Monille gynekologisesti oireileville seksi aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa, ja kivut hankaloittavat mahdollisuuksia seksiin innokkaasti ja vapaasti. Monet oireilevat kamppailevat myös seksiin liittyvän painostuksen tai paineiden kanssa,[1] mikä hämärtää suostumuksen merkitystä heidän elämässään.[2] Keskustelu suostumuksesta loistaa valitettavan usein poissaolollaan gynekologisista sairauksista ja oireyhtymistä puhuttaessa. Tässä tekstissä suostumusta ja yhdyntäkeskeisyyttä pohditaan seksologian asiantuntija Tiina Vilposen kanssa:
”Jokaisella on oikeus koskemattomuuteen ja omien rajojen määrittelyyn. Jokaisella on oikeus olla turvassa seksuaalisessa kanssakäymisessä. Jokaisella on oikeus päättää, mihin suostuu, kenen kanssa, milloin ja missä tilanteessa, eli kenen kanssa tekee seksiä, minkälaista seksiä, millä tavoin ja milloin.
Suostumus on luonteeltaan keskusteleva ja elävä asia ja riippuu tilanteesta ja ajankohdasta – suostumus yhdessä tilanteessa ja ajankohdassa ei tarkoita suostumusta toisessa hetkessä tai tilanteessa. Eri ihmisillä on erilaisia tapoja ilmaista suostumusta, mutta suostumuksen tulee olla ymmärrettävä ja selkeä. Jokaisella on myös velvollisuus huolehtia suostumuksesta seksuaalisessa kanssakäymisessä ja olla huolehtiva ja myötätuntoinen muita kohtaan.
Suostumus kumpuaa vapaasta ja turvallisesta ilmapiiristä, johon liittyy olennaisena osana hyväntahtoisuus ja pyrkimys tehdä hyvää toiselle, sekä myötätunto ja aito kiinnostus toisen kokemuksesta. Tähän sisältyy myös myötätunto gynekologisesti oireilevaa kohtaan ja halu lievittää oireista johtuvaa kärsimystä.”
Myötätuntoisen ja ymmärtävän seksuaalisen kommunikaation tiedetään vähentävän gynekologisista oireista johtuvaa kärsimystä ja lisäävän oireilevien seksuaalista tyytyväisyyttä.[3] Samalla tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että vulvodynian kanssa elävien kumppanit puhuvat seksistä heidän kanssaan enemmän vähättelevällä, välinpitämättömällä ja rankaisevalla sävyllä kuin he, joiden kumppanilla ei ole vulvodyniaa.[4]
”Suostumus on aina vapaa painostuksesta – seksitilanteessa tulee olla aidosti mahdollisuus ja vapaus päättää seksuaalisesta kanssakäymisestä itse ja kieltäytyä ilman että joutuu pelkäämään mitä kieltäytymisestä seuraa.”
Seksin hakeminen vänkäämisellä ja vonkaamisella vielä sen jälkeen, kun kumppani on kieltäytynyt, on silti valitettavan yleistä. Monella on myös käsitys, että vänkäämisen, vonkaamisen ja väsyttämisen seurauksena periksi antaminen ja painostukseen alistuminen lasketaan suostumukseksi.[5] Seksin vonkaaminen eli yritys saada joku muuttamaan mieltään kieltäytymisen jälkeen toistuvilla ehdotuksilla, neuvottelulla tai kinuamisella on kuitenkin seksiin painostamista ja vallan väärinkäyttöä, samoin kuin toisen rajoista syyllistäminen, mököttäminen tai manipulointi.[6] Vallankäytöstä kertoo myös, jos haluton ajattelee, että seksiin pitää myöntyä parisuhteen ylläpitämiseksi tai pitääkseen kumppani tyytyväisenä.[7]
”Vonkaamisesta puhuttaessa haluaisin vain sanoa, että älä vonkaa. Ei tarkoittaa ei, eikä kieltäytyminen ole kutsu lähteä kyseenalaistamaan tai neuvottelemaan rajoista. Velvollisuus suostumuksesta huolehtimiseen tarkoittaa, että aina on velvollisuus olla avoin kieltäytymisen mahdollisuudelle ja toisen kieltäytymistä täytyy kunnioittaa. Joustavuus ja kärsivällisyys ovat avainasemassa. Tilanteesta voi puhua hyväntahtoisesti ja avoimesti niin, että on aidosti kiinnostunut toisen näkökulmasta ja asettaa toisen kokemuksen ja toiveet yhtä tärkeiksi kuin omansa. Voi myös yhdessä miettiä, voidaanko tehdä jotain toisella tavalla seksissä tai harjoittaa läheisyyttä jotenkin muuten. Vonkaaminen ja kinuaminen eivät kuulu asialliseen neuvottelukulttuuriin. Jos ei tyydy vastaukseen tai kunnioita toisen ihmisen tahtoa, ollaan vakavan asian äärellä.”
Seksuaalinen painostaminen voi olla traumatisoivaa ja sillä on todettu olevan vahingollisia vaikutuksia painostetun henkiseen ja fyysiseen terveyteen ja minäkuvaan sekä yleisesti luottamukseen suhteessa.[8]
”Seksistä, läheisyydestä tai kosketuksesta kieltäytymiseen ei myöskään tarvitse syyksi kipua, oireita, tai yhtään mitään. Kaikenlaiset rajat ja syyt kieltäytyä ovat arvokkaita, ja niitä tulee kunnioittaa.”
Oli syynä sitten kipu, oireet, tai ihan mikä tahansa muu asia, jos et halua osallistua seksiin, läheisyyteen tai kosketukseen, sinun ei tarvitse. Tämä on tärkeä asia, joten kirjoitan sen tähän vielä uudestaan: Jos et halua osallistua seksiin, läheisyyteen tai kosketukseen, sinun ei tarvitse.
Tätä näkökulmaa ei valitettavasti tuoda tarpeeksi esiin keskustelussa gynekologisista sairauksista ja oireyhtymistä. Useat vulvodyniapotilaille suunnatut materiaalit lähestyvät seksiä yksinkertaisesti neuvomalla laittamaan puudutegeeliä vulvan alueelle 10–15 minuuttia ennen yhdyntää.[9] Useampi ohje lisäksi muistuttaa, että geeli tulee pyyhkiä pois ennen yhdyntää, ettei se vain heikennä kumppanin tuntemuksia.[10] Hoitavat tahot keskittyvät usein mittaamaan hoitovastetta tutkimalla, miten yhdyntä onnistui hoitojen jälkeen.[11] Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että suurimmalle osalle vulvodyniapotilaista merkittävin oire on yhdyntäkipu.[12]
Monelle potilaista yhdyntäkipu ei kuitenkaan ole ainoa oire – kipu ja epämiellyttävät tuntemukset saattavat tuntua tai pahentua myös urheillessa tai niinkin arkisissa tilanteissa kuin istuessa tai housuja käyttäessä. Vulvodynian oireet saattavat tuntua koko ajan eivätkä välttämättä liity ollenkaan yhdyntään. Lisäksi yhdyntä puudutegeelin kanssa ei tunnu kaikille turvalliselta tai mukavalta vaihtoehdolta.
Yhdyntäkeskeisestä seksistä ja suorituspaineista luopumisen sekä nautinnon hakemisen muilla tavoilla tiedetään lisäävän vulvodyniapotilaiden hyvinvointia.[13] Tästä huolimatta keskustelu vulvodyniasta on usein yhdyntäkeskeistä. Vilponen myöntää, että yhdyntäkeskeisyys näkyy valitettavan paljon hänenkin työssään:
”Monelle seksi tarkoittaa edelleen samaa kuin yhdyntä. Tämä on heterokeskeinen, yhteiskunnassa pitkään elänyt narratiivi ja sen vuoksi vaikea muuttaa. Ihmisillä on usein oletuksia siitä, millaista seksin pitäisi olla. Tämä johtaa joissain tapauksissa yhdynnän suorittamiseen ja luo ihmisille paljon paineita.”
Yhdyntäkeskeinen käsitys seksistä on myös alkujaan naistyypillisiä kehoja omaavia alistava ajatusmalli. Se juontaa juurensa käsityksestä, jonka mukaan miehen seksuaalinen nautinto on ainoa millä on merkitystä, ja nainen on väline ja objekti, jonka nautinnolla tai erityisemmin suostumuksellakaan ei ole väliä.[14] Näkemys, että naisen seksuaalisuuden tarkoitus on miehen tyydyttäminen ja lasten hankkiminen, vaikuttaa vieläkin. Seksi on valitettavan monelle yhdyntäkipujen kanssa elävälle naiselle velvoite tai kotityö, joka tulee suorittaa.[15] Kulttuurin puskema yhdyntäkeskeinen ajattelu luo erityisiä paineita vulvodynian kanssa eläville, joista moni tekee kumppaninsa kanssa kivuliasta yhdyntää ilman nautintoa sen sijaan, että keskittyisi etsimään itselleen kivuttomia ja nautinnollisia tapoja tehdä seksiä.[16]
”On hyvä miettiä, liittyykö seksiin valtasuhteita tai painostusta. Voi olla hyödyllistä myös miettiä, mitä tunteita seksi herättää, esimerkiksi pettymystä tai surua.
Mitään erityistä syytä ei tarvita siihen, ettei suhteessa ole yhdyntää tai tietynlaista seksiä. Tärkeää on vain, että heille, jotka sitä haluavat, on sellaista seksiä, kosketusta ja/tai läheisyyttä, joka on kaikille osapuolille tyydyttävää ja turvallista.”
Monet vulvodyniapotilaille suunnatut materiaalit myös olettavat, että kaikilla vulvodynian kanssa elävillä on kumppani, ja useat materiaalit onkin suunnattu sekä potilaalle että hänen kumppanilleen. Oireilevia ohjeistetaan ottamaan kumppani mukaan kipupisteiden siedätyshoitoon ja seksuaaliterapiaan.[17] Monelle oireilevalle parisuhteet ovat kuitenkin pelottava ja ahdistava asia, jota välttelee oireiden takia.[18] Lisäksi parisuhteen olemassaolo ei automaattisesti tarkoita, että oireilevan kumppani on myötätuntoinen ja ymmärtävä tai että kumppanin ottaminen mukaan hoitoon on turvallinen tilanne. Tästä kertovat erityisesti tutkimustulokset vulvodyniapotilaiden kumppanien vähättelevästä, välinpitämättömästä ja rankaisevasta kommunikaatiosta. Kumppanin hoitoon osallistumiseen pätee myös suostumus.
”Hoidossa tulee edetä oireilevan henkilön ehdoilla. Lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan tulee olla aidosti kiinnostuneita siitä, millainen elämäntilanne ja tarpeet kyseisellä henkilöllä on. Ei esimerkiksi tule olettaa tietynlaista ihmissuhdetilannetta tai tietynlaista seksuaalista suuntautumista, seksuaalisuutta tai seksiä. Jos ei tarkasti kuuntele potilasta ja kysy avoimia kysymyksiä, paljon olennaista tietoa voi jäädä saamatta ja apu toteutumatta.”
Vilponen huomauttaa, että suostumus on yhteiskunnallinen asia ja korostaa seksuaalikasvatuksen merkitystä:
”Suostumus on varmistettava niin että kaikki saavat riittävästi tietoa aiheesta eivätkä jää yksin suostumuskysymysten kanssa.”
Mielestäni suostumuksen tulee ehdottomasti olla lähtökohta kaikelle keskustelulle seksistä. Suostumuksesta tulisi puhua yhdyntäkipujen kanssa kipuileville myös lääkärinvastaanotolla ja hoitomateriaaleissa. Tämä siksi, että suostumus on itsessään tärkeää, mutta myös siksi, että myötätuntoinen ja ymmärtävä seksuaalinen kommunikaatio vähentää oireilevan kärsimystä ja lisää seksuaalista tyytyväisyyttä.
Puudutegeeliyhdynnän yksiselitteisen puskemisen sijaan olisi tärkeää muistuttaa, että yhdyntää ei tarvitse tehdä, jos ei halua ja on paljon muita tapoja tehdä seksiä ja läheisyyttä. Jokainen päättää itse, mihin suostuu ja kenen kanssa, eikä kukaan saa painostaa toista. Tämän jälkeen voi jatkaa keskustelua siitä, että jos yhdyntä on ajankohtainen ja haluttu ja tuntuu turvalliselta, jotkut saavat apua puudetegeeleistä ja muista hoitomuodoista.
Samalla tavalla ei pitäisi olettaa, että jokaisella vulvodyniapotilaalla on kumppani jonka pitää olla hoidossa mukana. Olisi parempi lähestyä asiaa kertomalla, että jos oireilevalla on kumppani ja jos ajatus tuntuu turvalliselta, kumppanin on mahdollista osallistua tiettyihin hoitomuotoihin. Tällainen keskustelu nostaisi oireilevan kokemuksen keskiöön ja lähettäisi selvemmän viestin, että oireilevan suostumuksella, turvallisuudella, hyvinvoinnilla ja nautinnolla on merkitystä.
Koska sillä on merkitystä.
Nuorisotiimin Anna
Keskustelu suostumuksesta, ihmissuhteista ja seksuaalisuudesta Tiina Vilposen kanssa jatkuu 18.10.2024 klo 18 Q&A Instagram-livessä Korennon tilillä @korentory. Voit lähettää kysymyksiä liveä varten etukäteen Google Forms -kysymyslomakkeella tai Korennon nuorisotiimin Instagramin kautta @nuoretkorennot. Kysymyslomake on anonyymi. Mitään henkilöitäviä tietoja ei paljasteta livessä myöskään Instagramin kautta kysyneistä, joten voit vapaasti kysyä mitä vain ihmissuhteisiin, seurusteluun, seksuaalisuuteen tai seksiin liittyvää.
Tiina Vilponen on teologi, seksuaaliterapeutti ja kliininen seksologi, joka on työskennellyt seksologian parissa lähes kaksi vuosikymmentä. Kouluttaminen, verkostot ja mentorointi seksuaalioikeuksien ja seksuaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi ovat hänelle tärkeitä. Vilponen on toiminut useissa luottamustehtävissä sekä Suomessa että ulkomailla. Tällä hetkellä Vilponen toimii perheneuvonnassa, Suomen seksologiliiton puheenjohtajana ja Euroopan seksologiliiton hallituksessa. Hän työskenteli myös pitkään seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin erikoistuneessa Sexpo-säätiössä. Palautetietoisen hoidon kouluttajana Vilposelle on merkityksellistä seksuaaliterapian laatu ja kehittäminen asiakaspalautteen avulla.
Sexpo tarjoaa maksuttomia neuvontapalveluita seksuaalisuuden, seksin, sukupuolisuuden ja ihmissuhteiden kysymyksissä. Neuvontaa on saatavilla kasvokkain, puhelimitse, videopuhelun välityksellä, sekä chatissä. Ensimmäisessä tapaamisessa mietitään, millaisia tarpeita on ja sen jälkeen mietitään tapauskohtaisesti, miten jatketaan. Tutustu toimintaan Sexpon verkkosivuilla.
Lue myös Korennon nuorisotiimin blogisarjan edellinen osa: Yhdyntäkipu: kun keho ei suostu siihen, mitä itse haluaa
Lähteet:
- Aho, Pinja, Anni Luttinen ja Teija Veikkolainen, ”Vulvodynian vaikutus naisen hyvinvointiin: Opas potilaalle ja hänen kumppanilleen sekä ohjausmateriaali hoitohenkilökunnalle,” Savonia, 2014, s. 19.
- Braksmajer, Amy, “That’s Kind of One of Our Jobs”: Sexual Activity as a Form of Care Work Among Women with Sexual Difficulties,” Archives of Sexual Behavior 46, 2085-2095 (2017).
Ayling Kathryn ja Jane Ussher “If Sex Hurts, Am I Still a Woman?”: The Subjective Experience of Vulvodynia in Hetero-Sexual Women. Sexual and Relationship Therapy, 23(2) (2008), s. 133-145. - Chisari, Claudia, Mani Monajemi, Whitney Scott, Rona Moss-Morris and Lance McCracken, “Psychosocial Factors Associated with Pain and Sexual Function in Women with Vulvodynia: A Systematic Review,” European Journal of Pain 25 (1) (2020), p.44.
Ekholm, Elin, Hanna Blaker, Lovisa Gottlander, Xiang Zhao, Steven Linton, Marieke Dewitte, ja Ida Flink, “Sexual Communication Patterns in Couples With Vulvodynia – A Case Control Behavioral Observation Study,” The Journal of Sexual Medicine 20 (2023), s. 1103. - Ekholm, Elin, Hanna Blaker, Lovisa Gottlander, Xiang Zhao, Steven Linton, Marieke Dewitte, ja Ida Flink, “Sexual Communication Patterns in Couples with Vulvodynia – A Case Control Behavioral Observation Study,” The Journal of Sexual Medicine 20, 1103-1114, (2023).
- Mount Sinai Adolescent Health Center, “YES! Means Yes: 7 Common Misconceptions About Consent,” Teenhealthcare.com, 11. syyskuuta, 2019.
- Maiju Parviainen in Petri Turunen, “Tutkija: Vähemmän haluavia painostetaan parisuhteessa seksiin,” IS.fi, 10. lokakuuta, 2017; https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000001923542.html
- Turunen, Petri, ” Tutkija: Vähemmän haluavia painostetaan parisuhteessa seksiin,” IS.fi, 10. lokakuuta, 2017; https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000001923542.html
- Sjöholm, Emmi-Liia, “Moni suostuu seksiin kumppaninsa mieliksi, ja sillä voi olla hyvin päinvastaisia vaikutuksia parisuhteeseen – Asiantuntijat kertovat, mistä ilmiössä on kyse,” Merikarvialehti.fi, 6. maaliskuuta, 2021, https://www.merikarvialehti.fi/elamanmeno/art-2000007838328.html
Snead, Alexandra, and Julia Babcock, ‘Differential Predictors of Intimate Partner Sexual Coercion Versus Physical Assault Perpetration,’ Journal of Sexual Aggression 25, Issue 2 (2019). - Nyberg, Reita, Jaana Susi, Tuula Aho ja Minna Törnävä, ’Vulvodynia: Ulkosynnyttimien kipuoireyhtymä: Ohjevihkonen potilaalle ja hänen kumppanilleen.’ Pelvicus.fi
”Vulvodynian itsehoito,” Terveyskylä.fi/naistalo, 14. heinäkuuta, 2024, https://www.terveyskyla.fi/naistalo/seksuaaliterveys/naisen-sukupuolielinten-kipu/vulvodynia/vulvodynian-itsehoito
Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, ”Vulvodynia – Ulkosynnyttimien kipuoireyhtymä: Ohjevihkonen potilaalle ja hänen kumppanilleen,” Tays.fi, s. 4/8. - Ibid.
- Tuomaala, Heidi, ”Kartoitus vulvodynian taustatekijöistä ja hoidosta sairaskertomusten perusteella,” Tampereen yliopisto, s. 18-19.
- Ibid. s. 12.
- Tuomaala, Heidi, ”Kartoitus vulvodynian taustatekijöistä ja hoidosta sairaskertomustietojen perusteella,” Tampereen yliopisto, 2017, s. 6.
Aho, Pinja, ”Vulvodynian vaikutus naisen hyvinvointiin,” Savonia, 2014, s 19/59.
Hokkanen, Tiia-Noora, ”Seksuaaliterveyden apuvälineet vulvodyniapotilaan fysioterapiassa,” Theseus.fi, 2013, s. 12. - du Plessis, Rory, “A Discourse Analysis of Male Sexuality in the Magazine Intimacy,” African Journal of Primary Health Care & Family Medicine 7(1), 2015.
Potts, Anne, The Science/Fiction of Sex: feminist Deconstruction and the Vocabularies of Heterosex, Routledge (London, New York, 2002), s. 204-205.
Katso myös Shallcross, Rebekah, Joanne Dickson, David Nunns, Catharine Mackenzie ja Gundi Kiemple, “Women’s Subjective Experiences of Living with Vulvodynia: A Systematic Review and Meta-Etnography,” Archives of Sexual Behavior 46 (2018), S. 578. - Braksmajer, Amy, “That’s Kind of One of Our Jobs”: Sexual Activity as a Form of Care Work Among Women with Sexual Difficulties,” Archives of Sexual Behavior 46, 2085-2095 (2017).
- Myrtveit-Stensrud, Linn, Gro Haugstad, Silje Rème, Sidsel Schaller, ja Karen Groven, ‘”It’s All my Fault”: A Qualitative Study of How Heterosexual Couples Experience Living With Vulvodynia,” Acta Obstetricia et Gynecologica, 12. helmikuuta, 2023, s. 1384.
- Katso Nyberg, Reita, Jaana Susi, Tuula Aho ja Minna Törnävä, ’Vulvodynia: Ulkosynnyttimien kipuoireyhtymä: Ohjevihkonen potilaalle ja hänen kumppanilleen.’ Pelvicus.fi
”Vulvodynian itsehoito,” Terveyskylä.fi/naistalo, 14. heinäkuuta, 2024, https://www.terveyskyla.fi/naistalo/seksuaaliterveys/naisen-sukupuolielinten-kipu/vulvodynia/vulvodynian-itsehoito
Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, ”Vulvodynia – Ulkosynnyttimien kipuoireyhtymä: Ohjevihkonen potilaalle ja hänen kumppanilleen,” Tays.fi, s. 4/8. - Katso myös Aho, Pinja, Anni Luttinen, ja Teija Veikkolainen, ”Vulvodynian vaikutus naisen hyvinvointiin: Opas potilaalle ja hänen kumppanilleen sekä ohjausmateriaali hoitohenkilökunnalle,” Savonia, 2014, s. 19/50.