Vestibulektomiatarinani

vulvodyniaviikko blogi

Vestibulektomiatarinani

Määritelmänä vestibulektomia on vulvodynian kirurginen hoitokeino. Vestibulektomiassa emättimen eteisen kipupisteiden kudosalue poistetaan ja korvataan eteen ja alas vedetyllä vaginan limakalvolla. (Korento ry). Kerron nyt oman tarinani, jossa päädyttiin kirurgiaan.

Vulvan alueen kivut ovat olleet läsnä koko nuoruuteni ajan jollain tavalla. Teininä en saanut tamponia laitettua itselleni, kun kuukautiseni alkoivat yllättäen ja minulla ei ollut juuri silloin mukana sidettä. Sain joltain tamponin, ja minulle iski terävä kipu ja en saanut laitettua sitä paikoilleen. Myöhemmin ensimmäinen seksikokemukseni päättyi huonosti, sillä yhdyntä ei onnistunut ja kipu oli valtava.
Muutamia vuosia tästä eteenpäin minulle asetettiin kierukka ehkäisyä varten, mutta se ei sopinut minulle jatkuvien supistelujen takia. Lopulta kun se otettiin pois, siinä kasvoi bakteerikasvustoa, ja sain antibioottikuurit hoidoksi. Yhdyntöjen onnistuminen loppui ja minulla diagnosoitiin vulvodynia. Myöhemmin diagnoosi tarkentui vestibuliitiksi.

Hoitona oli ensin pieni kipulääkitys, puudutusgeeli ja pitkä kuuri hiivan estoon. Geelin avulla minun piti fysioterapeutin ohjauksessa siedättää kipupisteitä ja harjoitella lantionpohjanlihasten tunnistamista ja rentouttamista. Kun nämä eivät olleet riittäviä ja kivut vaivasivat jatkuvasti, sain lähetteen vestibulektomiaan Helsingin Naistenklinikalle.

Leikkausta ennen oli käynti kirurgin vastaanotolla. Hän kyseli kivuistani ja kuukautisista. Hän tutki minut sekä teki lopullisen päätöksen leikkauksesta. Leikkausta ennen piti käydä verikokeissa. Leikkausaamuna piti olla syömättä ja juomatta. Aikaisemman veritulpan takia sain tukisukat, jotka minun pitikin pukea jalkaani jo kotona heti herätessä.

Sairaalassa hoitaja vielä haastatteli minua ja vaihdoin sairaalakaavun ylleni. Korona-ajasta johtuen maskia piti pitää siihen asti, kunnes minut nukutettiin. Minun leikkausvuoroni oli vasta myöhemmin, joten luin kirjaa ja kuuntelin musiikkia odotellessa. Leikkaus oli iltapäivällä, sillä edelliset olivat venyneet. Minua alkoi heikottaa syömättömyys. Lopulta pääsin saliin ja minulle laitettiin kanyyli, ja sitä kautta antibioottia ennen leikkausta.

Leikkauksesta herätessä kipu oli kova ja heräsin itkien ja hätääntyneenä. Sain kipulääkettä ja hoitaja rauhoitteli minua. Lääkärikin kävi minua katsomassa heräämössä mutten muista kuin häivähdyksen siitä, enkä mitään mitä hän sanoi. Minut siirrettiin osastolle, sillä kello oli jo niin paljon. Osastolla sain vihdoin syötävää. Lähetin huvittuneena kuvan reisistäni parille ihmiselle, sillä ne olivat oranssit värjätystä puhdistusaineesta. Olin edelleen kipeä enkä päässyt kotiin, sillä viimeisemmästä vahvasta kipulääkkeestä seurannassa piti olla 4 tuntia. Lääkettä jouduttiin antamaan useaan kertaan. Lopulta kotiuduin yöllä avopuolison hakiessa minut. Hän oli suojannut sängyn värjäytymien ja verenvuodon varalta. Sain yhteystiedot osastolle ja päivystykseen, jos minulla olisi kysyttävää tai jotain akuuttia voinnissa.

Seuraava päivä meni melkein kokonaan nukkuessa väsymystä pois. Illasta kävimme pienellä kävelyllä. Portaita en kyennyt kivun takia menemään, joten käytin ensin hissiä. Toipumisen edetessä menin ensin askel kerrallaan yhden kerroksen ja siitä hissillä loput kerrokset alas. Lääkäri oli ennen leikkausta varoittanut, että toipuminen on kivuliasta ja sainkin sitä varten kipulääkityksen kotiin. Minun piti myös syödä kahta eri antibioottivalmistetta päällekkäin kuuri tulehdusriskin vuoksi.

Tikit olivat sulavia, joten odotettavissa oli, että vuotoa voi tulla parin viikon päästä leikkauksesta. Minulla vuotoa oli kuitenkin jo ennen tätä ja kävinkin päivystyksessä sen ja kivun takia sairasloman aikana. Yksi tikki oli jäänyt löysälle ja kohtaan oli tullut veripaukama, joka tihuutti. Se puristettiin, mutta tikki jätettiin sellaisenaan löysäksi.

Kävelyn hitaus alkoi vähitellen toipumisen edetessä kaikkoamaan. Pahoinvointia oli jokseenkin paljon, johtuen ehkä enemmän kipulääkityksestä. Jälkitarkastuksia oli muistaakseni tarkoitus olla kaksi, ensin n. kuukauden päästä ja vielä 2–3 kk päästä. Tässä yhteydessä sain myös endometrioosidiagnoosin. En muista toteutuivatko nämä molemmat vai peruttiinko toinen. Sairaslomasta oli puhe ensin seitsemän päivää, mutta fyysisen työni takia sitä määrättiin lopulta vajaa pari viikkoa. Nostelu, kantaminen, urheilu ja yhdynnät olivat kolme viikkoa kiellettyä. Uinti ja kylpeminen oli myös kielletty. Ulkosynnyttimiä piti suihkuttaa useamman kerran päivässä. Venytysharjoituksia piti jatkaa taas toipumisen jälkeen.

Kun toipuminen leikkauskivusta oli ohi, huomasin onnekseni, että se raastava jatkuva kipu alapäässä oli vihdoin poissa! Kamala polte emättimen aukossa oli myös poissa. Minä sain leikkauksesta todella hyvän vasteen. Yhdynnätkin ovat onnistuneet nyt useammin, kuin ennen leikkausta, jolloin se oli mahdotonta. Vulvodyniani on oireillut huomattavasti vähemmän kuin ennen, joten olen kiitollinen, että minulle tehtiin leikkaus. Toivottavasti se tehtäisiin monelle muullekin.

Nimimerkki Vulvaryminä

Kategoriat: