PCOS-tutkimuksen viimeisimmät tuulet

nettisivun kuva ajankohtaistatapahtumat (17)

Oikein mukavaa PCOS-viikkoa kaikille lukijoille! Tänään luvassa tieteellinen tervehdys Oulusta, Suomen PCOS-tutkimuksen pääkaupungista. Oulun yliopistollisen sairaalan naistenklinikalla ja Oulun Yliopistolla on pitkät perinteet oireyhtymän tutkimuksesta usean vuosikymmenen ajalta ja tutkimusryhmät ovat edelleen vahvoja. Joka päivä selvitämme lisää PCOS:n synnystä ja sen vaikutuksista ihmisten terveyteen aina lapsuudesta vanhuusikään saakka. Tämä tausta huomioiden olen päättänyt nyt avata teille lukijat, hieman uusimpia tieteellisiä havaintoja PCOS:n elämänkaaren varrelta. Monia asioita on jo tiedetty pitkään, mutta aina löydetään myös jotain uutta.

Tunnistaminen ja tiedon lisääntyminen on suunta kohti parempaa tulevaisuutta niin diagnosoinnin kuin hoidonkin osalta.

Kuten tiedetään PCOS esiintyvyys on noin 5-15% väestössä. Kyse ei ole siis pienestä ihmisryhmästä ja onkin ollut sikäli mukava nyt loppukesän ja syksyn aikana seurata valtakunnan medioista uutisointia PCOS:aan liittyen. Tunnistaminen ja tiedon lisääntyminen on suunta kohti parempaa tulevaisuutta niin diagnosoinnin kuin hoidonkin osalta. Diagnostisissa kriteereissä ei ole tapahtunut muutoksia viimeisten vuosien aikana, mutta on käynyt selväksi, että nuorilla ultraäänilöydöksiä ei tulisi käyttää kriteerinä. Teini-iässä munasarjat ovat lähes aina monirakkulaiset ja itse PCOS-diagnoosi tuleekin perustaa epäsäännölliseen kiertoon yhdistettynä mieshormoniylimäärään. Aikuisilla tutkimukset, muun muassa Suomesta, ovat vahvistaneet oireperusteisen diagnoosin merkitystä. Henkilöt, jotka raportoivat sekä kuukautiskierron häiriöitä että liiallista karvankasvua pystytään tunnistamaan oireyhtymän potilaiksi eikä ultraääni siten ole välttämätön. Tämä tieto helpottaa tilan tunnistamista myös esimerkiksi yleislääkärin vastaanotolla.

Ylipainon vahva merkitys PCOS:ssa on tunnettu jo pitkään. Painon lisääntyminen tuo esiin tyypillisiä oireita ja voi paljastaa henkilön taipumuksen oireyhtymään. Tutkimuksissa on havaittu, että PCOS-potilaat ovat muuhun väestöön verrattuna ylipainoisempia jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Onkin ajateltu, että varhainen ylipaino toimii riskitekijänä oireyhtymän kehittymiselle.

Hedelmällisyys ja sen alentuminen ovat usein ongelmana PCOS:aa sairastavilla. Hedelmättömyys PCOS-potilailla on jopa 15-kertaista verrattuna muuhun väestöön ja useammat tarvitsevat myös lapsettomuushoitoja. Kuitenkin pitkäaikaisissa seurantatutkimuksissa ympäri maailmaa on raportoitu, että PCOS-potilailla on yhtä paljon lapsia kuin terveillä verrokeilla. Suomalaisessa työssä todettiin jopa hieman suurempi lapsiluku henkilöillä, joilla on ollut todettavissa PCOS hedelmällisessä iässä.

Perinteisesti oireyhtymää on pidetty vahvasti gynekologisena vaivana, mutta nyt tiedetään, että siihen liittyy myös paljon muuta ja tämä edelleen vahvistaa oireyhtymän tunnistamisen merkitystä.

Oireyhtymän psykologisia vaikutuksia on viimeisten vuosien aikana myös tutkittu laajasti. On todettu, että masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta on PCOS-potilailla enemmän ja samoin raskauteen sekä lapsivuodeaikaan liittyvien mielialaongelmien riski on suurempi. Psyykkisen stressin tunnistaminen PCOS-potilasryhmässä on erittäin tärkeä havainto. Perinteisesti oireyhtymää on pidetty vahvasti gynekologisena vaivana, mutta nyt tiedetään, että siihen liittyy myös paljon muuta ja tämä edelleen vahvistaa oireyhtymän tunnistamisen merkitystä. Lisäksi tuoreessa suomalaisessa tutkimuksessa todettiin, että työstä poissaolot ja työkyvyttömyys ovat yleisempiä henkilöillä, joilla on PCOS.

Edelleen osat oireyhtymästä ovat selvittämättömiä ja lisää tutkimusta tarvitaan. On tärkeä lisätä tietoa ja tuoda sitä terveydenhuollon ammattihenkilöille, jotta tunnistaminen ja hoito saadaan tuotua nykypäivään. PCOS tulee tunnistaa gynekologisena oireyhtymänä, mutta hoitoon tarvitaan moniammatillista yhteistyötä esimerkiksi psykiatrien ja ihotautien sekä sisätautien asiantuntijoiden kanssa. Tietoa saadaan koko ajan lisää ja oireyhtymän hyvin tuntevien ammattilaisten lisäksi tarvitaan vahvoja potilasjärjestöjä – yhteistyöllä luodaan parempaa ennaltaehkäisyä, tunnistamista, hoitoa sekä ennen kaikkea elämänlaatua oireyhtymän kanssa kamppaileville ihmisille.

 

Työ tiedon parissa jatkuu!

 

Syysterveisin,

Pekka Pinola

LT, synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri

PCOS-tutkija, Kliininen opettaja

 

Kategoriat: