Eilen julkaistiin Ainon blogisarjan ensimmäinen osa, jossa Aino taustoitti omaa tilannettaan ja kertoi jaksamisen ja hoidon tärkeydestä. Tässä blogisarjan toisessa ja viimeisessä osassa Aino jatkaa vulvodynia-aiheen käsittelyä tilanteen hyväksymisen ja seksuaalisuuden näkökulmasta.
Tilanteen hyväksyminen
Dyni ei ole ohimenevä flunssa, johon auttaa burana ja sisu
Itse yleensä miellän dynini siiliksi. Se ei oikeastaan ole kovin pelottava, eikä vaarallinen, mutta sen kanssa joutuu olemaan varovainen. Se on tehnyt pesän mun pilluuni. Jos mä häiritsen sitä – tai jos sillä sattuu olemaan vaan vitun huono päivä, voi se nostaa piikit pystyyn. Sitten sitä pitää rauhoitella, kunnes se käpertyy takaisin nukkumaan.
Siili-vertaus voi tuntua tyhmältä, mutta jos sitä miettii tarkemmin, on siinä järkeä. Jos kärsit pahoista kipuoireista, pahin mitä voit tehdä, on liian kovakouraisesti puuttua siihen. Jatkuva peseminen, miljoonat eri voiteet, kylmä- ja kuumapussit, lääke x, y ja z, voivat lisätä ärsytystä. Jos taas pyrit olemaan hellä, rauhallinen ja suoraviivainen, on olon helpottaminen todennäköisempää. Ota lääkärin suosittelema kipulääke, pistä päälle löysät housut tai hame, käytä kipugeeliä ja kosteusvoidetta, käy lepäämään, selaile nettiä, lue kirjaa, katso hetki Netflixiä. Odota. Ei ole tarvetta vaipua epätoivoon. Tiedän henkilökohtaisesta kokemuksesta, että tämän hallitseminen vaatii paljon harjoitusta, koska dynikivut ovat niin kokonaisvaltaisia, vaikka tuntuvatkin vain pienellä alueella. Niitä kipuja oppii kuitenkin ymmärtämään paremmin ja sietämään, kun sitä tietoisesti harjoittelee. Suosittelen lämpimästi kivun hallintaan suunnattuun mindfullnesiin tutustumista.
Tietenkin on todennäköistä, että oireita ilmenee silloin, kun ei ole niille sopiva hetki. Olen lukenut paljon kommentteja, miten kuvailemani self-help tyrmätään sillä perusteella, että ”olen äiti, en voi vain mennä sohvalle” tai ”mitäs teet, kun pitäis töitäkin tehdä”. Mietin aina, että miten ihmeessä voi olla hyvä äiti tai hyvä työntekijä, jos oikeasti 90% ajasta menee oman olon ajatteluun ja yrittää vain sinnitellä. Olisi minusta korkea aika, että jokainen vulvodyniaa sairastava hyväksyisi sen, että dyni todella vaikuttaa kokonaisvaltaisesti elämään. Mikäli kärsit vaikeista oireista päivästä toiseen, älä elä elämääsi kuin sellainen, jolla ei oireita ole. Kerro esimiehellesi tilanteestasi. Selitä lapsillesi, että tarvitset enemmän heidän osallistumistaan kotiaskareisiin.
Älä salaile. Ole rehellinen itsellesi. Kun hyväksyt, että sinun on muutettava elämäntapojasi vulvodynian takia, helpottuu arki todella paljon. Silloin antaa itselleen luvan muovata siitä sellaisen, että jaksaa paljon paremmin. Ei kukaan voi elää täysillä kiireistä arkea laittaen kaikki muut itsensä edelle, jos pillussa pesii siili. Se on pakko ottaa huomioon, vaikka kuinka vituttaisi, että ei voi elää ihan normaalia Maija Meikäläisen elämää.
Seksuaalisuus ja seksi
Pillusi on päreinä, mutta se ei tarkoita, että seksielämä on ohi
Olen pannut merkille, että monet vulvodyniaa sairastavat alkavat kokea seksin ja seksuaalisuuden lähinnä ahdistavina ja pelottavina asioina. On ihan ymmärrettävää, että vaikean jakson aikana ei todellakaan halua jonkun edes ehdottavan seksiä. Mutta itse en ymmärrä, miksi dyni tuntuu sulkevan koko seksuaalisuuden oven.
Jo ennen kuin sairastuin, olin todella kiinnostunut tutkimaan omaa seksuaalisuuttani ja seksiä. Kun dyni iski päin kasvoja, unohtui se kaikki tyystin. Kaipuun seksiin ja läheisyyteen lakaisi maton alle tai esitti, että sitä ei ole. Olin vihainen aina, kun näin elokuvassa seksikohtauksen. Seksiin suostuin lähinnä, koska tuntui, että piti tai halusin uhmata vulvodyniaa. Huono idea. En suosittele. Nolla kautta viis. Sehän tietenkin entisestään lisäsi vitutusta, että miksi kaikki muut voi panna, paitsi mä!
Kotelouduin ja muumioidun seksuaalisesti. En halunnut edes näyttää seksikkäältä, etten vain herättäisi kenenkään haluja. Silti samalla tuntui lähinnä vain surulliselta – ihan kuin olisin menettänyt ison osan itseäni. Ja niinhän minä olinkin. Onneksi tajusin sen niin pian kuin tajusin, ja toivoisinkin, että jos sinä olet samanlaisessa tilanteessa, niin tartut tuumasta toimeen ja muutat radikaalisti ajattelutapaasi. Siinä apunasi voivat olla muut dynityypit tai seksuaaliterapeutti, psykologi tai lääkäri, tai ihan vain oma kumppani, kumppanit tai kaverit.
Tajusin, että pidemmän päälle oman seksuaalisuuden tukahduttaminen aiheuttaa enemmän pahaa kuin se, mitä yritän sillä käytöksellä vältellä. Itse löysin seksuaalisuuteni uudelleen deittailemalla, ostamalla seksikkäitä rintsikoita ja kokeilemalla ihan eri juttuja sängyssä kuin sitä perus pimppi vasten pimppiä tai munaa sisään. Kyllä dynityyppikin voi nauttia vaikkapa BDSM:stä!
Kokeile rohkeasti löytää seksuaalisuutesi dynin ehdoilla. Muista, että seksikkäästi pukeutuminen ei tarkoita seksiin suostumista. Suuteleminen ei tarkoita seksiin suostumista. Seksi ei tarkoita, että siinä on tehtävä jotakin sinun alapäällesi. Seksi ei silti myöskään tarkoita, että sinun pitäisi vain tyydyttää joku muu. Etsi muita juttuja, jotka kiihottavat. Katso vaikka pornoa, osta hypervibraattori 5000, kokeile pistää peppuusi jotakin tai laita kumppani hyväilemään sinua. Suutele niin, että ranskalaiset kalpenevat tai vaikka piiskaa jotakuta. Pääasia, että saat siitä mielihyvää. Dynin sairastaminen ei tarkoita siitä luopumista. Mutta toki, joskus ei vain tee mieli ja silloin on hyvä harrastaa jotain ihan muuta kuin seksiä.
