Endometrioosin diagnosoiminen
Yleisyydestään huolimatta endometrioosi on edelleen huonosti diagnosoitu sairaus. Diagnosiviive on edelleen 6-9 vuotta. Endometrioosia voidaan epäillä jo potilaan antaman oirekuvan perusteella.
Viitteitä endometrioosista saadaan mahdollisesti gynekologisessa sisätutkimuksessa, ultraäänitutkimuksessa tai magneettikuvauksessa. Diagnoosi voidaan antaa jo oirekuvan perusteella. Joskus sairauden toteaminen vaatii laparoskopian eli vatsaontelon tähystyksen.
Lääkärin vastaanotolle kannattaa valmistautua mm. pitämällä kirjaa oireista. Tästä voit ladata vinkit lääkärikäyntiin valmistautumiseen.
Endometrioosilla on yhteys lapsettomuuteen ja usein endometrioosi diagnosoidaan juuri lapsettomuustutkimusten yhteydessä. Lue lisää endometrioosista ja lapsettomuudesta.
Gynekologisessa sisätutkimuksessa käsin tunnustelemalla endometrioosin saattaa tunnistaa sen tyyppillisistä esiintymispaikoista. Tämä vaatii ammattitaitoisen gynekologin. Endometrioosia sairastavalla gynekologinen tutkimus saattaa helposti olla kivulias. Kaikista tutkimuksen aikana ilmenneistä tuntemuksista kannattaa kertoa avoimesti lääkärille.
Ultraäänikuvasta pystytään näkemään munasarjojen endometrioomat eli suklaakystat. Magneettikuvauksella saadaan kuvaa joidenkin alueiden endometrioosista ja sitä käytetäänkin usein ennen leikkausta osana leikkaussuunnitelmaa. Leikkaus on kuitenkin ainoa tapa saada varmuus endometrioosin laajuudesta.
Yleisin endometrioosin toteamiseen ja hoitoon käytetty kirurginen toimenpide on laparoskopia. Joskus joudutaan turvautumaan avoleikkaukseen eli laparotomiaan. Leikkausta ei kuitenkaan tehdä vain sairauden diagnosoimiseksi, vaan leikkauksessa poistetaan aina näkyvä endometrioosi. On tärkeää, että kerrot lääkärille kaikista oireistasi, näin leikkaukseen osataan ennalta varata tarvittavat asiantuntijat.
