Lausunto selvityksestä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustustoiminnan edellytyksistä ja linjauksista

1. Raportissa ehdotetaan avustustoiminnan uudistamista kahdella vaihtoehtoisella mallilla

A - Tasapainoista tulevaisuutta rakentamassa (raportin kappale 4.1.)
B - Muutokseen sopeuttaminen (raportin kappale 4.2)

Kumpi malleista soveltuu mielestänne paremmin uudistuksen lähtökohdaksi?

• Ei kumpikaan

Vaihtoehdot A ja B on käsitelty selvityshenkilön raportissa hyvin eri tavoin, mikä vaikeuttaa niiden vertailua ja kannanmuodostusta vaihtoehtoihin lausuntopyynnössä esitetyllä tavalla. Kumpikaan esitetyistä malleista ei vastaa riittävästi siihen, miten kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset ja itsenäisyys tulevaisuudessa turvataan. Esitetyt teemat eivät huomioi riittävästi pitkäaikaissairaiden tarpeita.

2. Selvityshenkilön raportissa esitetyssä Tasapainoinen tulevaisuus- avustusmallissa avustuksia kohdennettaisiin viidelle teema-alueelle, jotka liittyvät yhteiskunnan keskeisiin haasteisiin, joihin liittyvään toimintaan tulisi jatkossa kohdentaa STEA-avustuksia. Teemat liittyvät suomalaisen yhteiskunnan keskeisiin haasteisiin, kuten ikärakenteen muutokseen ja kansansairauksiin. Kappaleessa 4.1 esitetyt teemat ovat:  

lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin lisääminen
ikääntyneiden toimintakyvyn tukeminen
mielenterveyden edistäminen
yksinäisyyden vähentäminen ja osallisuuden vahvistaminen
väestöterveyden edistäminen ja kansansairauksien ehkäisy

Ovatko esitetyt teemat edustamasi organisaation näkökulmasta perusteltuja?

Teemat ovat tärkeitä kokonaisuuksia ja liittyvät järjestöjen tekemään työhön. Järjestöjen toiminnan tulee kuitenkin perustua kohderyhmän tarpeisiin eikä ulkopuolelta määriteltyihin teemoihin. Pitkäaikaissairaiden näkökulmaa ei huomioida teemoissa siltä osin, kun ne eivät kuulu varsinaisiin kansansairauksiin. Eri ikäryhmien välinen vastakkainasettelu herättää järjestöissä usein ärtymystä ja on tärkeää, että lasten, nuorten ja ikääntyneiden ohella huomioidaan myös työikäisten tarpeet. Pitkäaikaissairauksien kohdalla vaikutukset työkykyyn ovat usein merkittäviä ja työelämän tukeminen on tärkeä järjestöjen aihepiiri. Myös muut työikäisiin liittyvät aihepiirit, kuten tahattoman lapsettomuuden vähentäminen, ovat olennaisia. 

Arvionne teema-alueiden tärkeydestä asteikolla 1-5 (1= tärkein, 5 = vähiten tärkeä); Käytä kutakin vaihtoehtoa vain kerran seuraavissa kysymyksissä.

• Ei vastausta

3. Selvityshenkilön raportissa on esitetty kappaleessa 4.1.3., että järjestöjen toiminnan alueellisia hyödyntämismahdollisuuksia voitaisiin lisätä ja hallinnollista taakkaa keventää siirtämällä hyvinvointialueiden järjestöavustukset STEAn hallinnoitavaksi? Kannatatteko ehdotusta järjestöavustusten siirtämisestä hyvinvointialueilta STEA-avustuksiksi?

• Ei vastausta

4. Kappaleessa 4.1.1.6 selvityshenkilö on esittänyt tapoja, joilla teemoja olisi mahdollista työstää edelleen siten, että STEAlla on alkuvaiheessa merkittävä rooli. Miten mielestänne mahdolliset muut teemat tulisi määritellä?

Jos teemoihin perustuva malli on mukana jatkotyöstössä, sen tulee olla pienessä roolissa eikä avustusten jaon tule pohjautua merkittäviltä osin siihen. Järjestöillä tulee säilyä autonomia toteuttaa toimintaa kohderyhmänsä tarpeisiin pohjautuen ja pitkäjänteisesti. Mahdollisia teemoja tulee työstää niin, että STEA:n rooli on koordinoiva ja järjestöt pääsevät laajasti vaikuttamaan teemoihin. 

5. Muita huomioitanne raportista

Selvitys pohjautuu kahteen eri vaihtoehtoon, joita on käsitelty hyvin eri tavoin ja joita on hankala vertailla keskenään. Korento ry:n mielestä kumpikaan ei vastaa riittävällä tavalla siihen, miten tulevien vuosien leikkaukset käytännössä kohdentuisivat mahdollisimman järkevällä tavalla ja miten sekä lyhyen että pitkän aikavälin vaikutukset leikkauksista eivät vaaranna järjestöjen työn ydinasioita. Selvityksessä ei myöskään näy järjestöjen rooli demokratian ja kansalaisyhteiskunnan puolustajina.

Korento kannattaa avustusten painopisteen siirtämistä kohti yleisavustuksia ja erillisten avustuskohteiden määrän vähentämistä järjestöä kohden. Tämä on kehysriihen 2024 mukaista eli  painottaisi avustustoiminnassa yleisavustuksia hankeavustusten sijaan.

Vaihtoehto B:ssä ei ole eritelty riittävästi leikkausten kohdentumista. Vaihtoehto A taas merkitsee erittäin suurta reformia koko avustusjärjestelmään ja sen vaikutuksia ei ole pystytty arvioimaan riittävästi. Selvityksessä ei kuvata, kuinka suuresta uudelleenkohdentamisesta vaihtoehdossa A olisi kyse suhteessa nykyiseen avustustenjakoon eikä se mikä nykyisestä järjestöjen toiminnasta jäisi näiden

painopisteeksi asetettujen kohderyhmien ja teemojen ulkopuolelle. Pitkäaikaissairaiden tukemiseen kohdistuva potilasjärjestötoiminta toteuttaa monilta osin näihin teemoihin liittyvää toimintaa, mutta ei suoranaisesti kuulu minkään tietyn teeman alle. On siis mahdotonta arvioida selvityksen perusteella, turvaisiko tämä malli potilasjärjestöjen autonomian ja toimintaedellytykset jatkossa myös niiden sairauksien osalta, joita ei lasketa varsinaisiksi kansansairauksiksi. Monilla muilla pitkäaikaissairauksilla on merkittäviä kansantaloudellisia ja kansanterveydellisiä vaikutuksia. Lisäksi gynekologiset sairaudet ja oireyhtymät aiheuttavat tahatonta lapsettomuutta. Nämä moninaiset vaikutukset tulisi huomioida teemoissa. 

Korento on huolissaan siitä, että raportin malleissa järjestöjen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta ollaan kaventamassa merkittävästi, mikäli toiminnan painopisteet määritellään tiukasti valtion hallinnon toimesta ja hankerahoituksia suunnataan hallitusohjelman toimeenpanoon. Selvityksestä syntyy vaikutelma, että järjestöt itse eivät osaisi suunnata toimintaansa vaikuttavasti olennaisiin kysymyksiin. Tämä näkemys on ristiriidassa viime kesänä annetun kansalaisyhteiskuntastrategian peruslähtökohtien kanssa.

Kokonaisuuden tavoitteena tulee olla järjestöjen toiminnan sopeuttaminen järjestöjen ehdoilla sekä järjestötyölle ominaisen ketteryyden säilyttäminen. Jotta rakenneuudistukset olisivat mahdollisia, on järjestöillä oltava luottamus avustusjärjestelmän ennustettavuuteen.

Järjestöjen ketteryyden takaamiseksi myös jatkossa on tärkeää, että avustukset eivät ole täysin sidottuja tiettyyn ennalta tarkasti määriteltyyn toimintaan. Tämä joustavuus mahdollistaa resurssien ohjaamisen myös odottamattomiin tarpeisiin, mikä on kriittistä erityisesti tänä päivänä nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Samalla tämä lisää järjestöjen työn vaikuttavuutta sekä parantaa tuottavuutta hallinnollisen taakan keventyessä. 

Huomioitavaa on myös se, että Gynekologinen potilasjärjestö Korento ry:ssä, kuten myös muissa pienissä valtakunnallisissa järjestöissä, hallinto on hyvin kevyttä. Esimerkiksi toiminnanjohtajan työhön kuuluu hallinnollisten töiden lisäksi kohderyhmän kanssa tehtävä työ. Yksiportaisena valtakunnallisena järjestönä Korennolla ei myöskään mene hallinnollisia resursseja paikallistoiminnan hallinnoimiseen, vaan paikallistasolla keskitytään itse toimintaan, kun hallinto on keskitetty. Hallinnosta pienissä järjestöissä ei siis yksinkertaisesti voisi edes säästää, vaan säästöt merkitsisivät suoraa leikkausta järjestön perustoimintaan ja kohderyhmän hyväksi tehtävään työhön. 

Toiminnan rahoituksen perustuminen vaikuttavuusarviointiin ja toiminnan tuloksellisuuteen on ollut keskeisessä osassa STEA-avustusten saamisessa jo kauan. Toiminnan vaikuttavuus on tärkeä ja tarkoituksenmukainen mittari myös tulevaisuudessa.

Korento kannattaa raportissa tehtyjä ehdotuksia hallinnon ja varainhankinnan helpottamiseksi. Näitä ovat se, että yleis- ja kohdennettu yleisavustus myönnettäisiin jatkossa kolmeksi vuodeksi kerrallaan, tuloksellisuus- ja vuosiselvitykset tehtäisiin nykyistä harvemmin ja erillisen tilintarkastusraportoinnin alaraja nostettaisiin 500 000 euroon. Lisäksi lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentaminen koskemaan kaikkia sosiaali- ja terveysalan järjestöjä on kannatettavaa.

31.1.2025

Gynekologinen potilasjärjestö Korento ry.
Olga Haapa-aho, toiminnanjohtaja