Kun sain itse endometrioosi-diagnoosin, olin varma, että nyt koko loppuelämä tulee olemaan pelkkää paskaa. Onneksi niin ei käynyt. Nyt on hyvä hetki kirjoittaa kirje sille itselleni, joka on juuri saanut diagnoosin ja sanoa ne sanat, jotka olisin silloin halunnut kuulla:
“Hei sinä, joka on juuri saanut endometrioosi-diagnoosin,
Juuri nyt olosi on ehkä helpottunut, kun koet vihdoin tulleesi kuulluksi. Jo vuosia kärsimäsi kivut ja muut oireet ovat vihdoin saaneet selityksen. Samalla sinua varmasti turhauttaa, että siihen kului niin kauan. Miksi kukaan ei ottanut sinua todesta jo aiemmin? Sinä kyllä yritit hakea apua, mutta sinulle vain vakuuteltiin oireidesi ja kipujesi olevan normaaleja. Koska kyseessä olivat alan ammattilaiset, tietysti sinä uskoit ja aloit kyseenalaistaa itseäsi. Ehkä sinä vain liioittelit?
Nyt sentään tiedät, että et sinä liioitellut. Kyseessä on ihan oikea sairaus. Samalla sinua varmasti pelottaa. On aina pelottavaa kuulla sairastavansa jotakin. Etenkin, kun kuulet kyseessä olevan krooninen sairaus. Se tarkoittaa, ettei endometrioosia voida parantaa. Vuosien mittaan se saattaa kyllä helpottaa, mutta sairaus ei katoa mihinkään. Oireet sen sijaan saattavat vaihdella hyvinkin paljon eri aikoina.
Edessäsi on vielä vaikeita kipujaksoja ja epätoivon hetkiä. Ei auta kuin ottaa askel kerrallaan. Oikeastaan olet nimittäin vasta matkan alkuvaiheilla. Onneksesi voin kuitenkin sanoa, että ei se matka täyttä tuskaa tule olemaan. Sen sijaan matkan varrella on paljon hyvääkin.
Ilman diagnoosia et nimittäin olisi löytänyt myöskään Korentoa. Vertaistuella on jo nyt ollut sinulle valtavan iso merkitys. Se on auttanut sinua jaksamaan ja tehnyt matkastasi kevyemmän kulkea. Samalla olet saanut elämääsi paljon ihania ihmisiä ja itsekin innostunut vapaaehtoistyöstä Korennolla.
Yritä olla itsellesi armollinen sen sijaan, että vaatisit liikaa.
Rakkain terveisin, sinä itse”
Kirjoittanut Korennon vapaaehtoinen Maria