Istun väsyneenä ja kipeänä sängyllä ja tuijotan puhelimen ruutua, mielessä käy monta painokelvotonta sanaa. En ole kyllä sanonut käyttäväni kovia kipulääkkeitä säännöllisesti, enkä myöskään tuota hormonia ole koskaan käyttänyt. Miksi lääkäri on kirjannut tekstiin tietoja, jotka eivät pidä paikkaansa. Nyt kaikki luulevat, että tuo pitää paikkansa, enkä tule saamaan enää kipuihin apua päivystyksestä, koska minut on leimattu lääkeaddiktiksi. Olisiko tuo kyseinen hormoni ollut juuri se pelastus näihin minun oireisiini, nyt kaikki luulee, että sekin on jo kokeiltu. Itken itseni uneen ja nukun yön yli.
Aamulla herätessä alan heti etsiä tietoja potilasasiakirjoista. Verkosta löytyy vastauksia nopeasti: ”Potilaalla on oikeus pyytää tekstin täydennystä, korjausta tai poistoa”. Ohjeet johdattavat minut oman hoitoyksikköni sivuille, josta saan tulostettua lomakkeen korjauspyyntöä varten. Lomakkeeseen täytän sanatarkasti mitä lääkäri on kirjoittanut ja mietin tarkkaan, miten haluaisin tekstin muutettavan. Ohjeessa lukee, että tämä tulee lähettää kirjeenä sairaalan kirjaamoon. Ostan kuoren ja merkin, sinne meni.
Odottelen muutaman viikon ja saan vastauksen, jossa kerrotaan tekstin korjauksesta. Tarkistan vielä Omakanta palvelusta, että teksti näkyy nyt, kuten pyysin korjaukset. Huh, nyt ei ainakaan ole enää virheellisiä tietoja tekstissäni.
Tekstin on kirjoittanut Korennon vapaaehtoinen Tiia. Teksti julkaistu aikaisemmin myös Endorfiinissa 2/2022.
***
Lisää tietoa Omakanta-palvelun käytöstä ja korjauspyynnön tekemisestä:
