#MielelläkinOnVäliä: Vapaaehtoisen teksti

Blogikuvia (2)

Minulle tarjoutui tilaisuus lähteä testaamaan miten luonnossa olo vaikuttaa kipuihin ja mielenterveyteen. Lähtisin Sastamalaan, Pirkanmaan maaseudulle. Olisin kolme päivää hiljaisuudessa yksin ja ilman puhelinta. Minulla olisi käytössä elämysmajoitus, Kommee Kurjen Tentsile-puuteltta. Teltta on kiinnitetty puihin noin parin metrin korkeuteen, josta upea näkymä suolle ja metsään. Saisin myös lämmittää pienen matkan päässä sijaitsevan hirsirunkoisen puutalon saunaa. 

Kylmyys oli yksi asia mikä kuumotti hieman etukäteen. Se provosoi kipujani. Viettäisin päivät ja yöt ulkona. Ei olisi mahdollista maata tunteja kuuman suihkun alla tai sankossa jos kivut yllättää.  Itsekseni metsässä nukkuminen mietitytti myös, voikohan se pelottaa liikaa? Tämä olisi ensimmäinen yöni metsässä vain itseni kanssa. 

Noin 14 vuotta sitten minulla todettiin vulvodynia, jonka jälkeen päivittäinen elämä oli haastavaa kipujen kanssa taistelua. Jouduin kuluttamaan sairaaloiden palveluita säännöllisesti. Kivut olivat sitä luokkaa, ettei housujen saatika alushousujen käyttäminen tullut kysymykseenkään. Seksi, pelkästään sen ajatteleminen oli kivuliasta. Muutamia vuosia myöhemmin minulle annettiin myös bipolaari diagnoosi. Masennus- sekä maniakaudet olivat erittäin raskaita, eikä minulla ollut paljoa, jos ollenkaan, itsehoitokeinoja, joita olisin kokenut hyödyllisiksi. Monen monta vuotta menin pelkästään lääkkeiden voimalla, kunnes pari kesää taaksepäin aloin vähentämään lääkkemääriä ja etsimään itsehoitokeinoja. Yksi keinoistani oli kuuma vesi. Ostin sankon, siinä pystyisin istumaan kuumassa vedessä rauhoittamassa kipuja. Kätevämpää kuin suihkussa makaaminen, jossa vietin välillä jopa tunteja kivuissa, nyt ei joka paikka kastuisi. Koin joogasta myös olevan hyötyä, niin ennaltaehkäisevänä kuin akuutinkin kivun lievityksessä – luultavasti venyttää kireitä lantionpohjalihaksia, joka helpottaa kipua. 

Huomasin stressin pahentavan fyysisiä ja psyykkisiä oireitani. Aloin viettämään enemmän aikaa luonnossa, meditoimaan sekä pitämään puhelintaukoja. Positiiviset vaikutukset näkyivät heti. Ajatukset pysyivät helpommin positiivisina sekä rauhallisina, aivoissa ei tuntunut enää olevan auki satoja välilehtiä yhtäaikaa ja yleinen stressitaso laski. Lisäsin liikuntaa jokapäiväiseen elämääni sekä kiinnitin enemmän huomiota siihen mitä syön. Poistin sokerin ja vehnän pääsääntöisestä ruokavaliostani sekä aloitin pätkäpaaston. Nyt tuntui, että olin saanut muutettua elämäntapoja jo sen verran, ettei sairautenikaan oireilleet enää niin paljoa. Kivunlievitykseen en enää juurikaan käyttänyt lääkkeitä. Mutta en myöskään ollut täysin oireeton, niinkuin naiivisti alunperin kuvittelin olevani näiden muutosten jälkeen. Tajusin kuinka jatkuvaa tasapainottelemista kivun sekä mielen hallinta onkaan. Jos haluaisin voida hyvin, täytyi oikeasti ottaa vastuu omasta hyvinvoinnista, pitää tiukasti terveellisistä elämäntavoista kiinni ja tarvittaessa rauhoittaa elämä kipukohtauksille sopivaksi. 

Stressi ja kivut rauhoittuivat luonnossa

Olin suunnitellut pitäväni kiinni uusista, jo rutiineiksi muodostuneista elämäntavoistani, erityisen hyvin varsinkin viikkoa ennen Sastamalaan lähtöä. Halusin olla parhaimmassa mahdollisessa kunnossa niin mentaalisesti kuin ruumiillisestikin. Olin kuvitellut kuinka nukun, syön ja liikun hyvin. Kuinka meditoin ja joogaan, pidän mielen balanssissa. Viikko ennen reissua tuli ja myöskin meni. Samoin kuin rutiineistani kiinni pitäminen. En ollut syönyt hyvin saatika nukkunut. En ollut myöskään liikkunut juuri ollenkaan. Minulla oli päällä yhtäaikaa vulvodynia- ja kuukautiskivut. Virtsatieinfektiosta sekä silmätulehduksesta oli myös alun merkkejä. Mieli oli murtumispisteessä. Vaikka olinkin ajanut itseni tähän pisteeseen, tuntui Sastamalaan lähtö enemmän helpottavalta mitä pelottavalta. Olisi ihanaa päästä nollaamaan aivot, olemaan ihan vain omien ajatusteni kanssa itsekseni. 

Reissu menikin kaikinpuolin yli odotusten. Olin kuumotellut hieman millaisia kipuja siellä kohtaisin ja kuinka osaisin suhtautua tällaiseen yksin oloon, mitä jos tuleekin jokin kamala ahdistuskohtaus ja turvana mulla on vain oma olkapää? Päivät koostui aikalailla samoista rutiineista. Aamusta sytyttelin nuotiota, keitin nokipannukahveja ja ihastelin ihanaa suomiljöötä, jonka pienellä vesialueella joutsenet lipui hitaasti puolelta toiselle. Kurjet, joista teltta-majoitus oli nimensä saanut, olivat jo kerenneet lähteä talvea pakoon. 

Päivisin kävin metsäkävelyillä, joogasin ilman kenkiä, neuloin pipoa, luin kirjaa ja nautin seesteisyydestä sekä luonnosta. Teltassa oli myös kiva käydä päikkäreillä välillä, teltan seinämän sai nimittäin auki ja sieltä parin metrin korkeudesta avautui kauniit maisemat, joita olisin voinut tuijotella ikuisuuden. 

Iltaisin kävelin talolle ja laitoin saunan päälle. Se oli kyllä luksuslisä tähän kokemukseen! Odotellessani saunan lämpiämistä, Yin joogasin olohuoneessa hetken, jotta nukahtaisin paremmin teltalla. Talolla oli myös aika kattava, lattiasta kattoon yltävä lukunurkkaus. Selailin sieltä lintujen tunnistuskirjaa, josko osaisin nyt tunnistaa teltan yllä lenteleviä lintuja päivisin. Saunassa ollessani sain lämmitettyä koko kropan päivän ulkona olon jäljiltä, se auttoi kipujen hallinnassa. 

Nukkuminen teltassa syyskuun lopulla mietitytti ennen reissua, tulisikohan jo yöpakkasia? Pärjäisikö teltassa yön yli? Olin varustautunut kolmella makuupussilla ja monella kerroksella vaatetta.  Pärjäsin paremmin kuin hyvin. Jouduin oikeastaan riisumaan vaatteita ja makuupusseja kuumuuden vuoksi. 

Kipua en tuntenut melkein ollenkaan reissun aikana. Ensimmäisenä päivänä olin ottanut buranan, mutta seuraavana päivänä en kokenut enää tarvetta. Olin pakannut varmuuden vuoksi mukaan vahvempiakin kipulääkkeitä jos kivut sattuisivat yltymään kauhean pahaksi, en kuitenkaan tarvinut niitä ollenkaan. Olin varautunut koviin kipuihin näissä olosuhteissa, mutta niiden loistettua poissaolollaan jäi enemmän aikaa keskittyä ajatusten purkamiseen sekä itseni reflektointiin. 

Metsässä olon aikana mieleen nousi aika ajoin ahdistavia ajatuksia ja tunteita. Ne eivät silti tuntuneet lamaannuttavilta, niinkuin ne joskus voivat tuntua. Pystyin käsittelemään esiin tulevia tunteita kirjoittamalla niistä päiväkirjaan. Se olikin isoin aktiviteettini päivien aikana, tunnit kuluivat hujauksessa. 

Välillä itketti, mutta se toimi puhdistuksena, sen jälkeen tuli hyvä olo. 

Kun tuli aika lähteä takaisin kotiin, alkoivat myös kivun tunteet palata. Reissun ajan olin ollut lähes kivuton, pois luettuna ensimmäinen päivä. Alitajuinen stressi nostatti kipuja. Myös ahdistus lisääntyi ja sen laatu paheni. Ehkä mitä olen nyt oppinut on, ettei haittaa vaikka välillä tulisikin kipuja tai mielialat heittelisi, sillä nykyään tiedän itselleni sopivat täsmähoitokeinot, joilla voin saada kaiken takaisin balanssiin. Kaiken kaikkiaan koin reissun erittäin puhdistavana. Stressitasot laski luonnon helmassa ja kivut siinä samalla.

Minulla oli käytössä mahtavat puitteet tällaiselle itsensä tutkiskelumatkalle, kiitos hirveästi Kommee kurjelle mukaan lähdöstä! Täytyy alkaa pitämään tälläsia reissuja useamminkin ja nimenomaan yksin, saa sielu, kroppa ja mieli levätä!

Teksti ja kuvat: Roosa, Korennon vapaaehtoinen

 

Mikä Kommee Kurki?

”Kommee Kurki on täydellinen majoituspaikka luontoihmisille, pyöräilijöille ja lapsiperheille Sastamalan maaseudulla 60 km päässä Tampereelta. Pariskunnat nauttivat erityisesti hyvinvarustellun, yksityisen Tentsile-puumajoitusleirin privaatista tunnelmasta, jossa jokainen 1–6 henkilön seurue oleilee aina itsekseen. Nuotion lämpö ja puuteltassa makoilu rentouttavat, ja puumajoitus soveltuu mainiosti niin aloittelevalle kuin kokeneellekin retkeilijälle.

Puumajoitusleiri sijaitsee lintujärven vanhalla rantatörmällä, josta on ihana näköala kurkien ja laulujoutsenten asuttamalle soistuneelle järvelle. Äänimaisema on upea, ja sen voimakkuus vaihtelee keväästä syksyyn. Leiri on auki toukokuusta syyskuun loppuun, ja tunnelmaan vaikuttaakin paljon oleilun ajankohta.

Toukokuussa on kevään taikaa voimakkaassa lintujen konsertissa. Kesäkuussa äänimaailma on edelleen vahva, mutta lämpö ja kesän valoisuus tekevät leirielämästä aivan omanlaistaan. Heinäkuussa yöllä alkaa jo olla enemmän hämäryyttä, ja äänimaisema on seesteisempi. Elokuun illat tummuvat aiemmin, ja syyskuussa tunnelmassa on jo syksyn tuoksu.

Puumajoitusleirin voi varata myös päivän lepohetkeksi klo 12–15, ja puumajoitukseen on ostettavissa lahjakortteja.

Puumajoituselämyksen voi täydentää saunavuorolla somassa kärrysaunassa ja leirin läheisyyteen tuotavalla yksinkertaisella mutta herkullisella aamiaiskorilla. Lisäksi on mahdollista varata yhteistyökumppaniltamme kokonaisvaltaisesti rentouttava, osittain Tentsile-teltan pohjan läpi tehtävä äänimaljahoito.

Kommeella Kurjella on puumajoituksen lisäksi ympärivuotinen laadukas talomajoitus max. 6 henkilölle sekä kesäkaudella kauniisti sisustettu Satukurki-mökki max. 4 henkilölle. Käytössä on myös matkaparkki yhdelle matkailuautolle.

Kommee Kurki on sateenkaariystävällinen majapaikka, olemme osa Visit Tampereen Valitse vastuullisemmin -palvelua, ja tarjoamme pyöräilijöiden tarpeisiin räätälöityjä palveluita.

Lue lisää majoitustarjonnastamme ja käy kurkkaamassa kauppaamme Kommee Kurki Shopiin.”

Kategoriat: