Vulvodynia
Vulvodynia on oireyhtymä, jossa vulvan eli ulkoisten sukuelimien alueella esiintyy kroonista kipua, jolle ei ole selvää syytä. Kipu määritellään krooniseksi, kun se on kestänyt yli kolme kuukautta. Vulvodynia on varsin yleinen oireyhtymä, sillä jopa 15 % naiseksi syntymässä määritellyistä on kokenut erilaisia kiputiloja ulkoisten sukuelinten alueella. Yleisyydestään huolimatta vulvodynia tunnetaan huonosti ja on alidiagnosoitu oireyhtymä.
Mikä on vulvodynia?
Pääasiassa vulvodynia esiintyy paikallisena emättimen kosketusarkuutena eli vestibulodyniana tai neuropaattisena eli yleistyneenä vulvodyniana, jossa kipu tuntuu laajemmalla alueella ja on luonteeltaan epämääräisempää, yleistä kipua. Vestibulodyniassa kipu syntyy koskettamisen seurauksena, kun taas neuropaattisessa vulvodyniassa kipu voi olla jatkuvaa ja yleensä voimistuu päivän aikana. Vulvodyniasta tunnetaan myös muita alamuotoja, kuten sekamuotoinen vulvodynia ja syklinen vulvovaginiitti.
Kivun ja sen esiintymisen määrittely voi olla hankalaa, eivätkä kaikkien oireet ole selvästi jaoteltavissa tietyn vulvodynian muodon alle. Oireet voivat vaihdella elämäntilanteen tai esimerkiksi kuukautiskierron mukaan. Kipujakso voi kestää joitakin kuukausia tai kulkea mukana läpi elämän. Oireet voivat myös palata takaisin oltuaan pitkäänkin poissa. Aina kipua ei välttämättä pystytä poistamaan täysin, mutta sitä voidaan lievittää monin keinoin.
Vulvodynian hoito on yleensä tehokkainta, kun siinä hyödynnetään yksilöllisesti erilaisia hoitokeinoja. Hoidossa voidaan hyödyntää mm. erilaisia (lantionpohjan) fysioterapeuttisia menetelmiä sekä seksuaalineuvontaa tai -terapiaa. Oireista riippuen paikallispuudutteista, kipua lievittävistä mielialalääkkeistä ja hermokipulääkkeistä voi olla apua. Joskus hoidossa voidaan päätyä myös kirurgiseen toimenpiteeseen eli vestibulektomiaan.
Vulvodyniaan liittyvä kipu voi kasvattaa alttiutta myös muihin yleistyneisiin kiputiloihin, kuten kivuliaan rakon oireyhtymään tai fibromyalgiaan. Lisätietoa kroonisesta kivusta löydät Suomen kipu ry:n verkkosivuilta.
Elämä kroonisen kivun kanssa voi helpottua, kun löytää keinoja hyväksyä kivun olemassaolon. Usein paras tukija on samaa kokenut vertainen. Tutustu Korennon vertaistukimuotoihin täällä.
Oireet
Vestibulodynia (paikallinen vulvodynia)
Vestibulodynia on vulvodynian yleisin muoto ja tarkoittaa paikallista emättimen eteisen kosketusarkuutta. Se tunnetaan myös nimillä vestibuliitti ja vulvan vestibuliittioireyhtymä (VSS). Yleisimmin vestibulodyniaa tavataan 20–30-vuotiailla, ja se voi ilmetä joko primaaristi tai sekundaarisesti. Primaarinen vestibulodynia huomataan usein esimerkiksi ensimmäisen penetraation (tamponi, seksi/yhdyntä) yhteydessä. Sekundaarinen vestibulodynia ilmenee myöhemmin, ja sitä edeltää kivuton ajanjakso.
Vestibulodyniassa kevytkin kosketus voi aiheuttaa voimakkaan kipuaistimuksen. Kipua on kuvattu äkilliseksi, polttavaksi ja teräväksi. Vestibulodynian oireita voivat olla myös esimerkiksi kutina, polttelu ja yleinen epämukava tunne vulvan alueella. Emättimen limakalvot voivat olla kuivat ja arat. Vestibulodynia ilmenee usein yhdyntäkipuna, joka voi estää yhdynnät kokonaan, mutta myös muu seksuaalinen kosketus voi tuntua epämiellyttävältä. Oireita voivat laukaista myös kireät ja huonosti istuvat vaatteet sekä voimakas tärinä esimerkiksi liikkuessa tai liikenteessä (tärinäkipu).
Kroonistuessaan kipu luo uusia hermoratoja, minkä vuoksi kipureaktio aktivoituu entistä herkemmin ja voimakkaampana. Vestibulodynian kanssa elävillä onkin todettu tavallista enemmän kipua aistivia hermotuntosäikeitä emättimen suuaukon limakalvolla. Lisäksi pitkittynyt kivun kanssa eläminen ja kipeän alueen refleksinomainen suojeleminen johtaa usein lantionpohjan lihaksiston jännittyneisyyteen ja ylikireyteen, mikä voi ylläpitää kiputilaa. Jännittyneisyys voi ilmetä myös vaginismina, joka tarkoittaa emättimen lihasten tahatonta ja kivuliasta kouristusta.
Kaikkia syitä vestibulodynian syntymiselle ei vielä tunneta, mutta taustalla voi olla useita altistavia tekijöitä. Yhtenä syynä voi olla varhain aloitettu ja/tai pitkäkestoinen (matalaestrogeenisten) yhdistelmäpillereiden käyttö. Lisäksi toistuvilla hiiva- ja virtsatietulehduksilla voi olla yhteys ensioireiden ilmenemiseen. Erilaiset paikalliset tulehdusoireet ovat yleisiä myös sen jälkeen, kun vestibulodynian ensioireet ovat ilmaantuneet. Tulehdusten asianmukainen hoito on tärkeä osa vulvodynian kokonaishoitoa, mutta pelkkä tulehdusten hoitaminen ei yleensä riitä parantamaan vulvodyniaan liittyvää kipua. Kipua voidaan onneksi hoitaa monin menetelmin.
Erityisesti hiivatulehdukset ovat yhteydessä sykliseen vulvovaginiittiin, joka muistuttaa vestibulodyniaa. Syklisessä vulvovaginiitissa kipu on paikallista, mutta esiintyy jaksottaisesti ja pahenee usein kuukautisten yhteydessä. Kipu on yleensä kutiavaa ja polttavaa ja luonteeltaan vaihtelevampaa. Kosketuksesta syntyvä kipu voi myös jatkua pidempään tai ilmaantua esimerkiksi vasta seksin jälkeen tai seuraavana päivänä.
Neuropaattinen eli yleistynyt vulvodynia
Vulvodynian kanssa elävistä noin 6 %:lla on neuropaattinen eli yleistynyt vulvodynia. Se on vulvodynian harvinaisempi muoto ja esiintyy yleensä yli 40-vuotiailla, mutta voi esiintyä nuoremmillakin. Tämä vulvodynian muoto tunnetaan myös nimillä essentiaalinen vulvodynia, disesteettinen vulvodynia ja spontaani vulvodynia.
Neuropaattisessa vulvodyniassa kipu syntyy häpyhermon ärsytyksestä ja on luonteeltaan jatkuvaa, epämääräistä ja esiintyy laajemmalla alueella. Kipu voi paikantua häpyhermon haarautumisen mukaan klitorikseen, häpyhuuliin, välilihaan, peräaukon seutuun tai koko ulkosynnyttimien alueelle. Kipu voi säteillä myös pakaroihin, reisiin ja ristiselkään. Kosketus ei tyypillisesti provosoi kipua, mutta hermoperäinen kipu voi pahentua esimerkiksi iltaa kohti ja pitkään istumisen seurauksena. Myös seksuaalinen kiihottuminen voi synnyttää kipua etenkin klitoriksen seudulla.
Neuropaattisessa vulvodyniassa kiputila voi alkaa esimerkiksi kirurgisten toimenpiteiden tai raskauden/synnytystoimenpiteen seurauksena. Taustalla voi olla myös vaikea tulehdus, kuten hiivatulehdus tai virtsatietulehdus.
Diagnosointi
Vestibulodynia
Vestibulodynian diagnosoimisessa suljetaan ensin pois muut kiputiloja aiheuttavat syyt, kuten tulehdukset, seksitaudit, ihotaudit, kasvaimet ja neurologiset sairaudet. Vastaanotolla tulisi kysyä myös mahdollisista fyysistä koskemattomuutta rikkoneista kokemuksista, sillä kipuja ja pelkoja voivat joskus laukaista ja pahentaa seksuaaliset traumat tai esimerkiksi huonot kokemukset gynekologisesta tutkimuksesta.
Kun muut syyt on poissuljettu, vestibulodynia voidaan diagnosoida helposti vanupuikkotestillä. Vanupuikkotestissä etsitään kevyesti vanupuikolla hipaisemalla kipupisteitä emättimen aukon ympäriltä. Kipupisteet sijaitsevat usein alhaalla kello viiden ja seitsemän kohdalla tai emättimen aukon yläosassa virtsaputken ympärillä. Kipua voi löytyä osasta tai kaikista pisteistä. Niiden sijainti voi olla myös poikkeava. Ulkoisesti limakalvo näyttää usein terveeltä, mutta arat alueet saattavat punoittaa lievästi tai alkaa punoittaa kosketuksen myötä.
Gynekologisessa sisätutkimuksessa havaitaan yleensä lantionpohjan lihaksiston jännitystä, joka tuntuu aristuksena ja kireytenä. Sisätutkimuksen tulos on yleensä normaali, mutta vestibulodyniassa esiintyy melko paljon hiivatulehduksia ja emättimen bakteeritulehduksia. Sisätutkimusta ei tulisi koskaan tehdä väkisin. Tarvittaessa sisätutkimus voidaan tehdä kevyessä nukutuksessa, esimerkiksi ultraäänitutkimuksen, näytteenoton tai kierukan asettamisen yhteydessä.
Neuropaattinen vulvodynia
Neuropaattisessa vulvodyniassa diagnoosi voidaan tehdä oireiden perusteella (jatkuva epämääräinen kiputila vulvan alueella). Vanupuikkotestissä selkeitä kipupisteitä ei välttämättä löydy, mutta hermokipu saattaa aktivoitua lääkärin painaessa häpyhermon eli pudendaalihermon aluetta. Sisätutkimuksen tulos on yleensä normaali. Diagnoosin varmistamiseksi voidaan tehdä diagnostinen hoitokoe, jossa hermokipulääkettä kokeillaan muutaman kuukauden ajan ja katsotaan, onko siitä apua.
Vulvodynian kipupisteet
Kipupisteet sijaitsevat usein alhaalla kello viiden ja seitsemän kohdalla tai emättimen aukon yläosassa virtsaputken ympärillä. Kipua voi esiintyä myös kaikissa pisteissä.
Kuva: Iina Lehto
Hoito
Vulvodyniassa oikean diagnoosin saaminen on keskeinen osa hoitoa, sillä diagnoosin myötä kivuille löytyy syy ja kroonista kipua sekä sen vaikutuksia elämään voidaan hoitaa kokonaisuutena. Vulvodynian hoito tähtää kipua ylläpitävien syiden selvittämiseen ja kipukierteen katkaisemiseen. Hoidon tulokset ovat yleensä sitä parempia, mitä aiemmin se päästään aloittamaan.
Vulvodynian hoito on yleensä tehokkainta, kun siinä hyödynnetään moniammatillisesti ja portaittain erilaisia lääketieteellisiä, fysioterapeuttisia sekä itsehoidollisia menetelmiä. Kaikki hoitokeinot eivät välttämättä toimi yhtä hyvin jokaisella, ja sopivan hoidon löytämiseen voi kulua aikaa. Kuitenkin jo pienet keinot voivat auttaa merkittävästi.
Lääkkeellinen ja paikallinen hoito
- Yhdistelmäehkäisypillereiden käyttö lopetetaan tai tauotetaan ainakin puoleksi vuodeksi (etenkin vestibulodyniassa).
- Toistuvat hiivatulehdukset hoidetaan lääkärin määräämällä estohoidolla. Vältä apteekin ilman reseptiä saatavien hiivatulehduksen itsehoitoaineiden toistuvaa ja pitkäaikaista käyttöä ilman lääkärin ohjetta.
- Osa saa apua lääkkeistä, jotka vaikuttavat kivun välittymiseen keskushermostossa ja nostavat kipukynnystä. Tällaisia lääkkeitä ovat esimerkiksi tietyt trisykliset masennuslääkkeet (esim. amitriptyliini) ja epilepsialääkkeet (esim. gabapentiini). Näillä lääkkeillä voidaan hoitaa pitkäaikaista kipua lääkärin ohjeen mukaan, vaikka niillä ei hoidettaisi samalla masennusta tai epilepsiaa.
- Emättimen limakalvoja ja kipupisteitä voidaan hoitaa paikallisilla valmisteilla, kuten estrogeenivoiteilla ja puudutevoiteilla ja -geeleillä. Puudutteet auttavat myös siedätyshoidossa (ks. myöhemmin lantionpohjan fysioterapia).
- Muut paikalliset toimenpiteet ja hoidot, kuten penslaus, botuliinitoksiinipistokset (botox) ja puudutepistokset.
Etenkin neuropaattista vulvodyniaa voidaan hoitaa tehokkaasti hermokipulääkkeillä ja muilla em. kipukynnystä säätelevillä lääkkeillä, joista yleisesti käytettyjä ovat esimerkiksi amitriptyliini ja gabapentiini. Hoito aloitetaan pienellä annoksella, jota kohotetaan lääkärin ohjeen mukaan. Hoitovaste vaihtelee ja sen kehittymiseen voi kulua kuukausia. Lääkitys olisi hyvä ajaa alas puolivuosittain ja aloittaa alusta, jos kivut palaavat. Myös kevyt liikunta kivun rajoissa voi helpottaa hermoperäistä kipua.
Vestibulektomia on kirurginen toimenpide, jossa emättimen eteisen paikalliset kipupistealueet poistetaan ja korvataan vaginan terveellä limakalvolla eteen ja alas vetämällä. Toimenpide auttaa vestibulodyniaan, ja se suoritetaan vasta, jos muut hoitokeinot eivät auta. Vestibulektomian on todettu parantavan elämänlaatua, mutta ei välttämättä pysyvästi.
Lantionpohjan fysioterapia
Pitkittynyt kivun kanssa eläminen ja kipeän alueen refleksinomainen suojeleminen johtaa usein lantionpohjan lihaksiston jännittyneisyyteen ja ylikireyteen, mitä voi olla vaikea itse tunnistaa. Lähes jokaisella vulvodynian kanssa elävällä on jännittyneet lantionpohjan lihakset. Lantionpohjan jännittyneisyys voi ylläpitää ja pahentaa kiputilaa ja johtaa vaginismiin eli emättimen lihasten kivuliaaseen kouristukseen.
Lantionpohjan lihasten kireyttä ja toimintaa voi olla hankala hahmottaa itse, eikä oma käsitys välttämättä vastaa aina todellisuutta; lantionpohjan lihakset voivat olla hyvinkin kireät, vaikka niitä yrittäisi tietoisesti rentouttaa. Lantionpohjan fysioterapiassa opetellaan tunnistamaan lantionpohjan lihakset ja harjoitellaan rentouttamaan niitä eri keinoin. Siihen pyritään opettelemalla koko kehon rentoutumista ja erilaisia venytyksiä perinteisen fysioterapian menetelmin. Tarvittaessa voidaan myös tehdä harjoitteita, jotka kohdistuvat tarkemmin lantionpohjan alueelle:
- Erityisesti vestibulodyniaa voidaan hoitaa desensitisaatiolla eli kipupisteiden siedätyshoidolla. Hoidossa kipupisteitä kosketaan säännöllisesti ja hellästi. Apuna voi käyttää liukuvoidetta ja/tai limakalvolle sopivaa öljyä. Joskus voi olla tarpeen käyttää aluksi myös puudutevoidetta tai -geeliä. Lisäksi pyritään lisäämään emättimen ja sitä ympäröivien lihasten joustoa. Hoidon tavoite on, että kosketusta on helpompi sietää ja esimerkiksi puudutteen käyttöä voi harjoitusten myötä vähentää.
- Biopalautemittauksen avulla testataan lantionpohjan lihasvoimaa ja rentouttamiskykyä erillisellä laitteella, jonka emättimeen asetettava pieni elektrodi antaa välittömän palautteen lantionpohjan lihasten toiminnasta. Lihasten supistaminen ja rentouttaminen lisää verenkiertoa alueella, rentouttaa lihaksia ja vähentää kipua.
- Ultraäänen hyödyntäminen lantionpohjan testauksessa (vatsan päältä tai välilihalta) on kivuton ja hellävarainen menetelmä, jota käytetään silloin, jos emättimen sisäistä hoitoa tai mittauksia ei ole mahdollista tehdä.
- Sähkökipuhoidossa pyritään vähentämään kivun kokemusta vaikuttamalla kipusignaalin välittymiseen hermostossa. Hoitoa voidaan antaa sisäisesti tai ulkoisesti elektroterapialaitteella (esim. TENS-laite). Osa laitteista soveltuu myös lantionpohjan lihasten harjoittamiseen.
- Dilataatio eli laajenninharjoitus sormen tai erikokoisten laajenninsauvojen avulla. Harjoituksessa on suositeltavaa käyttää (vesiliukoista) liukastetta. Aluksi voi käyttää apuna myös puudutteita.
Tutustu fysioterapeuttisiin harjoituksiin Suomen Lantionpohjan Fysioterapautit ry:n tekemien videoiden avulla:
Dilataatio eri välineiden avulla
Kipupisteiden epäherkistämisharjoitus
Kipualueen hieronta/sormidilataatio
Lantionpohjan fysioterapeutti voi kysyä tarkasti oirekuvasta ja kivun luonteesta yksilöllisen fysioterapian sisällön suunnittelua varten. Käyntiä varten voi halutessaan pitää säännöllistä kipupäiväkirjaa, johon merkitään kipualueet, kuvaillaan kipua ja sen voimakkuutta sekä kirjataan hoitojen ja harjoitusten etenemistä. Jos kipupäiväkirjan pitäminen alkaa ahdistaa tai huomaat keskittyväsi oireisiin liiallisesti, pidä siitä taukoa tai lopeta se kokonaan. Päiväkirjan tarkoitus on tukea oireiden seurantaa, ei vahvistaa niitä.
Seksuaalineuvonta
Vulvodynia ja seksiin tai kiihottumiseen liittyvä kipu voivat vaikuttaa merkittävästi minä- ja kehonkuvaan. Kivun kanssa eläminen voi myös ymmärrettävästi heikentää kykyä kokea seksuaalista nautintoa sekä vähentää halua läheisyyteen ja kosketukseen. Kipukokemus voi synnyttää pelkoa ja ahdistusta, joka johtaa fyysisen läheisyyden välttämiseen. Samalla kiihottuminen ja kostuminen voivat häiriintyä, mikä voi lisätä haluttomuutta. Myös kumppanin huoli ja varmistelu voivat joskus vahvistaa pelkoa ja lisätä ahdistusta, mikä vaikeuttaa mielihyvän kokemista.
Seksuaalineuvonta tarjoaa mahdollisuuden käsitellä kipuun ja seksuaalisuuteen liittyviä ajatuksia, tunteita ja pelkoja turvallisessa ympäristössä. Se voi auttaa purkamaan häpeää ja syyllisyyttä sekä vahvistamaan myötätuntoista suhdetta omaan kehoon.
Seksuaalineuvonnassa voidaan esimerkiksi:
- käsitellä seksiin, kosketukseen ja kipuun liittyviä ajatuksia, ahdistusta ja pelkoja
- opetella kohtaamaan oma keho ja kipu lempeästi ilman häpeää ja syyllisyyttä
- pohtia sopivia tapoja toteuttaa seksuaalisuutta yksin ja/tai yhdessä kumppanin/kumppanien kanssa (vastaanotolle voi mennä myös yhdessä)
- asettaa lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita, kuten kivuttoman yhdynnän saavuttaminen
Yksilöllisestä tilanteesta riippuen voi olla tarvetta myös muille palveluille, kuten seksuaaliterapialle tai psykologin tuelle.
Itsehoito
On monia arkisia hoitokeinoja, joilla vulvodynian kanssa elävä voi itse pyrkiä lievittämään kipua tai helpottamaan muita oireita:
- Vältä tekemästä alapesua useammin kuin kerran päivässä ja käytä pesemiseen vettä tai perusvoidetta. Älä käytä saippuaa tai vulvan alueelle tarkoitettuja deodorantteja.
- Kutinaa, kirvelyä ja polttelua voi pyrkiä lievittämään iholle sopivilla öljyillä ja miedoilla ihonhoitovoiteilla.
- Suosi luonnonkuituisia, värjäämättömiä ja hyvin istuvia, kiristämättömiä vaatteita (etenkin alushousut).
- Pese vaatteet mieluiten hajustamattomilla pyykinpesuaineilla ja vältä huuhteluaineita.
- Häpykarvojen ajelemista ja sokerointia kannattaa välttää, mikäli ne ärsyttävät ihoa. Myös seksikumppanin sänki voi ärsyttää ihoa.
- Kuukautisten aikana suosi luonnonkuituisia ja hajustamattomia terveyssiteitä emättimeen asetettavien suojien sijasta. Vältä pikkuhousunsuojien päivittäistä käyttöä.
- Tutustu rauhassa omaan anatomiaasi, seksuaalisuuteesi ja nautintoosi. Oman kosketuskynnyksen madaltamiseen voi aluksi käyttää apuna puudutteita.
- Käytä liukuvoidetta tai iholle sopivaa öljyä seksin aikana. Puudutteiden tilapäinen käyttö voi helpottaa seksiä ja vähentää kipua.
- Etsi ja harrasta sellaisia liikunnan muotoja, jotka sopivat ja ovat mieluisia sinulle.
- Vahvista henkisiä voimavaroja ja etsi keinoja rauhoittaa mieltä ja kehoa (esim. itsemyötätunto, rentoutusharjoitukset, mindfulness ja jooga).
- Harkitse ruokavalion muutoksia ja itsellesi sopivan ruokavalion etsimistä. Esimerkiksi hiivatulehduksia ehkäisevä ruokavalio voi joillakin helpottaa oireita. Huolehdi kuitenkin riittävästä ja monipuolisesta ravintoaineiden saannista.
Täydentävät hoitomuodot
Lääketieteellisten hoitomuotojen lisäksi on erilaisia täydentäviä hoitomuotoja, joiden toimivuudesta ei ole lääketieteellistä näyttöä, mutta joista voi olla apua vulvodyniaan liittyvän kivun ja muiden oireiden lievittämisessä. Tällaisia täydentäviä hoitomuotoja ovat esimerkiksi akupunktio ja vyöhyketerapia.
Vulvodyniaa käsitteleviä tekstejä Korennon blogissa
Asiantuntijatekstit
Vulvodynia on, ja tuntuu pysyvän, alidiagnosoituna ongelmana – mikä avuksi?
Mitä tehdä, kun gynekologikäynti ahdistaa ja pelottaa?
Puudutteet ja vulvodynia
Vulvodynia ja perheellistyminen: "Koin olevani hyvissä käsissä"
Psykologia kivun hoidossa
Mitä yhteistä on vulvodynialla ja huijarisyndroomalla
Vulvodynia ja aika synnytyksen jälkeen
Vulvodynia työkykyä haastamassa
Vulvodynia – diagnostinen ja hoidollinen haaste
Vaginismin hoitoa tukee omaan kehoon tutustuminen
Miksi stressin säätelytaidot ovat tärkeitä vulvodyniaa sairastaville – psykologinen näkökulma vulvodynian hoitoon
Vulvodynia ei kosketa vain nuoria
Vulvodyniadiagnoosi viivästyy usein
Vulvodynian monisyiset taustatekijät
Vulvodynia ja mielenterveys: Kun ongelma todella on ala- eikä yläpäässä
Vertaistekstit
Suostumus ennen puudutegeeliä
Vestibulektomiatarinani
Kun gynekologinen sisätutkimus aiheuttaa kipua
Vaginismi ei parane rentoutumalla – kaksi kokemustarinaa emätinkouristuksen kanssa elämisestä
Elämää vulvodynian ja sen aiheuttaman suunnattoman vitutuksen kanssa 1/2
Elämää vulvodynian ja sen aiheuttaman suunnattoman vitutuksen kanssa 2/2
Elämää vulvodynian kanssa