Mielipidekirjoitus: Työterveyshuollossa piilee tasa-arvo-ongelma

20.11.2025 Helsingin Sanomat

Työterveyshuollossa piilee tasa-arvo-ongelma | HS.fi

Gynekologiset sairaudet ja oireyhtymät voivat vaikuttaa työkykyyn merkittävästi. Ne kuitenkin rajataan usein sopimuksen ulkopuolelle.

Kuulostaisiko reilulta, jos saisit sukupuolesi perusteella huonompia työsuhde-etuja kuin kollegasi? Tämä on monelle naiselle todellisuutta jo nyt. Yhteiskunnassa, jossa naisten osuus työvoimasta on keskimäärin 46–48 prosenttia, voitaisiin puhua epäreiluuden sijaan jopa epätasa-arvosta.

Suuri osa suomalaisista saa perusterveydenhuollon palvelunsa työterveyshuollosta. Lakisääteinen työterveyshuolto ei itsessään sisällä sairauden hoitoa, mutta moni työnantaja tarjoaa työntekijöilleen myös vapaaehtoisia lisäpalveluita, kuten yleislääkärin käyntejä, silloin kun ne nähdään työkyvyn kannalta tärkeinä. Moneen vaivaan voikin saada diagnoosin ja hoitoa työterveyshuollon sairausvastaanotolla sen sijaan, että sairautta hoidettaisiin terveysasemalla.

Kaikkia työterveydenhuollon piirissä olevia ei kuitenkaan hoideta yhdenvertaisesti. Jos sairaus tai oireet nimittäin kuuluvat naistentautiopin eli gynekologian piiriin, ne usein rajataan sopimuksen ulkopuolelle. Siitä huolimatta, että useimmiten myös niitä voitaisiin diagnosoida ja hoitaa perusterveydenhuollossa.

Gynekologiset sairaudet ja oireyhtymät voivat vaikuttaa työkykyyn merkittävästi – samoin kuin vaihdevuodet, jotka kuuluvat jokaisen syntymässä naiseksi määritellyn elämään. Gynekologisia sairauksia ja oireyhtymiä myös tunnistetaan huonosti ja niiden diagnoosiviiveet ovat pitkiä. Hoitamattomana oireet kuormittavat terveyttä sekä heikentävät työ- ja toimintakykyä.

Naiserityisten terveyshaasteiden vaikutus työhyvinvointiin havaittiin selvästi Työhyvinvoinnin rakentajat -hankkeen alkukartoituksessa, jossa lähes 80 prosenttia kuntien naistyöntekijöistä ilmoitti kokeneensa viimeisen puolen vuoden aikana työkykyä heikentäviä oireita. Kolmanneksella naisista oireiden vaikutus työhyvinvointiin ja työkykyyn oli suuri.

Olisi niin työntekijöiden kuin työnantajienkin etu, että myös naiseksi syntymässä määriteltyjen oireita hoidettaisiin työterveyshuollon sairausvastaanotolla silloin, kun se on mahdollista. Näin voitaisiin parhaimmillaan ehkäistä pitkittyneitä työkykyhaasteita ja parantaa työntekijän terveyttä ja työkykyä viivytyksettä. Työterveydessä voitaisiin myös huomioida ennaltaehkäisevästi sairaudesta aiheutuvat työkykyriskit, sillä lääketieteellisen osaamisen lisäksi myös työn luonne on siellä tiedossa.

Tarvitsemme työkykyisiä ja terveitä suomalaisia jatkossa yhä enemmän, kun väestön ikärakenne muuttuu. Naiserityisten terveyshaasteiden huomiointi on avain myös työvoiman saatavuuden varmistamiseen, sillä naiset muodostavat merkittävän osuuden työikäisistä. Olisiko siis viimein aika siirtyä nykyaikaan ja kiinnittää huomiota työelämän tasa-arvoisuuteen myös työterveyshuollossa?

Tiia Tuovinen
koordinaattori
Gynekologinen potilasjärjestö Korento ry

Riikka K. Arffman
dosentti, Työhyvinvoinnin rakentajat -hankkeen projektivastaava, Oulun yliopisto