Mitä yhteistä on vulvodynialla ja huijarisyndroomalla?

vulvodyniaviikko blogi (1)

Vulvodynia on edelleen huonosti tunnettu oireyhtymä. Sen aiheuttajaa ei täydellisesti tunneta, mutta ainakin toistuva hiivasienitulehdusbakteeritulehdus tai matalahormonisten yhdistelmäehkäisypillerien käytön aiheuttama limakalvon oheneminen on tunnistettu yleiseksi taustatekijäksi (Tiitinen, 2022).

Vaikka vulvodynialla on selviä ruumiillisia taudinsyitä, usein psykososiaalisten syiden rooli saa myös merkittävää huomiota. Esimerkiksi masennus ja ahdistuneisuus on yleinen yhdistävä tekijä niin vulvodynian kanssa elävien, kuin muidenkin kipukroonikkojen keskuudessa. (Andersson, ym. 2023.) Vaikka kivun ja mielialaoireiden yhteisistä neurobiologisista tekijöistä on näyttöä, täyttä selvyyttä niiden syy-seuraussuhteesta ei vielä ole (Putkinen, 2019).

Kivun ja mielialaoireiden yhteiset tekijät ovat syy sille, etten henkilökohtaisesti näe mielekkäänä kroonisen kivun taustojen erittelyä toisistaan irrallisiksi ongelmiksi. Sillä vaikka vulvodynian ruumiillisesta taudinsyystä on kiistatonta näyttöä, esim. tulehdusalttius, kipuhermojen lisääntynyt määrä, alttius muihin kipu- ja tulehdussairauksiin kuten migreeni, fibromyalgia ja IBS (Andersson, ym. 2023, Arnold, ym., 2006), niin kivun hallinnan kannalta pikkutarkka erittely voi tehdä jopa hallaa. Masennus, ahdistuneisuus ja katastrofiajattelu vaikuttavat kipukokemuksen säätelyyn kasvattamalla kivun roolia keskushermostossa tarpeettoman suureksi (Orenius, 2014). Edellä mainitut taipumukset (stressin lisäksi) myös altistavat kehon jännittyneisyydelle ja vaikuttavat siten aina lantionpohjaan asti (Patla, ym. 2023).

Normalisoitua kipua

Kuten kaikissa valtaosin naisia koskevissa terveysongelmissa, myös vulvodyniassa on merkittävä tutkimusvaje. Gynekologian tutkimusvaje on historiallisesti kytkeytynyt sukupuolten epätasa-arvoon. Ja vaikka paljon on tultu eteenpäin, kautta maailman sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät ylläpitävät häpeää kuukautisten, vulvan ja hormonien ympärillä, mikä tekee gynekologisista sairauksista ja oireista näkymättömiä myös rahoittajille. Tutkimusvajeen ja häpeän yhdistelmä on siis toisiaan ruokkiva, vakavasti otettava noidankehä.

Uskallan myös väittää, että vulvan kipu on sen intiimin luonteen lisäksi myös jonkin verran normalisoitua. En liene ainoa milleniaali, joka muistaa, että esimerkiksi tamponin käyttämisen vaikeus tai yhdyntäkivut käsiteltiin terveystiedon tunneilla aika tavallisena juttuna. Aihetta ei sen koommin käsitelty, mahdollisesti siksi, että nuorten seksuaalisuudesta puhuminen oli silloin ja on edelleen monelle epämukavaa. On siis mahdollista, että vulvallisten on vaikea arvioida, mikä määrä kipua on sitä kuuluisaa ”elämään kuuluvaa” laatua. 

Viime vuosina yleistynyt seksipositiivisuus on mahdollisesti herätellyt erityisesti nuorempia sukupolvia hakemaan apua oireisiinsa. Vulvodynian kohdalla sukupolvien välillä onkin iso kuilu sen suhteen, kuka osaa hakea vulvodyniaan hoitoa. Patla ym. (2023) selittävät sukupolvien välisiä eroja sillä, että nuoret saattavat olla tietoisempia kehostaan, keskittyneempiä terveyteensä sekä saattavat hakeutua helpommin erikoislääkärille. Sukupolvien välisiä eroja olisi varmasti syytä tutkia enemmän, mutta esimerkiksi lääkärille hakeutumisen aktiivisuutta voisi selittää tiedonhakutaitojen erot. Sukupolvien välillä on varmasti myös eroja siinä, millaista seksuaaliterveyskasvatus on ollut ja kuinka häpeällisenä vulvasta puhuminen koetaan.  

Sukupolvien väliset erot ovat voineet vaikuttaneet siihen, kuinka paljon vulvodyniaa on tutkittu.  2000-luvun jälkeen tutkimukset ovat yleistyneet, mutta otokset ovat edelleen pieniä. 

Onko vulvodynia ylisuorittajien oireyhtymä?

Kuten mainittu, vulvodynian kanssa elävät ovat tutkimusten mukaan alttiimpia ahdistuneisuudelle ja masennukselle. Sen lisäksi, vulvodynian ja stressin välillä on havaittu yhteys useammassa tutkimuksessa. Esimerkiksi Ehrström, ym. (2009) tutkivat vulvodynian ja kroonisen stressin yhteyttä vertaamalla 43 vulvodyniapotilaan ja 35 terveen verrokin aamukortisolinäytteitä sekä stressikyselyä, johon vastasi 33 vulvodyniapotilasta ja 28 verrokkia. Tutkimuksessa todettiin, että vulvodyniapotilaiden kortisolinäyte viittasivat krooniseen stressiin. Kyselytutkimuksen tulokset taas osoittivat, että vulvodyniapotilaiden vastauksissa ilmeni enemmän viitteitä uupumuksesta, sekä emotionaalisesta ja fyysisestä stressistä.

Uudempia tutkimuksia on tehty Puolassa ja Ruotsissa vuonna 2023. Patla, ym. (2023) tutkivat puolalaisia vulvodyniapotilaita selvittääkseen oireiden vaikutusta elämänlaatuun. Tutkimukseen osallistui 76 henkilöä iältään 19-58. Tutkimus osoitti, että 64,47 % vastaajista koki merkittävää elämänlaadun heikkenemistä vulvodynian takia. Tutkimuksessa havaittiin myös, että vastaajien stressitasolla oli merkittävä vaikutus kipuun ja sitä myötä yhä heikentävämpi vaikutus elämänlaatuun. Tutkimuksessa saatiin myös viitteitä siitä, että vulvodyniadiagnoosin saaneella on todennäköisemmin korkea koulutustaso, joka on linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Artikkelissa pohdittiin, että vulvodyniapotilaiden koulutustaso voisi olla viite tehtäväkeskeisyydestä ja kunnianhimosta, joka kytkeytyisi koettuun stressiin. (Patla, ym. 2023.)

Andersson, ym. (2023) puolestaan selvittivät kyselytutkimuksessaan vulvodyniapotilaiden psyykkisten vaikeuksien ominaisuuksia. Kyselyssä 30 vulvodyniapotilasta vastasi kysymyksiin koskien perfektionismia, huijarisyndroomaa, itsemyötätuntoa, ahdistusta ja havaittua stressiä.

Anderssonin ym. tutkimuksessa stressitasot eivät nousseet merkittävästi verrokkien yläpuolelle. Sen sijaan, yli puolet tutkimuskohteiden vastauksista ylittivät kliinisen merkittävyyden kynnysarvon huijarisyndrooman ja perfektionismin osalta, tarkoittaen sitä, että vulvodynian kanssa elävillä voi olla suurempi taipumus huijarisyndroomaan ja perfektionismiin. (Andersson, ym. 2023.)

Edellä mainittujen tutkimusten lisäksi vulvodynian ja stressin yhteys on havaittu aiemminkin. Vaikka pienet otannat eivät sallikaan yleistettävyyttä, stressin ja vulvodynian yhteyteen on syytä suhtautua vakavasti. Ja onhan vulvodynian hoidossa jännittyneisyyden vähentäminen oleellista esimerkiksi lantionpohjan fysioterapiassa. Pysähtyminen ja hidastaminen ovat tärkeä osa katastrofiajatusten hallintaa, koska ihmisen aivojärjestelmä on yllättävän huono erottelemaan aiheellisia kipuviestejä katastrofiajatuksista. Ja koska stressinhallinta on ennen kaikkea mielenhallintaa, voi niitä harjoittelemalla oppia myös kivunhallintaa. 

Kaksi stigmaa kannettavana?

Jotkut lukijoista saattavat miettiä, yritänkö maalata vulvodyniasta yksinomaan psyykkistä oirehdintaa. Ehdottomasti en. Ymmärrän, että psykofyysisiin tekijöihin tarrautuminen voi haiskahtaa ummehtuneelle pölähdykselle menneisyydestä, kun naisten selittämätön kipu luokiteltiin poikkeuksetta hysteriaksi. 

Gynekologinen kipu yritetään toisinaan vielä tänäkin päivänä typistää heikkoudeksi tai luulosairaudeksi – ja siksi psykososiaalisten taustojen tarkastelu vaatii vastuullisuutta. Haastan kuitenkin ajattelemaan, onko gynekologisiin oireisiin ja mielenterveyteen liittyvä stigma saman asian kaksi ilmentymää? Nimittäin molempien keskiössä on häpeä, vähättely, mielikuva heikkoudesta ja liioittelusta, eikä kumpaakaan voi nähdä päällepäin. Aihetta on syytä miettiä, sillä joskus vastustus psykofyysisiä taustatekijöitä kohtaan tulee siitä, että yksi stigma on riittävän painava kannettavaksi. Sillä taas on väliä siksi, että voimme ottaa vulvodynian hoidossa kaikki keinot käyttöön.

 

Kirjoittaja: Korento ry:n projektikoordinaattori Tiia Tuovinen

 

Lähteet:

Andersson, ym. (2023). Self-compassion, perfectionism, impostor phenomenon, stress and anxiety in patients with localized provoked vulvodynia. Journal of Psychosomatic Obstetrics & Gynecology, VOL. 44, NO. 1, 2229008. DOI: 10.1080/0167482X.2023.2229008
Arnold, L. D., Bachmann, G. A., Rosen, R., Kelly, S., & Rhoads, G. G. (2006). Vulvodynia: characteristics and associations with comorbidities and quality of life. Obstetrics and gynecology, 107(3), 617–624. https://doi.org/10.1097/01.AOG.0000199951.26822.27
Ehrström, S., Kornfeld, D., Rylander, E., & Bohm-Starke, N. (2009). Chronic stress in women with localised provoked vulvodynia. Journal of psychosomatic obstetrics and gynaecology, 30(1), 73–79. https://doi.org/10.1080/01674820802604359
Orenius, T. (2014). Toiminnalliset ja rakenteelliset aivomuutokset kroonistuneessa kivussa. Selkäkanava. Saatavilla: https://selkakanava.fi/selkakipu/alaselkakivun-pitkittymisen-syyt-selkakivut-eroavat-toisistaan/toiminnalliset-ja-rakenteelliset-aivomuutokset-kroonistuneessa-kivussa
Patla G, Mazur-Bialy AI, Humaj-Grysztar M, Bonior J. (2023). Chronic Vulvar Pain and Health-Related Quality of Life in Women with Vulvodynia. Life13(2):328. https://doi.org/10.3390/life13020328
Putkinen, E. (2019). Kivun ja masennuksen yhteiset neurobiologiset tekijät. Saatavilla: https://erepo.uef.fi/handle/123456789/21334
Tiitinen, A. (2022). Vulvodynia (naisen sukuelinten kipu). Duodecim terveyskirjasto. Saatavilla: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00650

Kategoriat: