Mikä erottaa hyvän hoitokokemuksen huonosta?

Hoitoon hakeutuessani en vielä tiennyt, minkä diagnoosin tulisin saamaan tai miten tuo yksi lääkärikäynti muuttaisi minua ja arkeani.

Olin lopettanut hormonaalisen ehkäisyn käytön lähes vuosi sitten sivuvaikutusten takia. Olimme keskustelleet puolisoni kanssa myös perheenlisäyksestä ja halusin lopettaa pillerit hyvissä ajoin, että kroppani saisi aikaa palautua omaan toimintaansa.

Kuukautiskiertoni ei ollut palautunut vajaassa vuodessa säännölliseksi vaan kierrot olivat todella vaihtelevia ja venyivät usein pitkiksi. Kuitenkaan en tämän asian takia kehdannut mennä ”turhaan ruuhkauttamaan terveydenhuoltoa”. Päätin odottaa vielä muutaman kuukauden ja katsoa tilannetta. Hakeuduin lopulta hoitoon, kun kuukautisvuoto oli yhtäkkiä kestänyt yli kaksi viikkoa. Sain peruutusajan heti seuraavalle päivälle ja menin vastaanotolle pelokkaissa tunnelmissa.

Käynti oli lyhyt, vain muutaman minuutin mittainen. Lääkäri ultrasi minut pitkän hiljaisuuden vallitessa. Sitten hän kertoi munasarjojen olevan rakkulaiset. Mietin, onko se hyvä vai huono asia. Hän kysyi tiedänkö, mikä PCOS on. Vastasin, että olin ehkä saattanut joskus kuulla siitä. Lääkäri jatkoi ultraamista hiljaisuudessa ja totesi sitten: ”Eihän tämä nyt varsinaisesti lapsettomuusdiagnoosi ole, mutta…”. En enää muista, jäikö lause siihen vai jatkoiko hän vielä jotain. Olin järkyttynyt, koska lapsihaave oli suuri ja perheen perustaminen oli vihdoin alkanut olla ajankohtainen asia.

Ultran jälkeen istuin lääkäriä vastapäätä pöydän ääressä ja hän kysyi pikaisesti, onko minulla liiallista karvankasvua, epäsäännölliset kuukautiset tai vaikeuksia painonhallinnassa. Vastasin näihin myöntävästi ja hän totesi diagnoosin olevan PCOS. Ei muuta selitystä, ei avun tarjoamista, ei lääkitystä. Kehotti vain minua laihduttamaan sekä palaamaan puolen vuoden päästä uudelleen, jolloin voisin saada lääkkeellistä apua painonhallintaan. Kiitin ja lähdin kotiin itkien.


 

Aloin etsimään tietoa diagnoosista ja sitä löytyi paljon. Arvatenkin poimin mieleeni vain niitä huonoja kokemuksia ja sivuutin esimerkiksi onnistumiset lasten saamisen suhteen. Olin surullinen ja vihainen siitä, että minun piti itse etsiä kaikki tieto. Halusin saada tietoa juuri minun tilanteestani ja siksi päätin varata uuden ajan toiseen paikkaan. Se kannatti.

Tällä käynnillä diagnoosi varmistui. Sain paljon tietoa ja ymmärrystä. Kerroin aikaisemman lääkärin laihdutuskehotuksesta sekä siitä, että olin monia vuosia jo yrittänyt pudottaa painoa tuloksetta. Nyt sain siihen lääkkeellistä apua. Lääkäri kirjoitti reseptille myös lääkkeen kuukautiskiertoa tasaamaan. Lisäksi hän kertoi, ettei PCOS estä minua saamasta lapsia. Hän kertoi, että todennäköisesti tulen tarvitsemaan apua raskaaksi tulemiseen, mutta apua on saatavilla. Se oli suurin helpotus kuulla. Sain käynnin päätteeksi vielä reseptin ovulaatiota tukevaan lääkitykseen, jonka voisin aloittaa heti niin halutessani.

Lähdin vastaanotolta hyvillä mielin. Minut oli kuultu ja kohdattu empaattisesti. Olin saanut tietoa, tukea ja  ihan konkreettista apua tilanteeseeni. Olin tyytyväinen siihen, että olin varannut uuden ajan ja kuunnellut itseäni. Halusin itselleni hyvän hoitokokemuksen ja sellaisen myös sain – toisella yrittämällä.

Kirjoittaja: Riikka

pcosviikko blogi
Kategoriat:
Scroll to Top