. Toivon hyvän ja avoimen yhteistyön jatkuvan ja kehittyvän tulevaisuudessa. Usein ongelmat ovat ratkaistavissa etenemällä välitavoitteiden kautta.

 

Kirjoittaja: Anna Kivimäki

Kategoriat:
Scroll to Top