Näin endometrioosiviikolla sain mahdollisuuden pohtia viikon teemaa eli mielen hyvinvointia läheisen silmin. Tekstin kirjoittaminen juuri endometrioosiviikolle on hauskaa, koska vuosi sitten endometrioosiviikon aikaan tapasin tyttöystäväni, jonka kautta endometrioosista tuli myös osa omaa arkeani. Me läheiset olemme omalta osaltamme hyvin tärkeitä tukipilareita sairastavan henkilön elämässä. Ihmissuhteessa – kuten parisuhteessa tai perhesuhteessa – on mukana sekä yksilöiden oma hyvinvointi, että yhteinen hyvinvointi. Läheisen sairauden tuomat haasteet voivat joskus heikentää hänen hyvinvointiaan, joka usein näkyy myös yhteisessä hyvinvoinnissa. Pienillä asioilla voi kuitenkin vaalia toisen hyvinvointia. Tässä kohtaa pienet teot ovat suuria: joskus vain kädestä pitäminen riittää. Lisäksi on tärkeää muistaa pitää huolta omasta hyvinvoinnista. Seuraavaksi nostan esille omasta mielestäni tärkeitä pointteja aiheesta.
Läheisen tuella on suuri merkitys
Ensimmäiseksi haluan nostaa esille voimattomuuden tunteen niissä tilanteissa, joissa ei pysty helpottamaan toisen tuskaa esimerkiksi kipukohtauksen iskiessä. Tällaiset tunteet ovat erittäin normaaleja. Tämän voimattomuuden hyväksyminen oli itselleni oppimisen paikka ja on sitä välillä vieläkin. Aluksi tuntui, ettei pystynyt ollenkaan olemaan hyödyksi näissä tilanteissa. Siksi tahdonkin nostaa esille, että älä jää vähättelemään oman tukesi merkitystä. Niin kuin jo sanoin, joskus et voi muuta kuin pitää kädestä kiinni tai silittää, kun toista sattuu. Tämä on silti erittäin tärkeää ja auttaa läheistäsi muistamaan, ettei hän ole yksin sairauden ja sen tuomien tilanteiden kanssa.
On myös hyvä muistaa, että krooninen sairaus vaikuttaa myös endometrioosin kanssa elävän mielen hyvinvointiin ja voi ajoittain horjuttaa sitä. Joskus voi tuntua hölmöltä, kun toinen pahoittelee suunnitelmien peruuntumista kipukohtauksen takia. Tätä voi olla läheisenä vaikea ymmärtää, koska eihän se ole henkilön oma päätös koska kipu tulee. Yritetään kuitenkin muistaa, että syyllisyys on silti täysin ymmärrettävä tunnereaktio toiselle. Tässä kohtaa auttaa lempeys ja toiselle voi kertoa, kuinka itse ymmärtää tilanteen. Tämä ei suinkaan tarkoita, ettei myös itseä saisi harmittaa suunnitelmien peruuntuminen. Sekin on täysin ymmärrettävä tunnereaktio. Tähän haluankin nostaa esille omaksi lempparikseni nousseet kotitreffit! Kotona voi olla helpompi luoda sellainen ympäristö, jossa pystyy yhdessä viettämään aikaa sairauden tuomista haasteista huolimatta. Ravintolaillan korvaukseksi toiselle tehty illallinen piristää molempien iltaa!
Avoimesta keskustelusta yhteistä hyvinvointia
On tärkeää myös muistaa, että meillä läheisillä on oikeus omaankin elämään. Joskus on ikävää jättää toinen sängyn pohjalle pienessä kivussa, kun itse lähtee katsomaan kavereita. Koita kuitenkin muistaa, ettei kumppanisikaan tahdo sinun peruvan omia menojasi hänen takiaan. Itse olen opetellut tilanteissa tavaksi sen, että kerron minun olevan soiton päässä tilanteen pahentuessa. Pahemmissa tilanteissa kumppanini tietää, että tahdon olla tukena. Tämä käytäntö luo turvan myös omalle lähtemiselle: on helpompi lähteä, kun tietää toisen soittavan, jos hän minua tarvitsee.
Loppujen lopuksi mielestäni yhteisen hyvinvoinnin tärkein lähtökohta on avoimuus. Onkin hyvä muistaa, että läheisellä on oikeus tuoda ilmi kunnioittavasti omia tuntemuksiaan tai kysellä mieltä painavia kysymyksiä. Asioista keskustelu yhdessä tuo turvaa molemmille ja rakentaa hyvän pohjan yhteiselle hyvinvoinnille.
Viimeiseksi voisin heittää tähän pienen käytännön vinkin: reissuun lähtiessä voi itse olla aktiivinen ja napata sen enempää sanomatta lämpöpullon tai TENS-laitteen mukaan laukkuun. Joskus toista saattaa näiden ottaminen mukaan turhauttaa. Hiljaisesti toteutettu omatoiminen päätös pakata nämä mukaan on todettu meillä toimivaksi ratkaisuksi etenkin silloin, kun kumppanin itsepäisyys pärjätä kivun kanssa ilman apuja nousee esille.
Mukavaa Endometrioosiviikkoa kaikille!
Kirjoittaja: Elina Palonen
