Miksi stressin säätelytaidot ovat tärkeitä vulvodyniaa sairastaville – psykologinen näkökulma vulvodynian hoitoon

Olen yksityisenä psykologina ja psykoterapeuttina työskennellyt useiden vulvodyniaoireista kärsivien naisten kanssa. Tässä tekstissä kokoan yhteen joitakin psykologisia havaintoja, joita työni ja tutkimuskirjallisuuden pohjalta olen näiden vuosien varrella tehnyt.

Nykytiedon valossa vulvodynian taustalla on selkeitä fysiologisia syitä. Pitkäaikaisen kivun ja muiden hankalien oireiden kanssa eläminen kuitenkin luonnollisesti aiheuttaa monille voimakasta psyykkistä kuormitusta ja mielen oireita.

Vulvodynian lääketieteellinen hoito on nykyään ilahduttavan kokonaisvaltaista ja moniammatillista. Psyyken ammattilaisen näkökulmasta mielen toiminnan merkitystä tulisi kuitenkin edelleen vahvistaa näinkin psykofyysisen sairauden hoidossa. Ilman vireystilan ja tunteiden säätelytaitojen riittävää tukemista vulvodyniaoireista kärsivät eivät välttämättä saa riittävän laaja-alaista apua tilanteeseensa.

Psyykkinen kuormitus ja vireystilan heittely tärkeää tunnistaa

Pitkäkestoinen stressi ei ole hyväksi kenellekään, mutta erityisesti vulvodyniaoireisille stressin säätelyn opettelu on varsin tärkeää. Psyykkinen ylikuormitus kun voi lisätä uupumuksen ja psyykkisten oireiden riskiä, herkistää kivulle, edesauttaa oirekuvan hankaloitumista ja pitkittää vaikeampia kipujaksoja.

Vulvodyniaoireista kärsivän kuormitustekijöihin ja vireystilan säätelytaitoihin pureutumalla voidaan monessa tapauksessa ennaltaehkäistä ja lievittää vulvodynian oireita ja samalla huolehtia mielen hyvinvoinnista, kun psyykkisten oireiden riski vähenee vireystilan tasapainottuessa.

Moni vulvodyniaa sairastava elää sairautensa kanssa vahvasti vireystilan sietoikkunansa ulkopuolella, kun hankalat oireet ajavat kehon ylivireään taistele tai pakene -tilaan. Vulvodyniaan sairastuneen kehomieli on tyypillisesti jatkuvasti valppaana kivun ilmaantumisen tai pahenemisen varalta.

Lisääntynyt ymmärrys autonomisen hermoston toiminnasta on auttanut hahmottamaan, miten sietokyvyn ylittävä ylivireys usein johtaa myös vireystilan ajoittaiseen romahtamiseen, jolloin kokijan olo on monesti ahdistuneen ylivalppaan sijasta lamaantunut, masentunut, toivoton tai täysin turta.

Vireystilan säätelytaitojen kehittäminen johtaakin usein tilanteeseen, jossa monenlaiset fyysiset oireet helpottuvat, mutta samalla mm. ahdistus- ja masennusoireet lievenevät ikään kuin sivutuotteena, kun psyykkistä oireilua ylläpitävät hermostolliset reaktiot rauhoittuvat.

Kuormituksen ja vireystilan säätelyä voi oppia

Stressin ja vireystilan säätelyn kehittäminen on siinä mielessä lohdullinen näkökulma kipusairaudesta kärsivälle, että säätelykeinot ovat yleensä hyvin arkisia, jokaisen opittavissa olevia taitoja.

Yleisimmin käytössä olevia keinoja kipusairauksista kärsiville ovat mm. hengitysharjoitukset, säännöllinen huomion palauttaminen nykyhetkeen, ajatusten ja tunteiden eriyttäminen, rauhallinen liikunta, fyysinen läheisyys sekä kaikki muut itselle sopivat rentoutusmenetelmät. Tärkeintä on se, että säätelykeinoja käyttää arjessa säännöllisesti päivittäin. Säännöllisyyteen oppiminen onkin yleensä se kaikista haastavin vaihe säätelyä opeteltaessa.

Vulvodyniaoireista kärsivän on niin ikään tärkeää tunnistaa elämäntilanteessaan ja ihmissuhteissaan asiat, jotka lisäävät pitkäkestoista pahoinvointia ja pyrkiä eliminoimaan kuormitustekijöitä mahdollisuuksien mukaan. Vaikea-asteisesta oirekuvasta kärsivät joutuvat usein hyväksymään sen, että elämää on hyvä pyrkiä pitämään suhteellisen tasaisena ja kalenteri ilmavana ilman jatkuvaa ylisuorittamista ja omien voimien äärirajoilla toimimista.

Palautumisen opettelu voi suorittamista ihannoimassa yhteiskunnassamme olla yllättävän vaikeaa eikä se välttämättä onnistu ilman asianmukaista psyykkistä tukea. Tässä kohtaa voidaan tarvita erityisesti psykologista asiantuntemusta, jotta mielen tuottamat esteet elämäntilanteen kohentamiselle saadaan raivattua.

Psyykkistä kuormitusta ja stressiä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti voida pitää mitenkään ehdottomasti vältettävänä asiana vulvodyniaa sairastavienkaan kohdalla. Keskeistä on vireystilan säätelykeinojen riittävyys ja kuormituksen jaksottaminen ja kohtuullistaminen niin, että myös palautumiseen ja hermoston tasolla turvalliseen vireystilaan palaamiseen on aikaa ja mahdollisuuksia.

Traumaattinen stressi tärkeää tunnistaa ja hoitaa

Mikäli vulvodyniaoireisen vireystila heittelee voimakkaaasti, esiintyy jatkuvaa ylivireisyyttä, ahdistuneisuutta tai vireystilan romahtelua lamaannuksen puolelle, on erityisen tärkeää saada mielenterveyden ammattilaisen arvio mm. traumaperäisen stressioireiston varalta.

Jo pelkästään vulvodyniaan liittyvä sairastuminen ja oireisiin liittyvät vaikeat tilanteet voivat olla siinä määrin psyykkisen sietokyvyn ylittäviä, että tilanne johtaa traumaattiseen stressiin. Monella traumaperäistä stressiä on voinut olla jo ennen vulvodyniaoireiden ilmaantumista. Tällöin keho ja mieli eivät tottele järjen ääntä ja vireystila ei tasapainotu normaaliin malliin, vaan hermosto on herkistynyt reagoimaan ärsykkeisiin tavanomaista herkemmin tai poikkeavilla tavoilla.

Näissä tilanteissa vulvodynian lääketieteellinen hoito ja stressinsäätelyn kotikonstit eivät riitä kehon ja mielen tasapainottamiseen, vaan avuksi tarvitaan psyyken ammattilainen, joka osaa avustaa tilanteen tasapainottamisessa.

Vulvodynian mahdollisimman hyvän hoitotasapainon saavuttamiseksi onkin välttämätöntä huomioida myös mielen hyvinvointi ja kehomielen vireystila. Ilman näiden osa-alueiden huomioimista hoidossa ei välttämättä päästä mahdollisimman hyvään lopputulokseen, jonka jokainen oireilusta kärsivä ansaitsee.

 

Kirjoittaja: Mirka Paavilainen, laillistettu psykologi, psykoterapeutti, seksuaalineuvoja
Tampere

 

Lähdekirjallisuutta:

Khandker M, Brady SS, Vitonis AF, Maclehose RF, Stewart EG, Harlow BL. The influence of depression and anxiety on risk of adult onset vulvodynia. J Womens Health (Larchmt). 2011;20(10):1445-1451.

Robin M. Masheb, Robert D. Kerns, Christine Lozano, Mary Jane Minkin, Susan Richman,
A randomized clinical trial for women with vulvodynia: Cognitive-behavioral therapy vs. supportive psychotherapy, PAIN®,Volume 141, Issues 1–2, 2009: 31-40.

Liisa Uusitalo-Arola. Uuvuksissa. Kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin. Tuuma-kustannus 2019.

Vulvodyniaviikko ajankohtaisiin (4)
Kategoriat:
Scroll to Top