Negatiivinen kehonkuva, syömishäiriöt ja painon kanssa kamppailu ovat hyvin yleisiä PCOS:ään liittyviä ongelmia, jotka aiheuttavat merkittävää psyykkistä kuormitusta PCOS:n kanssa eläville. Usein hoidossa keskitytään painoon ja laihduttamisen tärkeyteen muun muassa siksi, että PCOS:ään liittyy kasvanut riski metabolisiin sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen. Valitettavan usein psyykkinen puoli jää hoidossa kuitenkin toissijaiseksi. Onneksi tutkimustiedon lisääntyessä ymmärrys PCOS:n moninaisista vaikutuksista terveyteen ja elämänlaatuun kasvaa, ja sen myötä hoitokäytännötkin päivittyvät.
Viimeaikaisia PCOS-tutkimuksiamme
Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin perustuvassa tutkimuksessamme havaitsimme, että PCOS:n kanssa elävät yrittävät muita useammin laihduttaa elämänsä aikana. He myös kokevat itsensä usein ylipainoisiksi, vaikka olisivatkin todellisuudessa normaalipainoisia. Vielä julkaisematon jatkotutkimuksemme puolestaan osoitti, että laihdutusyritykset, ylipainokokemus ja psyykkinen kuormittuneisuus (masennus/ahdistus) altistivat naisia häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle. Nämä löydökset korostavat, että lääkärin vastaanotolla on ensiarvoisen tärkeää, ettei PCOS:n kanssa elävien painoon liittyvää stressiä lisätä, vaan keskitytään kokonaisvaltaisesti terveyden edistämiseen.
Vastuullinen painopuhe
Vuosi sitten julkaistuissa kansainvälisissä PCOS:n hoitosuosituksissa painotettiin, kuinka tärkeää on, että terveydenhuollon ammattilaiset ovat tietoisia painostigmasta, jota PCOS:n kanssa elävät mahdollisesti kokevat. Painostigma tarkoittaa ennakkoluuloja ja syrjintää, jota lihavat henkilöt saattavat kohdata esimerkiksi työelämässä tai terveydenhuollossa. Nämä asenteet voivat pahimmillaan johtaa riittämättömään hoitoon. Myös negatiivisten asenteiden sisäistäminen on yleistä: itsensä syyllistäminen ja moittiminen siitä, ettei kykene pudottamaan painoa, voi olla hyvin kuormittavaa mielenterveydelle. Painostigman kokeminen voi altistaa laihdutusyrityksille, joissa käytetään hyvin radikaalejakin laihdutuskeinoja, mikä voi pahimmillaan johtaa syömishäiriöön. Terveydenhuollolla voisikin olla tärkeä rooli myös painostigman purkamisessa ja vastuullisen painopuheen edistämisessä. Vähintäänkin painostigman vaikutukset olisi huomioitava PCOS:n kanssa elävien hoidossa. Onneksi tietoisuus vastuullisesta painopuheesta lisääntyy koko ajan myös terveydenhuollossa.
Kognitiivinen käyttäytymisterapia ja lääkehoito tueksi
Viime vuosina on saatu lupaavia tuloksia tutkimuksista, joissa PCOS:n kanssa elävät ovat saaneet elintapahoidon (kuten liikunnan ja ravitsemuksen) lisäksi kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Näissä tutkimuksissa on havaittu parannuksia masennuksen, itsetunnon, syömiskäyttäytymisen ja painonhallinnan osalta. Myös lihavuuden lääkehoitoon on tulossa merkittävää edistystä toivottavasti jo lähitulevaisuudessa.
Murretaan lopuksi myyttejä!
Myytti 1: Kaikki PCOS:n kanssa elävät ovat lihavia.
Väärin. PCOS:n kanssa elävistä noin 50–70 % on painoindeksin (BMI) mukaan mitattuna ylipainoisia. Lisäksi myös normaalipainoiset PCOS:n kanssa elävät henkilöt voivat kamppailla kehonkuvan haasteiden ja häiriintyneen syömiskäyttäytymisen kanssa.
Myytti 2: PCOS ei aiheuta lihavuutta/nosta painoa, vaan lihavuus on itseaiheutettua ja itsekurin puutetta.
Lihavuus ei ole itseaiheutettua ja itsekurin puutetta. PCOS:n kanssa elävät henkilöt ovat usein alttiita painonnousulle jo hyvin varhaisesta iästä saakka. PCOS:n kanssa elävillä voi olla useita fysiologisia haasteita esimerkiksi insuliinin toimintaan, energiankulutukseen ja syömisen hormonaaliseen säätelyyn liittyen. Nämä voivat altistaa painonnousulle, vaikkakin tutkimukset tähän liittyen ovat vasta alussa. Myös esimerkiksi uniongelmat, syömishäiriöt ja masennus – kaikki yleisiä PCOS:n kanssa elävillä – voivat tehdä painonhallinnasta haasteellista. PCOS:n kanssa elävät voivat myös olla elämäntapatekijöiden osalta haavoittuvammassa asemassa muihin verrattuna. Esimerkiksi joissakin tutkimuksissa riittämättömät elintavat (liian vähäinen liikunta ja liian suuri energiansaanti) ovat olleet yhteydessä suurempaan painonnousuun PCOS:n kanssa elävillä kuin niillä, joilla ei ole PCOS:ää.
Myytti 3: PCOS on itseaiheutettua, koska on ylipainoinen.
PCOS ei ole itseaiheutettua. On totta, että ylipaino voi altistaa PCOS:n puhkeamiselle, mutta PCOS:n syntymekanismi on monimutkainen: siihen vaikuttavat myös esimerkiksi perinnöllisyystekijät, raskauden aikainen altistuminen hormonihäiriöille sekä ympäristötekijät. Lihavuus yksinään ei aiheuta PCOS:ää.
Myytti 4: PCOS:n hoitoon on olemassa yksittäinen hyvä ruokavalio tai liikuntamuoto.
PCOS:n hoidossa ei ole todettu minkään yksittäisen ruokavalion tai liikuntamuodon olevan ylitse muiden. Kansainväliset PCOS-hoitosuositukset painottavat, että esimerkiksi hiilihydraattien rajoittamisen sijaan olisi keskityttävä siihen, että ruokavalio sisältää riittävästi ruokia, jotka sisältävät kuitua ja joilla on alhainen glykeeminen indeksi, esimerkiksi täysjyväviljoja ja palkokasveja. Virallinen liikuntasuositus on puolestaan 150–300 minuuttia kohtuukuormitteista tai 75–100 minuuttia kovatehoista liikuntaa viikossa. Muista, että jo pienenkin liikuntamäärän lisääminen on terveydelle hyödyllistä! Terveellisten elämäntapojen noudattaminen on kannattavaa riippumatta siitä, putoaako paino vai ei.
Myytti 5: PCOS:n kanssa elävä laihtuu yhtä helposti kuin sellainen, jolla ei ole PCOS:ää.
Tutkimusnäyttö tästä on hyvin ristiriitaista ja riittämätöntä. Interventiotutkimuksissa, joissa tutkittavat ovat esimerkiksi muuttaneet elämäntapojaan tai ottaneet laihdutuslääkettä, PCOS:n kanssa elävät ovat pudottaneet painoaan yhtä paljon kuin verrokkiväestö. PCOS:n kanssa elävillä on kuitenkin todettu olevan enemmän painonpudotukseen liittyviä haasteita, kuten masennus ja syömishäiriöt.
Myytti 6: Laihdutus normaalipainoon parantaa PCOS:n.
PCOS:ään ei ole olemassa varsinaista parannuskeinoa. Painonpudotus voi helpottaa PCOS-oireita ja vähentää monien eri sairauksien riskiä, mutta on muistettava, että myös normaalipainoisilla PCOS:n kanssa elävillä voi olla terveyshaasteita.
Lopuksi haluaisin toivottaa myötätuntoa sinulle, PCOS:n kanssa kamppaileva. Et ole yksin! Jos sinulla on vaikeuksia syömisen tai kehonkuvan kanssa, älä epäröi hakea apua ravitsemusterapeutilta tai psykologilta. Ansaitset ymmärrystä ja tukea haasteidesi kanssa.
Syysterveisin,
Väitöskirjatutkija Emilia Pesonen, Oulun yliopisto
Lähteitä:
Teede, H. J., Tay, C. T., Laven, J. J. E., Dokras, A., Moran, L. J., Piltonen, T. T., Costello, M. F., Boivin, J., Redman, L. M., Boyle, J. A., Norman, R. J., Mousa, A., & Joham, A. E. (2023). Recommendations From the 2023 International Evidence-based Guideline for the Assessment and Management of Polycystic Ovary Syndrome. The Journal of clinical endocrinology and metabolism, 108(10), 2447–2469. https://doi.org/10.1210/clinem/dgad463
Pesonen, E., Nurkkala, M., Niemelä, M., Morin-Papunen, L., Tapanainen, J. S., Jämsä, T., Korpelainen, R., Ollila, M. M., & Piltonen, T. T. (2023). Polycystic ovary syndrome is associated with weight-loss attempts and perception of overweight independent of BMI: a population-based cohort study. Obesity (Silver Spring, Md.), 31(4), 1108–1120. https://doi.org/10.1002/oby.23681
Jiskoot, G., Dietz de Loos, A., Beerthuizen, A., Timman, R., Busschbach, J., & Laven, J. (2020). Long-term effects of a three-component lifestyle intervention on emotional well-being in women with Polycystic Ovary Syndrome (PCOS): A secondary analysis of a randomized controlled trial. PloS one, 15(6), e0233876. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0233876
Koivuaho, E., Laru, J., Ojaniemi, M., Puukka, K., Kettunen, J., Tapanainen, J. S., Franks, S., Järvelin, M. R., Morin-Papunen, L., Sebert, S., & Piltonen, T. T. (2019). Age at adiposity rebound in childhood is associated with PCOS diagnosis and obesity in adulthood-longitudinal analysis of BMI data from birth to age 46 in cases of PCOS. International journal of obesity (2005), 43(7), 1370–1379. https://doi.org/10.1038/s41366-019-0318-z
Ee, C., Pirotta, S., Mousa, A., Moran, L., & Lim, S. (2021). Providing lifestyle advice to women with PCOS: an overview of practical issues affecting success. BMC endocrine disorders, 21(1), 234. https://doi.org/10.1186/s12902-021-00890-8
Awoke, M. A., Earnest, A., Joham, A. E., Hodge, A. M., Teede, H. J., Brown, W. J., & Moran, L. J. (2021). Weight gain and lifestyle factors in women with and without polycystic ovary syndrome. Human reproduction (Oxford, England), 37(1), 129–141. https://doi.org/10.1093/humrep/deab239
Kujanpää, L., Arffman, R. K., Pesonen, P., Hurskainen, E., Järvelin, M. R., Franks, S., Tapanainen, J. S., Morin-Papunen, L., & Piltonen, T. T. (2024). Polycystic ovary syndrome presents as a multimorbid condition by age 50: birth cohort linkage to national register data. European journal of endocrinology, 190(6), 409–420. https://doi.org/10.1093/ejendo/lvae057