Vulvodynian monisyiset taustatekijät

Vulvodyniaksi kutsutaan kroonista, yli kolme kuukautta kestänyttä ulkosynnytinten alueella esiintyvää kipua, jolle ei ole selvää syytä. Vulvodynia on yleinen vaiva: jopa 8–16 % on kärsinyt erilaisista ulkosynnyttimien alueen kiputiloista. Yleisyydestään huolimatta vulvodynia on yhä huonosti tunnettu oireyhtymä. Vain pieni osa potilaista saa ajoissa oikean diagnoosin ja tämän myötä hoitoon pääsy viivästyy. Vulvodynian perimmäistä alkuperää ei tunneta, ja siksi hoitokin on haasteellista. Aika ajoin vulvodyniaa esitetään toiminnalliseksi häiriöksi. Toiminnallisista häiriöistä puhutaan silloin, kun lääkäri ei löydä oireille elimellistä syytä. Tyypillistä on, että keskushermosto on herkistynyt ja keho reagoi voimakkaasti tavanomaisiinkin aistimuksiin. Toiminnallisen häiriön oireet ovat todellisia ja aiheuttavat usein merkittävää haittaa. Vulvodynian taustatekijät ovat kuitenkin monisyisempiä. 

Vulvodynian yleisin muoto on vestibulodynia, joka esiintyy emättimen paikallisena kosketusarkuutena. Yleisin oire on yhdyntäkipu tai esimerkiksi tamponin laiton yhteydessä ilmenevä kipu. Toinen, harvinaisempi vulvodynian muoto on neuropaattinen vulvodynia (myös essentiaalinen tai yleistynyt vulvodynia), jossa jatkuvaa ja epämääräisempää kipua esiintyy laajahkolla alueella. Kipu voi pahentua esimerkiksi istumisen tai liikunnan seurauksena ja säteillä myös muun muassa pakaroihin ja ristiselkään. 

Ulkosynnyttimien limakalvojen aktivoitunut immuunipuolustus

Etenkin vestibulodyniatyyppisessä vulvodyniassa emättimen aukkoa ympäröivän limakalvon tuntohermotus on muuttunut siten, että jopa kevyt kosketus tuottaa voimakasta kipua. Vulvodynian kanssa elävillä on havaittu olevan keskivertoa enemmän tuntohermoja limakalvojen pinnassa. Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Päivi Tommola osoitti väitöskirjassaan kudostutkimuksen avulla, että ulkosynnyttimien limakalvojen oma immuunipuolustus aktivoituu vestibulodyniassa. Tämän imukudoksen on tarkoitus suojella elimistöä taudinaiheuttajia ja muita uhkia vastaan. Lisääntynyt hermotiheys näyttää olevan yhteydessä tämän imukudoksen aktivoitumiseen. Tommolan tutkimustulokset viittaavat vahvasti siihen, että tulehduspuolustuksen aktivoitumisella ja hälytystilalla on merkitystä kipuaistimuksen herkistymisessä ja vestibulodynian synnyssä.

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Minna Törnävä summasi väitöskirjassaan, että vaikka alkuperä on epäselvä, tutkijat ovat löytäneet yhteyttä hormonaalisiin, perinnöllisiin, tulehduksellisiin ja psykososiaalisiin tekijöihin. Vestibulodynian ja nuorena aloitetun yhdistelmäehkäisyn käytöllä on havaittu olevan yhteys. Myös toistuvien emätin- ja virtsatietulehduksien on todettu olevan yhteydessä vulvodynian ensioireiden ilmenemiseen. 

Krooninen hermoperäinen kipu

Naistentautien emeritusprofessori Jorma Paavosen mukaan neuropaattinen vulvodynia johtuu häpyhermon aiheuttamasta kroonisesta kiputilasta. Kiputilan syy on tuntematon, mutta kipu voi alkaa tulehduksen tai esimerkiksi leikkauksen tai synnytyksen seurauksena. Istuminen pahentaa usein kipua ja kipu on provosoitavissa istuinkyhmyä palpoimalla. 

Vulvodynia missä tahansa muodossa heikentää merkittävästi seksuaaliterveyttä ja yleistä elämänlaatua sekä kuormittaa henkistä hyvinvointia. Koska vulvodynian taustatekijät ovat sekä monisyisiä että edelleen osittain tuntemattomia, on epätarkoituksenmukaista luokitella se esimerkiksi pelkästään toiminnalliseksi häiriöksi. Tarvitaan lisää tutkimusta vulvodynian syistä, jotta siihen voidaan löytää toimivampia hoitokeinoja ja diagnoosiviivettä voidaan lyhentää.

Lue lisää aiheesta:

Tommola, P. 2017. Etiopathogenesis and Treatment of Localized Provoked Vulvodynia. Helsingin yliopisto. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3196-6

Törnävä, M. 2017. Vastaanotolla vulvodyniaa sairastava nainen: koulutusinterventiotutkimus vulvodynian ja sen hoidon tietämyksestä terveydenhuoltohenkilöstöllä. Tampereen yliopisto. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0526-0

Paavonen, J. 2020. Vulvovaginaaliset ongelmat: kokemusperäinen ja näyttöön perustuva tieto. Lääkärilehti 75(1–2), 39–49.

Kirjoittajat: Riikka Uljas-Bärman & Charlotta Piri

vd kannanotto
Kategoriat:
Scroll to Top